Tuo "ei lopullinen kansi" -maininta viitanne usein siihen, että kannen asettelu eli esimerkiksi tekstit ja niiden sijainnit eivät ole lopullisia. Eli se itse kansikuva voi olla jo lopullinen.
Nyt se juhlakirja, mitä varten tämän ketjun alun perin avasin, on julkaistu.
Kansikuva muuttui sittenkin jonkin verran ennakkotiedoissa ilmoitetusta.
Keskiössä oleva Aku-kuva on nyt "piilotettu" ympyrän taakse ja siitä on värit hävitetty.
Varmaan ratkaisu tehtiin juuri tuon 928-sivuisen juhlapokkarin kannen samankaltaisuuden takia.
Itse sisällöltään tämä onkin yllättävän mainio ja mukavan monipuolinen.
Heti alkuun täytyy kehaista, että kirja alkaa Timo Ronkaisen asiapitoisella kahden sivun esipuheella. Aiemmat Egmontin tekijäkohtaiset kokoelmat kaipaisivat samanlaisia esipuheita.
Esipuhetta seuraavia tarinoita on valittu tutuilta ankkamestareilta, kuten Barksilta ja Rosalta, mutta mukana on myös William Van Hornia, Paco Rodriguezia ja varhaista Mau Heymansia.
Eritoten mieltäni lämmittää kuitenkin pitkä Romano Scarpa-klassikko
Tie täydelliseen onneen. Olkoonkin, että se on julkaistu suomeksi 9 vuotta sitten Roope-setä -lehdessä.
Toisaalta turhin tarina kirjassa on mielestäni Don Rosan
Olla kuin ei olisikaan, mikä julkaistiin juuri kesäkuussa Aku Ankassa, Akun juhlanumerossa. Tässä julkaistu versio eroa käännöksellään. Lehdessä julkaistussa versiossa käännöstä oli muokattu niin, että Aku sekoitetaan ajankohtaisesti 90-vuotiaaksi ja tässä alkuperäisen tekstin mukaan 60-vuotiaaksi. Tarinahan tehtiin alunperin juhlistamaan Akun kuusikymppisiä.
