Saga

[Lurker]

niin siis Fiona Staples kyllä maalaa kaiken itse, digitaalisesti mutta itse kuitenkin.

Juu, tiedän, tekee ensin pikku hahmotelmat, skannaa ne ja työstää Manga Studiossa ja Photoshopissa.

[Veli Loponen]

Puolittain kiinnostaa. Y the last man oli hyvä, vaikka loppu vähän lässähtikin (!). Kirjastosta varmaan tämä ekaksi luetaan ja sitten pohditaan, että hankitaanko omaksi asti.

[Janne]

Nyt on luettu. Todella viihdyttävä juttu. Lukaisin koko opuksen yhdetä istumalta, mikä on nykyään harvinaista. Henkilöhahmoista alkoi väkisinkin kiinnostua. Tapahtumamiljöö oli sangen kiinnostava. Joten uskallan suositella kaikille empijöille ainakin lainaamista. Itse olen edelleen kahden vaiheilla, että hankkiako tätä sittenkään omaan kirjahyllyyn. Kaikkea vaan ei voi omistaa....

[Lurker]

Nyt  on saatu hyvää sarjakuvaa suomeksi: Saga matkalla tähtiin.



Älä siinä Valhetassu irvi, senkin kissa. Antti Koivumäen suomennosta voi vielä erikseen kiitellä.

[Curtvile]

Älä siinä Valhetassu irvi, senkin kissa. Antti Koivumäen suomennosta voi vielä erikseen kiitellä.

Saga on toki jatkunut ihan yhtä mainiona, vaika pääpariskunta säilyttääkin ärsyttävyytensä, mutta kiitos kvaakin lähden ihan käännettyjen nimien pohjalta siitä että valinta pysytellä alkukielisissä on ollut e-rit-täin särmä veto.
En tekisi varmasti sen parempaa työtä itse, mutta:
Tahto- Väijy- Valhetassu?

tulee sama olo kuin Fingerpori from Finland-opusta lukiessa: kädet on kyllä Eesaun kädet mutta kun perhana oli ennen liposuktioita Michael Jackson....

[tmielone]

Saga ostettu ja luettu. Ehdottomasti hankinnan arvoinen sarjakuva. Lurkerin arvostelu summasi kaiken oleellisen erinomaisesti. Itse pidin siitä, että tarina tapahtuu maailmassa, jossa kaikki tuntuu olevan mahdollista, joten ennalta ei voi arvata mitä tapahtuu seuraavaksi. Juoneen oli saatu myös riittävästi yllättäviä käänteitä, joten mielenkiinto pysyi yllä ja nyt haluaisinkin vain tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Tällä kirjalla on todella hyvät mahdollisuudet pärjätä Koipeliini-kisassa, joka lähestyy taas väjäämättömästi.

Pari kauneusvirhettä tästäkin teoksestä löytyi. Ensinnäkin kertojan henkilöllisyys selvisi (ainakin minulle) vasta muutaman sivun lukemisen jälkeen, mikä aiheutti hieman virhetulkintoja, joten piti lukea alkusivut uusiksi. Tämä voi tietenkin olla vain minun huolimattoman lukemisen syytä. Sitten isompi juttu oli hento fontti kertojan tekstilaatikoissa. Huonommassa valaistuksessa lukiessa siitä ei meinannut saada selvää, etenkään silloin jos laatikon taustaväri ei ollut tasainen.

Suomennoksesta minulla ei ole valittamista, mutta myönnän etten ole alkukielisenä tätä lukenut. Valhetassu kuulostaa lastenkirjasta repäistyltä nimeltä ja minusta se sopii vallan mainiosti tähän tarinaan. Kekseliäämpi nimi se on kuin alkuperäinen Lying cat. Valehteleva kissa olisi kuulostanut suomiversiossa kohtuu pahalta. Vai leikitäänkö tuossa alkuperäisessä homonymialla? Kyllähän se kissa taisi joissain kuvissa maatakin.

Hauska sivuhuomio vielä lopuksi. Sarjan roboteilla on samanlaiset telkkaripäät kuin Heikki Paakkasen hahmoilla The Last Kanava (1987), josta oli puhetta tuoreimmassa Sarjainfossa. Selvästi ihmisten mielikuvituksella on rajoitteensa tai sitten ne vain tykkäävät hiihdellä samoilla laduilla.

