Omakustanne/ ISBN? EAN viivakoodi?

[Markku Myllymäki]

Huomasin jonkinmoiseksi yllätyksekseni että muutamilla pienehköillä omakustannesarjiksilla on ISBN-numero. Mietin että kun/jos saan oman läystäkkeeni valmiiksi, kannattaisiko sille ISBN hakea?

Onko se tosiaan ilmainen (näin sanoo viisas Kupla-Akatemia, mutta se on vuodelta 2001)?

Tarvitseeko sitä mihinkään, jos olettaa että myynti jää alle sadan?

Jos sattuu saamaan Kirjastopalvelun (vai mikä se nyt oli) tilaamaan muutaman, vaativatko he ISBN:n? Entäs joku Akateeminen...?

Onku muita hyötyjä/haittoja...?  

Edit: Lisäsin pyynnöstä viivakoodin aiheeseen...

[Timo Ronkainen]

Ilmainen on. Kai siitä hyötyä on.  Ja onhan se ihan hienoa, se tuo "oikean" julkaisun leiman.

Ks:

http://www.lib.helsinki.fi/julkaisuala/isbn/index.htm

[Janne Kuusinen]

Niputettaisiiko tähän ketjuun vielä tuo EAN-viivakoodiasia, vaikka ei ISBN:ään liitykään?

Siitäkin olisi mukava saada jotain faktaa. http://www.ean-finland.fi ilmeisesti on viivakoodien päämaja maassamme. Sieltä sai sen käsityksen, että vuosittain pitää maksaa sinne miljoonaeuroa vuodessa. Vai koskeeko vain firmoja? Liittyykö EAN viivakoodiin lainkaan?

Onko kellään kokemusta viivakoodiasiassa? Kertokaa, mikä on käytäntö, kiitos...

[Markku Myllymäki]

Tokko sillä viivakodilla on merkitystä, kaupat tuskin paljon ottavat myyntiin ja ainakin Akateeminen osaa lisätä omansa kanteen... Mutta oikaiskaa jos olen väärässä, sillä oikeasti en tiedä tästä mitään!  

[bgt]

Hömmm... Muutama vuosi sitten ATK-alan myyntiliikkeessä puuhailin viivakoodien kanssa hintalapputarratulostimen puitteissa ja jotain muistan vielä, plus osaan netistä hakea:

Jos saa ISBN-numeron, ei tarvitse enää EAN-numeroa, koska EAN-13-standardi sisältää ISBN-numerot etuliitteellä 978.

http://www.adams1.com/pub/russadam/isbn.html

Se, mitä Ean Finland tarjoaa, on muita tuotteita kuin kirjoja "valmistaville" ("tuotteistaville"?) yrityksille noiden muiden EAN-13-numeroiden rekisteröintiä, kyseinen numerosarja kun on kansainvälisesti tuotenimikkeen identifioiva ja sisältää vähän ethernet-verkkokorttien tapaan valmistajatunnuskoodin, joka taas taisi sisältää jotain kotimaakoodiakin.

EAN-13 on sekä koodinumerointi-, että koodinumeronviivakoodausstandardi. EAN-13-koodi on 13-numeroinen koodi, jonka kolmastoista numero on tarkistusnumero.

Kilpailevahko vastine on UPC (Universal Product Code), jolla on vastaavia ominaisuuksia. EAN = European Article Number, joten ymmärrettävästi jenkkilässä käytetään enemmän tuota UPC:tä. Joillain multiglobaaleilla tuotteilla on sekä EAN, että UPC.

ISBN:stäkin on näemmä tulossa uusi versio ISBN-13: http://www.isbn-13.info/

EAN-viivakoodilukijoiden käytössä ja valmistuksessa yms. taitaa olla jotain lisenssimaksujuttuja. Tai sitten ei. Kalliita ovat kuitenkin. (IMHO)

Jos painattaa kirjalle kannet, niin niihin on joillain tapana painattaa suoraan sen kirjan ISBN viivakoodeineen sinne taakse. Samalla tulee merkanneeksi alueen, johon kauppiaan olisi kohteliasta laittaa hintalappu niin, ettei se ole missään häiritsevässä kohdassa.

Täältä: http://www.cgpp.com/bookland/isbn.html ilmeisesti löytyy viivakoodigeneraattori ISBN:lle.

[bgt]

Ihmeelliseltä tuntuu, että näillä nykyisillä turhuuden markkinoilla 12-numeroinen luku, josta muutama numero on vielä valmistajatunnusta, riittää kaikille maailman eri kirjanimikkeiden eri formaateille (pokkari, kovakantinen jne.), ja jokaiselle eri kännykkämallille ja kynämallille ja kynänterätyypille ja eri juomien eri pullotuksille ja vaikka mille...  

