Henry Pym, Muurahaismies, Jätti, Kimalainen jne.

[Darzee]

Henry Pymin mielenterveysongelmat ovat hahmossa sellainen vähän uniikimpi piirre. Onhan sellaisia varmaan ollut muissakin supersankarisarjoissa, mutta Pym on ajoittain kärsinyt niistä jo 1960-luvulta alkaen.

Yhtäältä se tietysti asemoituu osaksi Marvelin suurta ideaa siitä, ettei sankari saa olla täydellinen, mutta tällainen heikkous tuntuu genren konventiot huomioiden aika uskalletulta verrattuna syyllisyydentuntoon (Hämis) tai fyysisiin ongelmiin (Hulk, Daredevil, Thor Don Blakena) tai jopa Rautamiehen juopotteluun.

Pymin hahmossa näkyy se, kuinka sankarit heijastelevat aikaansa. Vielä 1980-luvulla Marvelin sarjoissa ei kuvattu avoimesti esim. homoseksuaalisuutta, nyttemmin asia on toisin mielipideilmaston muututtua. Toisaalta Kvaakissakin usein mainittua tarinaa, jossa Pym lyö vaimoaan Ampiaista, ei enää nykyään tehtäisi, jos sankari olisi tarkoitettu pohjimmiltaan sympaattiseksi, kuten kai on Pymin laita 80-luvun jutuissa. Lähisuhdeväkivalta tuomitaan nykyään yleisessä mielipiteessä (ansaitusti) niin ankarasti.

Ultimate-Pymkin toki pahoinpitelee vaimoaan, mutta Ylivertaisissa hahmoista halutaankin rakentaa enemmän moraalisesti kyseenalaistettavia.

[X-men]

Henry Pymin mielenterveysongelmat ovat hahmossa sellainen vähän uniikimpi piirre. Onhan sellaisia varmaan ollut muissakin supersankarisarjoissa, mutta Pym on ajoittain kärsinyt niistä jo 1960-luvulta alkaen.

Traumatisoitui kun eka vaimo kohtasi loppunsa häämatkalla.

[Darzee]

Pym oli suunniteltu alunperin vain kertakäyttöhahmoksi, mutta muurahaiskekoon viety kutistunut mies sai positiivista palautetta, ja kun samaan aikaan Stan Lee mietti uusia supersankareita, niin tästä jatkettiin eteenpäin.

Vielä samoihin aikoihin Pymin debytoidessa Muurahaismiehenä päätettiin käyttää uudelleen ideaa kutistuvasta miehestä hyönteisten armoilla. Tales of Suspense #13 elokuulta 1962. Mutta samoja ideoitahan noissa pyöritetään muutenkin koko ajan. Usein niissä törmää myös nimien ja visuaalisten motiivien kierrätykseen, on Titanoa, Hulkia ja esimerkiksi Groot-niminen puuhirviö jossain Tales to Astonishin alkupään numerossa.

Traumatisoitui kun eka vaimo kohtasi loppunsa häämatkalla.

Niinpä tekee. Silti on merkillepantavaa, kuinka Pymin mielenterveys on hauras verrattuna moneen muuhun menetyksiä kokeneeseen sankariin. Läheisten kuolema on superjutuissa enemmänkin sääntö kuin poikkeus, mutta harvan toimintakykyyn se vaikuttaa yhtä radikaalisti.

Stan Lee arvelee Wikipedian mukaan, että Hank Pymistä ei koskaan tullut yhtä Marvelin suosituimmista hahmoista siksi, etteivät kuvittajat osanneet esittää minikokoista sankaria oikein esimerkiksi taustojen kokoa korostamalla. Siinä hän voi olla hyvinkin oikeassa. Muurahaismiehen kanssa voisi revitellä vaikka minkälaisissa ruohonjuuritason miljöissä, se antaisi tarinoille visuaalista omaperäisyyttä.

Ideana kokoaan muuttava sankari ei tietysti ollut uusi edes Pymin aloittaessa. DC:n Atomi debytoi vuotta aiemmin, ja Quality Comicsin Doll Man, jonka oikeudet myöhemmin siirtyivät DC:lle, jo vuonna 1939. Koon muuttaminen on tietysti vielä paljon vanhempi saduissa ja tarinoissa tavattava keksintö. Oletettavasti ainakin Liisan kasvamiset ja kutistumiset Ihmemaassa olivat tuttuja kutistuvien ja kasvavien sankarien luojille.

Sen sijaan kyky komentaa muurahaisia (vai osaako Pym puhua muillekin hyönteisille?) on vähän kekseliäämpi piirre, vaikka tietysti eläimiä ymmärtäviä hahmojakin on ollut maailman sivu. Ennen Pymiä ainakin Vesimies ja Namor juttelivat mereneläville. Tätä Pymin (ja muiden samaa teknologiaa käyttävien) kykyä eivät käsikirjoittajat hyödynnä oikein tehokkaasti. Hyönteisiä kontrolloiva sankari voisi olla hyvin voimakas ottaen huomioon ötököiden valtavan määrän. Joissain vanhoissa tarinoissa Pym toki usuttaa murkut kommunistiagenttien kimppuun.