[Curtvile]

Valhetassu kuulostaa lastenkirjasta repäistyltä nimeltä ja minusta se sopii vallan mainiosti tähän tarinaan. Kekseliäämpi nimi se on kuin alkuperäinen Lying cat. Valehteleva kissa olisi kuulostanut suomiversiossa kohtuu pahalta. Vai leikitäänkö tuossa alkuperäisessä homonymialla? Kyllähän se kissa taisi joissain kuvissa maatakin.

Jos tarkkoja ollaan kaikki luetellut nimet jotka on käännetty ovat leikittelyä kielellä. Will on paitsi tahto, myös halu ja konditionaalinen verbi joka sarjan edetessä korostuu (ja toki ihan oikea nimikin) Stalk taasen on paitsi väijy, myös jahti, takaa-ajo, kasviosa, muoto ja runkoon viitatessaan myös aivojen osa.
Ja Lying catin kohdalla on paitsi homonyyminen puoli niin sen myös kuuluu kuulostaa pahalta, ei söpöltä.
Nimet kun ovat enteitä ja allegoriamaisuudessaan osa sarjakuvan monia teemoja.

Saga ei ole mitenkään yksiselitteisesti käännettävissä oleva sarjakuva eli siinä mielessä ymmärrettävää ja toki käännettynä monipuolistaa saatavilla olevaa sarjakuva-antiamme.
Itselle vaan useimmiten nämä kielelliset jutut vaikuttavat enemmän kuin se jos viivassa on vähän pikseliä, joka sekin on häiritsevää. Tällä vaan on usein kohtuuttomasti suurempi osuus itse sisältöön.

[Lurker]

Suomennoksesta minulla ei ole valittamista, mutta myönnän etten ole alkukielisenä tätä lukenut. Valhetassu kuulostaa lastenkirjasta repäistyltä nimeltä ja minusta se sopii vallan mainiosti tähän tarinaan. Kekseliäämpi nimi se on kuin alkuperäinen Lying cat. Valehteleva kissa olisi kuulostanut suomiversiossa kohtuu pahalta. Vai leikitäänkö tuossa alkuperäisessä homonymialla? Kyllähän se kissa taisi joissain kuvissa maatakin.

Vai olisiko oikeampi nimi Valehtelukatti (Valhekatti), sillä eihän hän valehtele vaan aistii valheen. Valhetassu on korvaan sopiva, kuin Irvikissa.

Sarjan roboteilla on samanlaiset telkkaripäät kuin Heikki Paakkasen hahmoilla The Last Kanava (1987), josta oli puhetta tuoreimmassa Sarjainfossa.

Huomattu sama! Hauska  yhteensattuma.

On tärkeätä, että kirjallisuutta saadaan laajalti suomeksi. Käännös on aina kompromissi, joka ei voi välittää kaikki alkuperäisiä merkityksiä, mutta voi hyvinkin luoda uusia. Sujuva lukukokemus on tärkein, ei kielitieteellinen vertailu.

EDIT: Ai niin, sarjakuvien suomentamisesta oli omakin ketju, jos aihe laajenee.

[Curtvile]

Vai olisiko oikeampi nimi Valehtelukatti (Valhekatti), sillä eihän hän valehtele vaan aistii valheen. Valhetassu on korvaan sopiva, kuin Irvikissa.

Sen hetkisen valheen. Malttakaa, malttakaa. muutama kokooma vielä.

Valhekatti on ehkä inan lähempänä sillä käännettäessä tarkoitus on kyllä kääntää alkuperäinen sisältö ei luoda uutta merkityssisältöä.
Sitten kirjoitetaan se oma juttu jos siltä tuntuu eikä poistella sisältöä vaikka kuinka mukana olisi kuvatkin.
Kielitieteellisen vertailun jätän niille joilla on liikaa vapaa-aikaa ja jatkan aikuisopiskelua muutaman kielen parissa jotta ei tarvitse uskoa muiden sanaa.

Eihän tämäkään ole sarjakuvapuolen ongelma mutta kuten parilta tutulta kääntäjältä on kuullut että saavat valituksia kun tekevät liian hyvää ja täsmällistä työtä.

