Angolmois - Taistelu Tsushimasta

[Antti Valkama]

Punaisen jättiläisen (joka on osa Sangatsu Mangaa) seuraava uutuus on julkistettu.

Angolmois - Taistelu Tsushimasta kertoo mongolien hyökkäyksestä Japaniin vuonna 1274. Luvassa sekä aseiden kalsketta että kaikenlaista historiatietoa. Sarjaa ei ole julkaistu englanniksi.ww

[Reima Mäkinen]

Kuulostaa mielenkiintoiselta. Tsushimasta on siis taisteltu jo paljon ennen Japanin sotaa!

Oletan (ja suren jo valmiiksi) sitä että tämä lienee niitä normikoon pokkareita? Täällä vanhusten foorumilla moni varmaankin arvostaisi sitä että näkisi mitä kaikkea hienoa kuviin on taiteiltu. 

[Antti Valkama]

Alkuperäistä isompaa harvoin teemme. Ranskalainen julkaisu näemmä on kyllä 1,5 cm meikäläistä leveämpi ja 0,8 cm korkeampi.

[VNaomi]

Aina kiva nähdä sarjoja, joita ei ole saatavilla englanniksi. Anime jäi kesken parin jakson jälkeen, mutta kenties manga toimii paremmin.

[VNaomi]

Ykköspokkari oli oikein viihdyttävää luettavaa. Kiinnostava historiallinen miljöö ja itselle täysin vieras aikakausi Japanin historiassa, joten on lukiessa mukava googlettaa asioita ja oppia lisää.

[Antti Valkama]

Hienoa, jos on kiinnostanut. Tällaiset sarjat ovat varsin opettavaisia kääntäjällekin... Ja siinä on omanlainen tyydytyksensä, kun tuntee, että on saanut jonkin suomalaisittain vieraan historiallisen seikan tuotua esiin ymmärrettävästi. Tosin myös kritiikki on tervetullutta, sillä itse saattaa sokeutua joillekin asioille. Tarkoitan sitä, että luulee asian olevan lukijalle riittävän helposti ymmärrettävissä, mutta ei sittenkään ole välttämättä tehnyt sitä kunnolla selväksi.

Vaikka kun 1200-luvusta puhutaan, niin eivät kaikki jutut japanilaisillekaan ole itsestäänselviä. SIksi jo alkuteoksessa on mukana selityksiä. Ja koska kaikkea ei voi syhtyä avaamaan, niin jotkut jutut jäävät myös japanilaislukijalle oman selvitystyön varaan (mikäli tahtoo tuntea taustoja enemmän).

[Sampsa Kuukasjärvi]

Selauksen perusteella tämä vaikuttaa kiinnostavalta. Merikuvastosta, saaresta, päähenkilöstä ja saaren prinsessasta tulee mieleeni Odysseia, ja saaren puolustustaistelusta 300. Iso plussa kustantajalle siitä, että on poimittu sarja, jota ei löydy englanniksi. Pitää tutustua tähän.

(E: Typo.)

[VNaomi]

Oli tarkoitus lukea vain osa 2 ennen nukkumaan menoa, mutta tarina vetäisi niin mukaansa, että oli pakko jatkaa. Olisin varmaan lukenut kaikki tähän mennessä ilmestyneet osat kerralla, mutta omasta mielestäni kiinnostavin hahmo kuoli jo osassa 4 ja se jäi ärsyttämään niin paljon, että nyt pitää taas laittaa sarja hetkeksi tauolle ja jatkaa myöhemmin.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Minäkin olen hommannut ja lukenut kaikki tähän mennessä ilmestyneet osat, kuusi kappaletta. Olen tykännyt. Tarinahan on japanilaisten jännittävä selviytymistaistelu saarella mongoleja vastaan. Samalla rakennetaan kiinnostavia jännitteitä hahmojen välille, olivat ne sitten valtapeliä, perinteen seuraamista, petturuutta tai romantiikkaa. Suosittelen kyllä tätä.

[Antti Valkama]

Hyvä, etten ole ainoa, joka pitää sarjasta! Siinä on totta kai heikkoutensa, mutta minutkin tarina veti mukaansa. Erityisesti historiallinen tausta ja jonkinmoiseen realismiin pyrkiminen viehätti.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Angolmoisin uusin eli seitsemäs on hankittu ja luettu. Sarjan ilmestymisessähän tapahtui kuutososan jälkeen hieman pidempi tauko. Valitettavasti pokkari piti hakea lehtipisteeltä monen kilometrin päästä, koska myyntipaikkoja on vähennetty.

Juoni jatkuu jännittävänä: mikä onkaan vuorilinnan, johon japanilaiset päähenkilöt ovat vetäytyneet suojaan mongoleilta, kohtalo? Joutuuko saarelaisten petturi tilille petturuudestaan? Kuka on naamioitunut vihollissoturi, jonka samurai Jinzaburō kohtasi aiemmissa osissa ja kohtaa jälleen? Tämä on kyllä mukavaa luettavaa. Lisäksi Sangatsu Mangalla on aina mainiota suomen kieltä ja tarkka ladonta.

[Antti Valkama]

Osaan 9 mahtuisi jonkin verran selityksiä. Itse osassa ei juuri ole sellaisia yksittäisiä juttuja, joita olisi välttämätöntä avata erikseen. Joten voisin myös selostaa jotain yleisempä, mikäli löytyy ehdotuksia.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Lukiessa minua on kiinnostanut tietää, miten Japanin yhteiskuntajärjestelmä oli järjestetty tuolloin 1200-luvulla käyttäen esimerkkeinä sarjakuvan hahmoja ja mainintoja. Tätä kyllä avattiin melko paljon jo kolmannen ja neljännen pokkarin selityksissä.

