Vapaaehtoinen maanpako, eristäytyminen ja erakoituminen. Pitkäaikainen keskittyminen ei onnistu kotikaupungissa. Hyvin toimii, testattu Pariisi, Montreal ja Lahti. Berliini talvella ei toiminut. Edellytys: raha. Täytyy olla huoleton. Laskut maksettu, kaverit kaukana ja puhelimet ja netit minimissä. Kuitenkin jotain mahdollisuutta sosiaaliseen kontaktiin oltava: kaupunki, jossa muutama tuttu. Mahdollisuus, jonka voi sitten jättää käyttämättä.
Karkotuksessa tulee oma ajatus- ja työrytmi. Voi alkaa ajatella aamulla ja samaa ajatusta voi jatkaa keskeytyksittä koko päivän. Tähän en Hgissä pysty. Pitäis tsekkaa maaseutu. Mutta sieltä puuttuu tuo sosiaalisen kontaktin MAHDOLLISUUS. Sitäpaitsi mä on landeni lusinu, nyt on kaupunkilaisromantikkojen vuoro mennä silmätikuksi ja puheenaiheeksi. Mä haluan olla rauhassa = anonyymi.
Parasta on jos voi aamut piirtää ja illat painaa silkkiä!
Helsingissä aika menee johonkin ihme säätämiseen... ilman Kvaakkiakin!
ps. jos joku haluu vallata jonku autiokylän, mä oon messissä. Ehkä.