[Tero Mäntylä]

Oma mielipiteeni että tottakai kannattaa hakea ISBN. Sen saa nopeasti ja helposti. Täytyy vain täyttää yksi nettilomake ja päivän parin päästä tulee ISBN ja saa kustantajatunnuksen. Tuo Ronkaisen aiemmin antama linkki varmaan vie juuri oikeaan paikkaan. Julkaisu tuntuu heti "oikeammalta" kun siinä ISBN ja varmaan se helpottaa asioita jos esimerkiksi yrittää myydä teostaan kirjastoille tai vaikka Akateemiselle.

Ilmainehan ISBN on sillä pienellä poikkeuksella että vapaakappaleet pitää lähettää. Tai saa lähettää. Itsestäni on ainakin hienoa että pienjulkaisuja säilyy myös niissä yliopistojen kirjastojen arkistoissa joihin vapaakappaleet päätyvät. Vapaakappaleitahan menee (muistaakseni) 6 kappaletta ja niiden lähettäminen on painon vastuulla.

Itse asiassa ISBN ja Vapaakappale lain mukaan pienillä omakustanteilla pitäisi olla ISBN tai niistä ainakin pitäisi lähettää vapaakappaleet. Vapakappalelaki kun taitaa koskea vielä paljon omakustannesarjakuvaa pienempiä "julkaisuja" mutta kun lakia en muista niin en sitä sen enempää yritä muistaa.

Mutta jos nyt olet Markku saamassa kasaan omakustanne sci-fi seikkailu- / supersankarisarjakuvaa niin kyllä minä suosittelen hankkimaan teokselle ISBN:n. Ei siitä hirveästi haittaakaan ole.

----------------------------------------------------------

Asiaan liittyen:

Jos hommaa ISBN:n niin seuraavat asiat tulee laittaa
julkaisuun:

Kustantaja (omakustanteessa omanimi)

Painopaikka - Venäläiset voivat käydä painopaikan jos julkaisussa on jotain joka ei mene heidän sensuurista läpi.... eli toisin sanoen vanha venäjän aikainen laki.

Painos (ja milloin painettu).

ja tietenkin ISBN. ISBN tulisi laittaa nimiölehdelle ja takakanteen. Ekassa julkaisussa en tiennyt että ISBN kuuluisi laittaa myös takakanteen mutta ainakaan vielä kukaan ei ole tullut pidättämään minua tästä kauheasta rikoksesta.

- Tero, Joka joutunee odottamaan ehkä ensi kesään ennen kuin saa varata ISBN:n seuraavaan omakustanteeseen.

[Veli Loponen]

Vapaakappaleitahan menee (muistaakseni) 6 kappaletta ja niiden lähettäminen on painon vastuulla.

Tämä ei enää pidä paikkaansa. Vastuu vapaakappaleiden lähettämisestä on siis kustantajalla, vaikkakin edelleen painot hoitavat senkin, jos vaan niin sovitaan. Syy tähän oli muistaakseni uusiutunut tietoturvalaki tms.

Vapakappalelaki kun taitaa koskea vielä paljon omakustannesarjakuvaa pienempiä "julkaisuja" mutta kun lakia en muista niin en sitä sen enempää yritä muistaa.

Pienin painosmäärä on muistaakseni 50 kpl.

Painos (ja milloin painettu).

Painosmäärää kai harvemmin ilmoitetaan. Painon ajankohta (vuosi) ilmoitetaan yleensä kirjapainon yhteydessä.

Ekassa julkaisussa en tiennyt että ISBN kuuluisi laittaa myös takakanteen mutta ainakaan vielä kukaan ei ole tullut pidättämään minua tästä kauheasta rikoksesta.

ISBN:hän on kirjojen arkistointinumero. Tästä tulikin mieleen, että kuinka usein omakustantajat käyttävät lehtien numeroa ISSN:ää? Onhan tuo Teronkin lehti jatkuva lehti (ei taida kuitenkaan olla säännöllisesti ilmestyvä?). Onkos sarjakuvaseurojen lehdillä ISBN vai ISSN? Toisaalta nykyisin isompienkin kustantajien lehdillä on välillä ISBN (esim. DC spesiaali ainakin). Erohan näillä on, että lehdestä menee 22% vero ja kirjasta 8%, joten ISBN on kannattavampi.

Edit: korjasin, Mega ei ilmeisesti olekaan ISBN-koodilla, vaan ISSN:llä.

[Tero Mäntylä]

Painosmäärää kai harvemmin ilmoitetaan. Painon ajankohta (vuosi) ilmoitetaan yleensä kirjapainon yhteydessä.