[X-men]

Osaa kumpikin (kaikki?) myös puhua muille hyönteisille mutta eri asia taasen on että välittävätkö muut kuin muurahaiset Pymin ja muiden puheista.

[Darzee]

Osaa kumpikin (kaikki?) myös puhua muille hyönteisille mutta eri asia taasen on että välittävätkö muut kuin muurahaiset Pymin ja muiden puheista.

Jos Pymin teknologialla pystyy kontrolloimaan muitakin ötököitä, niin se olisi tehokas apukeino aina Hämähäkkimiehen mehiläisvihollisen Parven (Swarm) ilmestyessä maisemiin.

Muuten Hank Pymin superkyvyt riippuvat hiukan siitä, mitä varustusta käytetään. Muurahaismiehenä se kutistuu (mutta säilyttää ilmeisesti normaalikokoisen ihmisen voimat) ja osaa jutella hyönteisille, Kimalaisena se lisäksi lentää ja antaa samanlaisia "bioenergisiä pistoja" kuin Ampiainen. Jättiläismuodossaan se on supervahva - mutta onko Jättiläis-Pymin ja Goljat-Pymin voimissa mitään eroa?

Goljateja on Pymin jälkeen luotu monta muutakin, vähän turhan ilmeinen nimi isokokoiselle hahmolle.

[X-men]

Jos Pymin teknologialla pystyy kontrolloimaan muitakin ötököitä, niin se olisi tehokas apukeino aina Hämähäkkimiehen mehiläisvihollisen Parven (Swarm) ilmestyessä maisemiin.

Varmaan olisi mutta yleensä kiusaa Hämistä pelkästään joten Murkkumiehet ovat yleensä kiinni toisaalla.

Jättiläismuodossaan se on supervahva - mutta onko Jättiläis-Pymin ja Goljat-Pymin voimissa mitään eroa?

Pym nosti Jättiläisenä/Goljattina ollessaan 50-100 tonnia ja muut Pymin kaavoja käyttävät sitten vähemmän (Barton nosti ~50 tonnia ollessaan 100 jalkaa (~30,5 metriä) pitkä ja muut eivät pystyneet ylittämään 25 jalkaa (~8 metriä)).

[Darzee]

Henry Pym on vähän tämmöinen krooninen epäonnistuja neroudestaan huolimatta. Kun hän kokeilee osaamistaan keinoälyn saralla, tuloksena on tuhoutumaton murhanhimoinen robotti, josta tulee vielä Pymiä paljon tunnetumpi hahmo. Jos Pym henkisen jaksamisensa osalta on toimintakykyinen, niin hän voi jumittua jättiläis- tai minikokoon, viholliset hyppivät silmille ja itsetunto on koetuksella.

Henry Pymillä on myös ikioma arkkivihollinen, rikollinen tiedemies Munapää. Aika stereotyyppinen hahmo, mutta saa muistettavan kuolinkohtauksen 1980-luvun alun Kostajissa ja on kai pysynytkin kuolleena, ihme kyllä. Suomessa Munapää on taidettu nähdä vain Marvel-Sagassa.

[X-men]

Kun hän kokeilee osaamistaan keinoälyn saralla, tuloksena on tuhoutumaton murhanhimoinen robotti, josta tulee vielä Pymiä paljon tunnetumpi hahmo.

Eipä Tony Starkillakaan mennyt sen paremmin, oma haarniska yritti tappaa hänet ja ottaa tämän paikan.

Henry Pymillä on myös ikioma arkkivihollinen, rikollinen tiedemies Munapää. Aika stereotyyppinen hahmo, mutta saa muistettavan kuolinkohtauksen 1980-alun Kostajissa ja on kai pysynytkin kuolleena, ihme kyllä. Suomessa Munapää on taidettu nähdä vain Marvel-Sagassa.

Egghead on kuollut yhä (klooni esiintyi kertaalleen).

[Darzee]

Eipä Tony Starkillakaan mennyt sen paremmin, oma haarniska yritti tappaa hänet ja ottaa tämän paikan.

Rautamiehelläkin on ollut omat haasteensa liian kehittyneen tekniikan kanssa ja siviilielämässä on ollut ongelmia, siinä mielessä hahmo muistuttaa Pymiä. Pym ei kuitenkaan koskaan ole ponkaissut samanlaiseen suosioon kuin Rautamies, vaikka sai aloittaa supersankaroinnin omilla sooloseikkailuilla tämän tavoin. Varhaisissa tarinoissa hahmoilla on sekin yhtäläisyys, että molempien vastustajat ovat usein ilkeitä kommunisteja.