Esimerkiksi: muistuttaako yhteiskunta paljon vai vähän Euroopan keskiajan feodalismia? Mitä säätyjä oli ja miten alemmasta säädystä pystyi kohoamaan ylemmäs? Miten paljon valtion valta oli keskittynyt tai hajautunut? Sarjakuvassahan esiintyy paljon klaanien välistä juonittelua ja taistelua vallasta ja omaisuudesta, mutta nähtävästi ne silti tunnustavat keisarin symbolisesti ylimmäksi valtiaaksi.

Olen tykännyt sarjasta, koska se on dramaattista luettavaa sekä taisteluissa että ihmissuhteissa. Prinsessa Teruhi on jo muutaman kerran (osissa 2, 4 ja 7) käynyt yöllä hengittämässä nukkuvan sankarin Kuchiin kasvoille . Angolmoisista myös saa enemmän irti kun palaa edellisiin osiin uudelleen: näkee viittauksia tulevaan. Esimerkiksi nyt kahdeksannessa osassa sivulla 78 paljastuu, kenen miehen siluetti oli toisessa osassa sivulla 51.

[Antti Valkama]

Kiitos! Jotain tuon suuntaista tulee mukaan.

Teruhista: Joku taisi kommentoida, että tämän romanttinen kiinnostus Jinzaburōta kohtaan on jotenkin päälleliimattua. Minusta se vaikuttaa silti varsin luonnolliselta. Jinzaburō on vieras eli jo sen takia jossain määrin kiinnostava arkisen lähipiirin rinnalla. Aluksi hän totta kai on yksi rikollisista eli pelkkä hyödynnettävä tyyppi, mutta hän osoittaa pian olevansa hyvin pätevä. Pelkästään se tuskin riittäisi, mutta Teruhin isän ja veljen "palauttaminen" (eli päiden noutaminen) oli sekä urotyö että myös osoitti välittämistä Sōn sukua kohtaan.

Jinzaburō, sopivassa iässä oleva mies, on siis osoittautunut vahvaksi, rohkeaksi, Sōn sukua ja saarelaisia arvostavaksi (ainakin toimissaan) ja käytännössä päätyy johtamaan koko porukkaa. Lopulta hän on se, johon iso osa muistakin turvaa, ei pelkästään Teruhi. 

J:n luonteessa on selvästi, no, haasteita, mutta jos Teruhi muutoin viehättyy hänestä niin nekin piirteet voi koko ikänsä prinsessana kohdeltu tyttö tulkita kiehtoviksi. Joten vaikka on totta, että  ihastuminen on varsin kliseinen juttu, niin tarinan sisällä se ei ole mitenkään väkinäinen juttu.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Antti: Minusta ihastuminen on uskottavaa, ja esitit syitä siihen. Mutta ehkä se, että prinsessa yrittää useasti suudella nukkuvaa sankaria, joka on sosiaalisessa asteikossa (huomattavasti?) alempana ja vieläpä rikolliseksi tuomittu, on hieman epäuskottavaa. Tosin ei se minua haittaa lainkaan. Lukija alkaa jännittää, päätyykö kaksikko yhteen. Emme vielä tiedä Jinzaburōn tunteista yhtä paljon kuin Teruhin. Jinzaburōhan on selvästi vanhempi kuin 17-vuotias Teruhi, ja hänellä on ollut perhekin.

Teruhilla muuten kyllä on tässä kertomuksessa harvinaisen vahva ja mieleen jäävä naisrooli. Hän on itsenäinen, osaa taistella ja toimia esimerkkinä ja tekee kaikkensa kansansa puolesta, ja samalla hän ilmaisee hänelle langenneen musertavan suuren vastuun alla myös haavoittuvuutta ja miehen kaipuuta. Mieleen tulee jopa TSH-elokuvien (nimenomaan elokuvien, ei romaanien) Éowyn.

(LISÄYS: Myös Éowyn ihastuu häntä kokeneempaan pätevään soturiin, johtajaan ja ulkopuoliseen pelastajaan, Aragorniin. Taisteluihin haluava Éowyn kohtaa voimakasta vastustusta hallitsijaisältään ja perinteistä aivan kuten mangassa Teruhi. Erona ihastuksiin toki on, että Aragorn on korkeaa ylimyssukua, itse Gondorin kruununperillinen eikä pelkkä soturi (”samurai”) kuten on Jinzaburō. Juu ja muistan toki, että Aragorn dúnedainina on oikeasti hyvin iäkäs.)

Selvennettäköön mangaa lukemattomille, että Jinzaburō on sama kuin Kuchii. En oikein tiedä, kumpaa nimeä hänestä pitää käyttää ja kumpi edes on etunimi.

Tarinaan on taitavasti kirjoitettu muitakin jännitteitä eri hahmojen välille.

Aikakausista vielä, että populaarikulttuurin harrastajille 1400- ja 1500-lukujen Japani lienee monille huomattavasti tutumpi kuin 1200-luvun. Siksi selitysten mukanaolo tässä mangassa on aina plussaa, vaikka toki lukija voi aina myös itse etsiä lisätietoa kuten VNaomi kirjoitti:

Kiinnostava historiallinen miljöö ja itselle täysin vieras aikakausi Japanin historiassa, joten on lukiessa mukava googlettaa asioita ja oppia lisää.

Itse googletin ensimmäiseksi Angolmois-sanan selityksen.