Mitenkäs nämä Buzzellin trilogian kaksi ensimmäistä tarinaa tuntuvat niin tutuilta... no, mutta.
Nehän muistuttuvat niin kuvastoltaan kuin teemoiltaan Moebiuksen Incalia: putoamisia ja "taivaisiin" nousemisia, niin konkreettisesti kuin muutenkin, ollaan narrina ja herrana, luokkasotaa käydään, onni vaihtelee. Esipuheen mukaan Métal Hurlantissa nämä julkaistiin jo 60-luvulla ja olivat suosittuja, joten tuttuja ovat olleet Ranskassa.
Tämä Buzzellin perspektiivikuva on varmasti jäänyt Moebiuksen aivojen uurteisiin.

Viiva on aivan jumalaista, vaikka aika keskittynyttä onkin naisten isoihin rintarauhasiin. Pitääpä kaivaa esiin Tex Suuri.
Suomalaisen painoksen ilmiasua, taittoa ja fonttia täytyy kehua - hienoa työtä!