Underground -piirrostyylit

[Esa]

Oon vaan miettiny, et millätavalla esim. Matti Hagelberg, Kaz ja jotkut muut underground piirtäjät piirtää? Siinä on sellanen jännä sottunen jälki. Ja usein ihan samantyylisiä hahmojakin. Underground on mulle aika vieras juttu ja tahtoisin kyllä tutustua siihen vähän enemmän.

[FreakyMike]

Etsi jostakin käsiisi vaikkapa Robert Crumbin sarjakuvia. Tyyppi on aika legendaarinen undergound-taiteilija, joka on piirrellyt niitä sarjakuviaan jo 60-luvulta saakka. Albumeja on julkaistu suomeksi ainakin kymmenen.

Crumbin oma seksuaalisuus ja tietynlaiset fetissit/perversiot ovat aika yleinen aihe tyypin sarjakuvissa, mutta en luokittelisi niitä kuitenkaan ihan samaan kategoriaan kuin pornosarjakuvat. Niistä löytyy aika paljon myös huumoria ja semmoista hippiajan psykedeelisyyttä.

[Timo Ronkainen]

Kannattaa lukea tämmöinen kirja, jos jostain käsiinsä onnistuu saamaan (esim. Turun kirjastossa on):
 ESTREN, Mark James: A history of underground comics Ronin Publishing, 1993
319 s.
Sitten voi yrittää kaivella jostain esille vanhoja Huulia ja Jymyjä.

Timo

[Esa]

Joo, unohdin mainita ton Crumbin. Luin vähän aikaa sitten jonkun sen englantilaisen sarjakuvan.

[Reima Mäkinen]

Underground tarkoittanee ensisijaisesti suurin piirtein 60 ja 70 luvun vaihteessa syntynyttä tabuja rikkomaan pyrkivää (hipahtavaa) taidesekoilua.

Voidaan kai ajatella myös että maanalainen (siis salamyhkäinen ja nimetön) ja epäkaupallinen toiminta olisivat undergroundia? Hagelbergiä en siksi laskisi mukaan.  Kaz taas nousi pintaan vasta 90-luvulla vai oliks se 80-luvulla. Jenkeissä kumminkin Art Spiegelman teki Raw-antologioita mikä siellä oli next step undergoundista ja muutti suurin piirtein kaiken.

Jos tekee epäkaupallista matskua niin voi käyttää ihan mitä tekniikkaa vaan. Sellaisen vapautuneen ja hurjan tyylin kehittely on siinä just oma huvinsa. Isoon kokoon kannattaa ehkä yrittää, se on helpompaa roiskia kuin pienesti. Vaikka Matin raapekartonkityöt (ks. Kupla-akatemiasta, ellet tiedä mikä on raapekartonki) esimerkiksi yleensä suurennetaan painettaessa.

Uusi ja hyvä jööti aiheesta on Rebel Visions- The underground Comix revolution, missä Patrik Rosenkranz kahlaa läpi jenkkilän vuodet 1963-1975. Kirjassa on mainio kuvituskin. Hinta jossain 40-50 e kieppeillä. Hintansa väärti, sanoisin.

Underground-meininkiä saa meiltä myös hieman väljähtyneenä versiona eli Shltonin Freak brothers ja Läski Freddyn kissa ovat Crumbin teosten ohella yhä tapetilla. Eikä kannata unohtaa kotimaisia Juho Juntusta ja Timo Aarnialaa, nyt muutaman mainitakseni. Pienlehteilijät ovat kuitenkin nykypäivän aitoa ja elävää u:ta. Respect.