Kiitos messuista, MUTTA olipahan järkyttävän pienet tilat. Menee melkoiseksi säätämiseksi kun saman sarjispöydän ympärillä jopa 20 asiakasta. Maksaminen ei toimi kunnolla. Syntyy jonoja, tönimistä, eikä tapahtumasta voi mitenkään nauttia kun et pysty kunnolla liikkumaan.
Tämä on sellainen juttu, mikä pitää hyväksyä oli tapahtuma minkälainen vain. Siis, jos ei ole suosittu, niin on tilaa, mutta ei välttämättä jatkuvuuttakaan, ja jos on tunkua, niin on jatkuvuuttakin. Esimerkiksi Helsingin kirjamessuilla, jotka ovat sentään Messukeskuksessa on usein aikamoinen tungos myyntipöytien ympärillä.
Sitten Energon Universumi, G.I. Joe, jopa Transformers, kaikki loistivat poissaolollaan. Edes X-Men House of X ei ollut tarjolla. TMNT roninverse löytyi, mutta ei paljoa muuta.
Myyjät tuovat myyntiin, minkä arvioivat myyvän, koska tila on rajattu. Nyt paikalla oli lähinnä vain kaksi uutta materiaalia myyvää yleiskauppaa eli Turun sarjakuvakauppa ja Rosebud. Kummallakin massiiviset tarjonnat, mutta siitä huolimatta kaikki eivät sieltä löydä haluamaansa. Suomen sarjakuvafestarit ovat hieman erilaisia kävijäkuntansa suhteen kuin suuren maailman conit, jotka ovat puhtaammin kaupallisia ja kävijöitäkin on paljon enemmän. Siksi esimerkiksi Energon universumi on noissa tapahtumissa aika marginaalinen juttu.
Toivon että jatkossa järjestäjät miettisivät onko olemassa mitään muuta tilaa? Etenkin ne asiakkaat, joille tila ei ole entuudestaan tuttu olivat vähintäänkin hukassa.
Sarjakuvafestareita on ollut jo useamman vuosikymmenen ajan ja siten myös festareiden sijainteja on paljon. Osa on ollut hyviä ja osa huonoja ja loput siltä väliltä. Tiloihin liittyy kuitenkin joitain käytännön juttuja, kuten se, mitä ne maksavat ja ovatko ne saatavilla. Esimerkiksi YLEn tekemässä
sarjisfestari-jutussa kerrotaan, että festareita järjestävä Suomen sarjakuvaseura on menettänyt kolmasosan budjetistaan kulttuurileikkausten vuoksi. Ja koska festarit ovat ilmaistapahtuma, pitää pienemmällä budjetilla yrittää tehdä tapahtumaa. Isot tilat maksavat paljon, joten jos rahaa ei ole, ei ole mahdollisuutta isoihin tiloihinkaan. Hyvänä verrokkina on keväällä järjestetty Arctic Comic Con, joka oli Messukeskuksessa ja oli kävijöille maksullinen. Paikoin sielläkin oli tungosta ja pelkkä sisäänpääsy taisi maksaa 40 euroa yhtenä päivänä.
Ja tästä sitten onkin sujuvaa siirtyä omiin kommentteihin. Oli ihan kivaa, vaikka tuntui vähän valjulta, mutta ei se välttämättä ollut itse tapahtuman syy, ei vain kaikki kaverit olleet tulleet paikalle. Itse kun en yleensä ole kovinkaan kiinnostunut ohjelmasta ja myyntipöytienkin tarjonnan suhteen olen aika ronkeli. Eli ihan sosiaalisista syistä tulen paikalle.
Mutta STOA toimi aika hyvin, kun oli hahmottanut, mitä missäkin suunnilleen on. Ehkä käytännön kannalta olisi ollut parempi, jos Turun sarjakuvakauppa ja Rosebud olisivat olleet eri tiloissa, sillä nyt kumpikin oli heti siinä aulassa ja ne sisälsivät luultavasti satunnaisyleisöä kiinnostavimpia tuotteita ja näin ollen aula oli myös useimmin täyteen pakattu. Sen sijaan toiset myyntitilat olivat kaiken aikaa väljempiä. Zinefestkään ei ollut niin ahdas, mitä etukäteen ajattelin, mutta kyllähän sielläkin tuli paikoin tukoksia, kun ihmisiä kulkee kapeaa käytävää kahteen suuntaan ja samalla osa koittaa tutustua myyntipöytien antimiin.
Ehdoton plussa on kuitenkin se, että kaikki olivat samassa yhteydessä ja helposti saatavilla. Sen sijaan Hesan festareiden helmasynti eli opasteiden puuttuminen loisti tälläkin kertaa. Eli aika vähän näkyi missään festarialueen ulkopuolella minkäänlaisia opasteita tapahtumasta. Toki tähän voi olla ihan käytännöllisiäkin syitä eli että sellaisia ei ehkä Itiksen puolelle saanut viedä tms. Mutta kuitenkin tällainen antaa vaikutelman, että tämä on vain tottuneille helsinkiläisille tarkoitettu tapahtuma ja ulkopaikkakuntalaiset voivat jäädä harhailemaan vaikka ostoskeskuksen sokkeloihin.
Mutta joka tapauksessa plussalle jäi tämänkertaisten festareiden saldo.
