Vaikea sanoa, miksi juuri nuo egyptiennet nimenomaan ovat noita etsintäkuulutusten "wanted" kirjaintyyppejä. Eli kuinka päätyivät "villiin länteen".
Kuten jo aiemmin kirjoitin:
1800-luvun lopun typografialle oli ominaista täyteen ahdetut painopinnat. Käytettiin koristeellisia kirjainmuotoja ja ladontatapoja. Vanhoihin tyyleihin luotiin lisäkorostuksia...
Eli vastauksena kysymykseesi se oli uusi fontti siihen aikaan, siksi suosittu ja muodostui siten osaksi ajan kuvaa. Sitten kun kerran oli jotain "irtokirjaimia" pikkukaupunkien painoihin hankittu niin kyllähän niitä myös käytettiin ahkerasti ladonnoissa.
Samasta syystä se varmaan tuli suosituksi myös 50-luvun lopulla kun Frutiger nosti tyylin uudelleen parrasvaloihin ja sitten vielä 70-luvulla, kun rinnalle tuli toinen päätteellinen
Cooper Black, ikään kuin pyöristetty hippimäinen versio. Muistelen että hippiaikaan -60-70 lukujen vaihteessa näitä egyptienne versioita käytettiin myös paljon postereissa, levynkansissa ja U-lehtien kansissa. Se taas liittyi siihen että haluttiin juuri koristeellista ja käsin piirrettyä "psykedelistä" krumeluuria. Underground hepuilla muutenkin edellisen vuosituhannen vaihteen kirjasintyylit oli pinnalla. Ei kai ole mikään ihme että myös fonteissa on omat muotinsa.
Olof Eriksonin vanhan Graafisen tyylin perusteet -kirjan mukaan kirjaintyyli sai innoituksensa Napoleonin Egyptin sotaretkestä (?).
Graafinen tietokirja tietää että Egyptienne olisi ollut ekan kerran käytössä 1815 Englannissa.
Muuten olikos Jonah Hexissä semmoinen logo mikä oli sommiteltu ikään kuin yhteen naulatuista laudan pätkistä? (Mistä lie tämmöinen mielikuva tullut?)
Oikeampi osoite tälle ketjulle olisi muuten osasasto:
Sarjakuvailmaisu, sarjakuvan estetiikka ja historia. Estetiikasata ja ilmaisusta tässä nimen omaan on kyse. En nyt muuten jaksaisi huomauttaa asiasta, mutta surettaa koko alueen degeneraatio tissiketjun kulissiksi.