Mangalehdet Ruotsissa

[Aura]

Täällä sukupuolirajoituksia ei tunneta, mikä on hieno ja ruotsalaisten kollegojen leukoja loksautteleva asia.

Taidamme sitten siinä suhteessa olla lähempänä Jaappania kuin Ruotsia... tai mistäs minä tiedän.

[Jari Lehtinen]

Voi vanhoille väsyneille sedille tulla hieman pervo olo, kun tuollaisen lehden käy ostamassa lehtikiskalta.

Ei ollenkaan. Jotkut ostavat niitä jopa kaksin kappalein. Pervompaa on yrittää saada Jenny Lindin reinkarnaatio vakuutetuksi siitä, että tarvitsen tosiaan enemmän kuin yhden postimerkin, koska niin moni haluaa saada kuulla, mitä ajattelen Tukholmasta.

[J. Suominen]

Miksi tuo lehti tuo minulle kannen perusteella mieleen Hevoshullun tai jonkun muun muinoin ilmestyneen julkaisun?

Tämä on pakko laittaa Hevoshullun toimittajalle ja katsoa sen ilmettä...

[Aura]

Tämä on pakko laittaa Hevoshullun toimittajalle ja katsoa sen ilmettä...

Ja tiedän että Hevoshullu ilmestyy yhä... kai? Ei ole niitä lehtiä viime aikoina tullut luettua... Jokin tuossa kannessa vain muistuttaa niin... niin... sanokaa nyt. Jotain ihme-lehtiä 80-luvulta tai 90-luvun alusta.

[rama]

Tämä on pakko laittaa Hevoshullun toimittajalle ja katsoa sen ilmettä...

Some guys get all the fun...

[Jari Lehtinen]

Hieman Shojo Starsin sisältöä, ettei menisi pelkästään Tukholmasta vinkumiseksi (ei edelleenkään mitään henkilökohtaista Tukholmaa vastaan.)

- Svedumangaa 1 sivu: Alice Engströmin Äntligen, väreissä.
- Min favoritperson: Kumako (Bea S. Yagi, piti tarkistaa pariin kertaan ettei nimi ollut Yaoi.) Kuvittaja/malli/skribentti kertoilee asioita. www.kumako.se
- Natsuki Takayan haastattelu.
- Mangakompis: Saga Hansén. 14-vuotias kohderyhmän edustaja kertoilee itsestään.
- Johnnys Boys: Kat-Tunia ja Tackey & Tsubasaa ja sellaista.
- Artistihaastattelu: Pandora. On näemmä myynyt 4 miljoonaa levyä Japanissa. Kas kas.
- Kiinalainen horror-skooppi.
- Japan Expo 2007 Pariisissa. Valokuvista ei saa tolkkua, koska sivut on painettu aniliininpunaisina. Äh.
- Mangojen mainoksia ja sudoku.

[J. Suominen]

Ja tiedän että Hevoshullu ilmestyy yhä... kai?

Ilmestyy kyllä. Voi hyvin. Hevosteluaiheisia sarjakuvia kannattaa lähetellä Hevoshullun osoitteeseen, vaikka ihan mangatyylistäkin. Mikä siis vihjeenä mainittakoon.

Lena Furberg tulee Hevoshullun vieraaksi HIHS:n, ja siinä on täti joka on tehnyt nuorten tyttöjen sarjakuvakuvaharrastuksen eteen aika paljon pohjatyötä näillä leveysasteilla jo aikana ennen mangaa...

[Mew]

Myös Mangismo näyttää painiskelevan taloudellisten ongelmien kanssa, ja esm SF-Bokhandel ilmoitti mm Hellsingin ja Gravitationin toimitusongelmista uusimmassa tilaajalehdessään.

Eih, minä kun olen keräilemässä ruotsinkielisiä Gravitation ja Snow Drop -kirjoja. Molemmista puuttuu vika osa.

Näin kuitenkin toissapäivänä Snow Dropin vikan osan Akateemisessa Suomalaisessa. Kannessa ei ollut enää Mangismon leima vaan B.Wahlströms...hmm?

[PTJ Uusitalo]

Kannessa ei ollut enää Mangismon leima vaan B.Wahlströms...hmm?

Kenties ne ovat myyneet lisenssinsä eteenpäin?

(...voiko niin tehdä?)

[rama]

Kenties ne ovat myyneet lisenssinsä eteenpäin?

(...voiko niin tehdä?)

Siltä näyttää. Mikä olisi tietysti paras vaihtoehto heidän sarjojaan kerääville lukijoille...

[Antti Värtö]

Siltä näyttää. Mikä olisi tietysti paras vaihtoehto heidän sarjojaan kerääville lukijoille...