Vaikka Pymin henkiset ongelmat mainitaan jo ensimmäisissä jutuissa, ei tunnelma muuten ole aina kauhean vakava. Aika nopeasti etäännytään "Tales to Astonishin" alkunumeroiden hirviötarinoiden miedosta kauhutunnelmasta, vaikka temaattisesti esimerkiksi Ampiaisen ensiesiintyminen avaruushirviöineen on toki niille sukua. Aika pian mukaan tulee kuitenkin Piikkisian kaltaisia rehellisen höpsöjä vihollisia ja Munapää uhkaa Muurahaismiestä ja Ampiaista muurahaiskarhulla.

[Darzee]

Toisaalta Kvaakissakin usein mainittua tarinaa, jossa Pym lyö vaimoaan Ampiaista, ei enää nykyään tehtäisi, jos sankari olisi tarkoitettu pohjimmiltaan sympaattiseksi, kuten kai on Pymin laita 80-luvun jutuissa. Lähisuhdeväkivalta tuomitaan nykyään yleisessä mielipiteessä (ansaitusti) niin ankarasti.

Pymin lyönti näemmä kiusaa myös Marvelin tuolloista päätoimittajaa Jim Shooteria, joka on blogissaan selittänyt, ettei tarkoittanut panna Hankia lyömään vaimoaan tahallaan. Tuon pahamaineisen läimäyksen paperille ikuistanut kuvittaja Bob Hall teki tilanteesta erilaisen kuin oli aikomus.

Kuten blogin kommenttiketjussa todetaan, on Bob Hallin väärinkäsityksellä (olisi kiva nähdä käsikirjoitus ja se, kuinka tarkasti kuvittajaa on ohjeistettu) ollut pitkä varjo. Läimäys on jäänyt aika pitkäkestoiseksi osaksi Hankin tarinaa  ja ollut sen hahmokuvaan kuuluvien ongelmien lakipiste ja tiivistymä jo yli kolmekymmentä vuotta.

Ultimate-universumissa, jossa haetaan enemmän ambivalenssia myös "sankarien" toimintaan, homma tietysti viedään paljon pidemmälle. Itse pahoinpitelykohtaus on rajumpi ja väkivaltaisuudesta tehdään suurempi osa hahmon historiaa.

[Darzee]

Hank Pym -parka ei kauheasti kiinnosta ihmisiä sarjakuvissa eikä näemmä niitä käsittelevillä keskustelupalstoillakaan, mutta kun itse pidän hahmosta, niin uhmakkaasti jatkan monologiani.

Rautamiehelläkin on ollut omat haasteensa liian kehittyneen tekniikan kanssa ja siviilielämässä on ollut ongelmia, siinä mielessä hahmo muistuttaa Pymiä.

Molempien teknologiaa ovat käyttäneet myös monet muut hahmot. Pymin ympärillekin voisi halutessaan rakentaa kokonaisen sankariperheen Batmanin ja Teriksen esimerkin mukaisesti.

Eläinteemaisia superhahmoja on kyllä paljon ja ötökkäteemaisia erityisesti. Hämähäkit, muurahaiset, ampiaiset, koppakuoriaiset ja monet muut ovat hyvin edustettuina. Eläinmaailmasta on käsikirjoittajan helppo hakea innoitusta voimille ja kuvittajan mallia erottuvaan superunivormuun.

Ötökkäsankarit ovat peruskauraa myös supersankariparodioissa, mutta ottaen huomioon niiden määrän muissakin kuin ensisijaisesti huumorimielessä tehdyissä sarjoissa jää tämän vitsin parodia-arvo lopulta aika vähäiseksi, kuten vaikkapa alkuaan amerikkalaisen sarjakuvakauppaketjun maskotiksi luodun ja lopulta oman piirrossarjansakin saaneen The Tickin kohdalla. Ei se ole kauhean pitkälle vietyä irvailua, kun Marvelilla on jo sellaisia hahmoja kuin Kuoriainen ja Kärpänen. Ne tekevät sen itse.

[Darzee]

Jatketaan tiedemieskostajien Tony Starkin ja Henry Pymin vertailua. Siinä missä Stark on menestynyt liikemies, ei Pym osaa käyttää keksintöjään niin mundaaneihin päämääriin kuin itsensä elättämiseen. Kutistumiskyky avaisi uusia mahdollisuuksia esimerkiksi kirurgian saralla, mutta lääketieteellisen teknologian mullistamisen sijaan Hank pitää viisaampana taistella rikollisuutta vastaan hyönteiseksi pukeutuneena. Yhdessä Kostajien sarjakirjassa suomeksikin tulleessa jutussa se sentään tutkii Visionin sisuskaluja minikokoisena.

[Darzee]

Hankin ensimmäisen puolison taustasta ja sen ajallisista haasteista on ollut puhetta aiemminkin. Aikaskaala on toki liukuva,

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

mutta jos Hankilla on aikuinen tytär, niin kyllähän se asemoi hänet tiukasti keski-ikäiseksi, vaikka lapsi olisi tehty aika nuorenakin. Vai onko se kasvanut jossain tankissa aikuiseksi?