Ja näin jälkikäteen hyvä ehkä että jätin ne nimien slangihtavat merkityssisällöt pois vaikka nekin sopivat draturgisesti kuin hansikas Sagaan.

[Lurker]

Valhekatti on ehkä inan lähempänä sillä käännettäessä tarkoitus on kyllä kääntää alkuperäinen sisältö ei luoda uutta merkityssisältöä.

Mutta kun sitä ei voi välttää - jokainen kieli on erilainen tapa ymmärtää maailma ja kertoa tarina.

Moby Dickin aloituslause on ”Call me Ishmael.” Suomeksi se voisi olla....

Haukkukaa vaikka Ishmaeliksi.

Saga on saatu suomeksi translaattorina toimineen ihmisen aivosuodattimen kautta.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Yksittäisistä käännösratkaisuista voi aina olla monta mieltä. Tämä sarjakuva on minulla vielä hankkimatta, mutta  tuumin, että "tassu"-sana tuntuu ehkä turhan vapaalta ja tuttavalliselta. Toisaalta näyttäisi omituiselta, laiskalta ja kömpelöltä, jos "Will", "Stalk" ja "Lying Cat" olisi jätetty suomennoksessa englantilaisiin asuihin, joten hyvä siis, että on kehitelty sujuvat suomalaiset sanat niiden tilalle.

[Lurker]

-- näyttäisi omituiselta, laiskalta ja kömpelöltä, jos "Will", "Stalk" ja "Lying Cat" olisi jätetty suomennoksessa englantilaisiin asuihin, --

Tästä aivan samaa mieltä, rikkoisi täysin tekstin luiston.

[tmielone]

Nimien käännöksistä ihmettelin myös sitä, että miksi päähenkilön/kertojan nimeä ja nimiehdotusta ei oltu käännetty. Tai onhan se ihan selvää, sillä Pähkinäpensas tai Pähkinänruskea ei olisi se vetävin nimi, ja vanhempien puhuessa h-alkuisista nimistä on helpompi jättää Hope kääntämättä.

Nämä käännösjutut ovat kyllä valtavan kiehtovia. Tämä oli Lurkerilta erityisen hyvin sanottu:

Saga on saatu suomeksi translaattorina toimineen ihmisen aivosuodattimen kautta.

Äidinkielihän vaikuttaa siihen miten ihmiset ajattelevat, joten käännöksessä tapahtuu pakosti lokalisointia. Sarjakuvissa se tulee helpommin ilmi kuin kirjoissa, sillä kuvat pysyvät ennallaan, kuten joku jo mainitsikin.

[Curtvile]

Mutta kun sitä ei voi välttää - jokainen kieli on erilainen tapa ymmärtää maailma ja kertoa tarina.

Moby Dickin aloituslause on ”Call me Ishmael.” Suomeksi se voisi olla....

Haukkukaa vaikka Ishmaeliksi.

Saga on saatu suomeksi translaattorina toimineen ihmisen aivosuodattimen kautta.

paljon asiaa ja puhutaan samasta asiasta kuten Juva esimerkkisi osoittaa, en tosiaan kadehdi Koivumäen osaa, mutta juuri samasta syystä pyrin lukemaan alkukielellä ja mainitsin Fingerporin englanninnoksen joka sekin, vaikka onkin tekijän omaa työtä, lisää tarpeettomia filttereitä lukijan väliin.
Kieli voi olla sujuvaa mutta ajatus ei, lukukokemus on siis virheellinen.

nimimerkillä "jos minulla on ylimielinen suhtautuminen aiheeseen se johtuu siitä että Kaukorantoja ja muutamaa äärimmäisen harvaa poikkeusta lukuunottamatta siihen on empiiristä näyttöä"

Vaikka Sagan annetaan ymmärtää olevan lapsille ja lapsenmieliselle(?) suunnattua eskapistisia viihdettä siinä on oikeasti syvempiäkin tasoja ja vivahteita joka enitsestään korostuu sitten kun kohtaamme myöhemmin....
T. Osku Kaappauksen.

[Jarkko Sikiö]

on helpompi jättää Hope kääntämättä.

Kyllähän tässä tapauksessa vaikuttaa, että Toivo on Suomessa pojan nimi, toisin kuin maailmalla (vrt. Hope ja Esperanza).