Ketjussa pohdiskeltiin sitä että miksi joku myy sarjakuviaan antikvariaattiin kun on olemassa helppoja ja huomattavasti tuottoisampia tapoja hankkiutua eroon ylimääräisistä painotuotteista.
Eräs näkökulma: On olemassa ihmisryhmä, joka muodostaa suurimman osan maailman kansalaisista, joille kirjoilla ei ole mitään merkitystä. Olen työni puolesta tavannut useita joilla on jopa vihamielinen asennoituminen kirjoihin. Yksi parhaista oli mies joka oli omien sanojensa mukaan "kiinnostunut kirjoista niinku ilmiönä". Tämä keski-ikäinen mies oli oppikoulun jälkeen lukenut vapaaehtoisesti alle puoli tusinaa kirjaa, mutta kertoi tutustuvansa Wikipediassa kirjoihin jos vaikka sattui uutisissa kuulemaan jostakin mielenkiintoisesta teoksesta. Enemmän kuin kirja häntä kiinnosti se miksi joku tekee jotain sellaista kuin kirjoittaa kirjan ja joku julkaisee sen tai miksi joku haluaisi sen kirjan lukea. Tämä ei mennyt hänellä järkeen.
Aika yleinen ilmiö on että kirjojen ja sarjakuvan ystävällä on lähisukulaisena ihmisiä joita mainitut eivät kiinnosta ollenkaan. Kun koko ikänsä kokoelmaansa kartuttanut yksinäinen mies löytyy kotoaan elottomana kirjakasojen keskeltä tai takertuneena viimeisenä intohimoisena eleenään Carl Barksin Roope-setää esittävään patsaaseen, saapuvat kalman hajun tuskin hälvettyä paikalle lähisukulaiset joiden ensireaktio on hankkiutua kokoelmasta eroon (joko siksi että saadaan asunto myyntiin tai siksi että rakkaan sukulaisen rasittava yhden asian ympärillä jumittaminen on vuosien varrella alkanut ottaa siinä määrin päähän että on oikein odotettu sitä että päästään tuhoamaan tämän keräilyllinen elämäntyö). Perilliset nappaavat muutamia itselleen syystä tai toisesta tärkeitä painotuotteita mutta lopuilla ei tee kukaan mitään. Jätepiste tai roskalava on ensimmäinen ajatus joka tulee heillä mieleen, mutta joskus sattuu paikalle yksi muita älykkäämpi joka tajuaa että ison kokoelman roudaaminen asunnosta kaatopaikalle on helvetinmoinen homma. Keitetään kahvit, arvioidaan tilannetta uudelleen. Tässä vaiheessa joku keksii tarjota kokoelmaa divarille tai lehdissä mainostaville kuolinpesä-joppareille jotka maksavat vielä huonommin kuin divarit. Hyvässä lykyssä joku tulee, tyhjentää hyllyt ja antaa tukon käteistäkin.
Sanoisin että iso osa antikvariaatin herkullisimmista löydöistä tulee tällaisista paikoista. Eli että joku on saanut tavalla tai toisella käsiinsä kirjoja, sarjakuvia tai äänilevyjä ja haluaa niistä könttänä eroon niin pian kuin suinkin.
Näihin verrattuna se arvon kohoamista kaapin perällä odottava sarjisaarteesi on vain pisara meressä ja divareille on yks hailee myytkö sen heille vai Huuto.netissä.