Näin on. Sarjan lopettaminen kesken kaiken on tietenkin hyvin ikävä skenaario, joka vie luottamusta sarjakuvajulkaisuun ylipäänsä. Kaikkien kustantajien etu pitkällä ja keskipitkälläkin aikavälillä on pitää kuluttajien luottamus korkealla. Kun manga-aalto iski Suomeen, en varmaan ollut ainoa, joka muisti 90-luvun Akiran h-i-t-a-a-n julkaisutahdin (onneksi sarja saatiin viimein loppuun asti suomeksi). Pitkien sarjojen alkaessa ilmestyä olin tämän kokemuksen takia varsin epäileväinen. Tähän mennessä onneksi epäilykset ovat olleet aiheettomia.

[PJ]

Kenties ne ovat myyneet lisenssinsä eteenpäin?

(...voiko niin tehdä?)

Voi. Mutta arvaapa liittyykö siihen paperirumbaa? Toinen juttu on se, haluaako kyseinen lisenssistä luopuva kustantaja heikentää mahdollisuuksiaan neuvottelukumppanina tulevien sarjojen osalta, japaniliaset kun ovat aika tarkkoja ns. kestävästä kehityksestä. Outoa olisi, jos viimeisestä osasta on jäänyt kiinni. Vai olisiko vain omistajuussuhteet muuttuneet?

[J. Suominen]

Outoa olisi, jos viimeisestä osasta on jäänyt kiinni. Vai olisiko vain omistajuussuhteet muuttuneet?

Mangismo meni nurin. Ja joskus oikeuksien omistajatkin ajattelevat fanien etua.

[Ainur]

Tukholma on perseestä.

Loistava matkakertomus, Jari! Ja niin totta joka sana. Onneksi meidän skånelaisten pääkaupunki on käytännössä Kööpenhamina.

Sellainen tapakulttuurien ero Suomen ja Ruotsin välillä on, että Svedulassa pojat ostavat poikien mangaa ja tytöt tyttöjen mangaa. Täällä sukupuolirajoituksia ei tunneta, mikä on hieno ja ruotsalaisten kollegojen leukoja loksautteleva asia.

Ruotsalaisena mangaharrastajana ja yleisenä fanityttönä voin vain valitella että asia on vieläkin näin. Ruotsalaiset tutut ovat aina ihmetelleet kuinka minä tyttönä/naisena olen niin "hyvin" perillä roolipeleistä, Cthulhusta ja muusta oudosta. Roolipelipiireissä opiskelija-aikana oli aina tiukka sukupuolijako, ja ruotsalaisten nörttipoikien tyttöystävät tulivat säännönmukaisesti aina pelaajapiirien ulkopuolelta eikä niiden kanssa jaettu harrastuksia. Suomalaiset kaverini ovat paljon suvaitsevaisempia, sekä pojat että tytöt ovat jakaneet musiikki-, peli-, sarjakuva- ja elokuvaharrastuksiaan ongelmitta. Maiden välinen ero on niin silmiinpistävä että asia on vaivannut minua jo kauan... Pitää kai olla iloinen että tytöt ylipäänsä lukevat sarjakuvia tässä maassa, ja piirtävät niitä yhä enemmän, ja että tyttöjä varten on jopa oma mangajulkaisu. Olivathan vanhat Starlet-lehdet tavallaan myös shojoa, mutta ne eivät jostain syystä innostaneet tyttöjä piirtämään itse!

Ketjussa aikaisemmin mainittu julkaisu Samurai ilmeistyi Ruotsissa 1988–1992, ja siinä oli Lone Wolfia, Kamuita ja muuta herkkua. Kustantaja myy vieläkin vähän mangaa, valitettavasti vain vanhoja painoksia Ensamvargenia ja vähän hentaita (Bondageälvorna -_-;). Epix oli ensimmäinen ruotsalainen kustantamo joka käänsi ja julkaisi japanilaisia sarjakuvia. Käytännössä yhden miehen yritys. Horst Schröder onkin legenda (ja painajainen) ruotsalaisissa sarjakuvapiireissä, ihan mukava heppu joka on mainio lukija ja arvostelija mutta vastahakoinen myyntimies...
http://seriewikin.serieframjandet.se/index.php/Samurai
http://www.epix.se/catalog/

[rama]

Starlet oli suomeksi Frendi, jos joku kiinnostui asiasta. Ilmestyi vuosina 1977-86 (Semic).

Frendi ja Hevoshullu olivat kovia sanoja pikku murkkutytön elämässä 80-luvulla
Ainoa mikä löi ne olivat satunnaiset Vecko-Revyn-numerot joita kaverini ruotsinope-äiti silloin tällöin antoi meille.