Painosmäärää en ole vielä koskaan nähnyt ilmoitettavan. Muuten käytän samaa menetelmää mitä olen muutenkin yleensä nähnyt käytettävän eli:

Painopaikka: Turun Yliopiston Digipaino, Turku 2004
1. Painos heinäkuu 2004

En sitten tiedä onko tuossa painos ja painopaikka erikseen vai yhdessä?

Alimmasta painosmäärästä en ole mistään lukenut mutta jos se on tuo 50 niin se selkeyttää kyllä teoreettisia ongelmakohtia. Siis sellaisia millä ei ole oikeasti mitään merkitystä koska kukaan ei noudattaisi niitä. Itse kun laista luin niin toki aloin miettimään asiaa esimerkiksi siltä kannalta että pitäisikö tämän mukaan kaikista kopioiduista live-roolipelien materiaalista lähettää myös vapaakappaleet (Larp materiaalissa voi monen kymmenen sivun maailma- ja sääntökuvaukset) ja siinä vaiheessa vasta tulkittavaa olikin kun puhuttiin kotisivujen ISBN:nistä. Kyllä kirjamaiselle (ei portaalille) ei muuttuvalle HTML muotoiselle julkaisulle voi hakea ISBN:n. Mitenköhän siitäkin lähetetään vapaakappaleet...

Mutta tämä nyt aivan turhaa tauhkaa.

Ai niin: ainakin Sarjarin kannessa oli ISSN samoin Sirkkelissä. Eikä varmaan ole yllätys että sarjainfostakin löytyy ISSN.

En muista mitä ISSN:n kohdalla sanottiin säännöllisyydestä mutta jatkuvuudesta sen verran että jos julkaisulla on jokin tietty määrä mitä sitä julkaistaan (esim. itselläni on tavoite lopettaa lehti tietyn numeron jälkeen) kuten esim. kirjasarjassa niin silloin ISBN ja jos lehti ilmestyy niin kauan kun ilmestyy niin silloin ISSN.

Mutta summasummarum. Tahtoo edelleen nähdä ISBN:n joka komeilisi jonkun Markun tekemän omakustanne sci-fi / supersankarisarjakun nimiösivulla.

Edit: ja tietenkin mahdollisimman monen muun Kvaakkilaisen tekemän omakustanteen tai oikean julkaisun nimiösivulla (Ja ovathan toki omakustanteet oikeita julkaisuja).

[Markku Myllymäki]

Mutta summasummarum. Tahtoo edelleen nähdä ISBN:n joka komeilisi jonkun Markun tekemän omakustanne sci-fi / supersankarisarjakun nimiösivulla.

Niin minäkin haluaisin... Työn alla, työn alla... Mikä tarkoittaa että olen heittänyt jo kymmeniä sivuja roskiin...  

[V3§a V1tikain3n]

Muistaakseni piti olla kolme kertaa vuodessa ilmestyvä ollakseen ISSN-numerollinen lehti. Sirkkelille hankimme numeron aikoinaan juuri BTJ-kirjastopalvelun kiinnostuksen vuoksi.

Sirkkelin julkaisutahti muuten putosi aika rankasti sattuneista syistä, joten jatkossa hankimme sille ISBN -numeron.

Toinen hyvä syy iSBN nummeron hankkimiselle on se että silloin julkaisusta kiinnostuu myös Kirjavälitys, jolle pitää muistaakseni toimittaa ilmainen "tarkistuskappale".

[Reima Mäkinen]

Ruuhkalukemisto -lehdellä on ISBN -numero koska se oli yksittäisjulkaisu. Maku asia sitten tekeekö tämä lehdestä (nittiselkä) albumin. Hyödyksi voisi laskea sen, että jos läsyssä ei ole numeroa se saattaa mennä ISSN -puolelle jolloin alvi on mainittu 22. Kun taas kauppias (ja kustantaja) hieroo karvaisia käsiään kun pääsee toimimaan 8%:n valtionosuudella. (Alv siis sisältyy asiakkaan maksamaan hintaan ja kaupat tilittävät sen valtiolle, loppu jää myyjälle ja kustantajallle)

[VesaK]

Liimattu selkä = ALV 8 %
Niitattu = ALV 22 %

Maailmassa monta ja niin poispäin...

[Veli Loponen]

Liimattu selkä = ALV 8 %
Niitattu = ALV 22 %
Maailmassa monta ja niin poispäin...

Valitettavasti tällaista nyrkkisääntöä ei voi tehdä. Esim. Mega (liimaselkäinen) on lehti ja ALV siinä on 22%, sen sijaan DC-spesiaali (liimaselkäinen) on kirja ja siinä on ALV 8%.
Hassua sinänsä, että molemmat ilmestyvät yhtä usein ja ovat samankokoisiakin.

[Petteri Oja]

Johtuuko siitä että toisen voi tilata ja toisen ei?