Moon Knight - Kuuritari

[Curtvile]

Eli ollaan taas saatu hiukan eri painokset selkeästikin.
Ja tuolla pohjalla et varmaan sitten siitä Daredevilistakaan innostu, itse kun pidän sekä Khonsun nyrkisn kuin Hell's Kitchenin suojelijan kertomuksista.

[JV]

Warren Ellisin seuraava versio varmaan räjäyttäisi pankin, mutta ei aivan hetkeen tee mieli tarttua hahmon seikkailuihin.

Bendisin ja Maleevin DD on klassikkomateriaalia. Miesten Moon Knight oli kai sinänsä viihdyttävää ja hyvännäköistä materiaalia, mutta hajanaista ja vähän hengetöntä. Jäi itseltä kesken eikä jättänyt vahvoja muistikuvia.

Warren Ellisin ja Declan Shalveyn Moon Knight taas on parasta supersankarisarjakuvaa vuosiin. Ellis on parhaimmillaan yhden numeron jutuissa ja Shalvey on hänen ekonomisiin tarinoihin täydellinen piirtäjä.

[Jarkko Sikiö]

Totta edelliset kirjoittajat jälleen turisivat. Warren Ellisin ja Declan Shalveyn Kuuritarin kuusi numeroa ovat rautaa.

Sääli, ettei tätä todella ollut enempää kuin kuusi numeroa. Hengitän tässä välillä, ennen kuin tartun muiden kirjoittamaan jatkoon.

[Curtvile]

jatkon "juoksut" Cullen Bunnin ja Jeff Lemiren kirjoittamina ja hyvillä kuvittajilla ovat hyvää sarjakuvaa mutta eivät lainkaan samanlaista settiä.

Minusta Khonsun nimiin ei voi pahasti mennä metsään, mutta ero tekijätiimien välillä on selkeä. Lemiren psykologinen metaote lienee monelle turhan hapokasta sekin.

[Curtvile]

Cullen Bunn ja Jeff Lemire väänsivät ihan kivasti.
Itse laitoin tilaukseen hyvän tiimin Kuuritarin paluun.
Max "hate everyone" Bemis kun osaa kirjoittaa hyvin ja omaa omakohtaista kokemusta mielenterveysongelmista.
Foolkillerinsa oli hyvä. Jacen Burrows on tasalaatuinen työnsankari, jonka pipertävän realismihakuisen jäljen tunnistaa ja piirtää mitä vaan.

Kaiken kosmisen ja psykedeelisen häröilyn jälkeen Bemis lupailee että  koska ei ole Ellis, Bendis tai Lemire nyt otetaan tosissaan.

legacyn myötä paluu alkuperäiseen numerointiin on kyllä vähän häiritsevä

[Curtvile]

Tämä alku lunastaa ainakin omat odotukset, "Hulluus kulkee suvussa" on jykevän synkkää luettavaa.
Bemis kirjoittaa hahmoa/hahmoja (eli Kuuritarin monipersoonallisuusongelmaa) minusta hyvin ja Jacen Burrowsin kliinisehkö piirros sopii teemaan aika hyvin.

Maailmalla ja somessa osa on kritisoinut että sarjan tämä juoksu vulgarisoi mielenterveysongelmia.
Minusta kyseessä on vain raa'an vilpitön kuvaus.
Harvassa sarjakuvassa ylipäätään kun on lauseita "hän on mielisairas tai kuten asian ilmaisee supersankari" sekä riemastuttavaa "aivan samalla tavoin  kuin seksuaalisesti heiveröinen mies kompensoi itseään muskeliautolla"

ja vaikka alku onkin hidas toiminta/supersankarigenren edustajaksi:


Marc Spectorin, Kuuritarin , Steven Grantin ja Jake Locksleyn välinen kemia toimii ja huumoriakin on.  Kylläkin lähinnä sitä sävyä CMYK (0%, 0%, 0%, 100%)

Jotenkin Aurinkokuninkaan/jumalan idea on niin päivänselvä että hiukan hämmentää ettei tätä minusta ole aiemmin käytetty.

[Vincent]

Kuuritarista taitaa olla pikkuhiljaa muodostumassa oma suosikki näistä ei-niin-tunnetuista Marvel hahmoista. Hiljattain luin sekä Charlie Hustonin, että Warren Elliksen lyhyemmät juoksut, ja kumpikin iski kovaa.

Houstonin juoksun alkutarina, The Botton, on ainakin minun mielestäni paras paikka aloittaa tähän hahmoon tutustuminen, jos sattuu kiinnostamaan ja tuntee tämän vain internetin luomalla "Marvelin Batman" maineella. Hahmon perusidea esitellään ytimekkäästi ja juoni on synkkä ylösnousu pohjalta tarina. Kaikkea en ole ehtinyt lukea, mutta oma suosikki Kuuritari tarina ihan yleisesti.

Elliksen juoksua onkin vähän vaikeampi ajatella yhtenä kokonaisuutena, kun se koostuu vain yhden numeron pituisista itsenäisistä tarinoista, eikä ole useamman osan pituinen narratiivi, mutta kyllä mainstream supersankari tarjonta kaipaisi tälläistä enemmänkin (etenkin jos niitä kovasti janoamiaan uusia lukioita kaipaa). Hyvin hypittiin eri tyylin tarinoista toiseen, mutta varsinainen tunnelma ei koskaan muuttunut. Oma suosikki näistä on varmaan se kidnapatulla tytöllä höystetty Raid-riffi.

Olisi kivaa joskus myös niitä ihan ensimmäisiä alkupään Kuuritareita lukea ja nähdä hahmon juuria, mutta kaikki kolme Epic Collectionia ovat päässeet melko makeisiin hintoihin. Ehkä sitten lähempänä Disney+ sarjaa Marvel ottaa uudet painokset, jolloin saisi jälleen halvemmalla, tai pukkaisivat toisen sortin julkaisut niistä.

[MTT]

Kuuritarista taitaa olla pikkuhiljaa muodostumassa oma suosikki näistä ei-niin-tunnetuista Marvel hahmoista. Hiljattain luin sekä Charlie Hustonin, että Warren Elliksen lyhyemmät juoksut, ja kumpikin iski kovaa.

Houstonin juoksun alkutarina, The Botton, on ainakin minun mielestäni paras paikka aloittaa tähän hahmoon tutustuminen, jos sattuu kiinnostamaan ja tuntee tämän vain internetin luomalla "Marvelin Batman" maineella. Hahmon perusidea esitellään ytimekkäästi ja juoni on synkkä ylösnousu pohjalta tarina. Kaikkea en ole ehtinyt lukea, mutta oma suosikki Kuuritari tarina ihan yleisesti.

Elliksen juoksua onkin vähän vaikeampi ajatella yhtenä kokonaisuutena, kun se koostuu vain yhden numeron pituisista itsenäisistä tarinoista, eikä ole useamman osan pituinen narratiivi, mutta kyllä mainstream supersankari tarjonta kaipaisi tälläistä enemmänkin (etenkin jos niitä kovasti janoamiaan uusia lukioita kaipaa). Hyvin hypittiin eri tyylin tarinoista toiseen, mutta varsinainen tunnelma ei koskaan muuttunut. Oma suosikki näistä on varmaan se kidnapatulla tytöllä höystetty Raid-riffi.

Olisi kivaa joskus myös niitä ihan ensimmäisiä alkupään Kuuritareita lukea ja nähdä hahmon juuria, mutta kaikki kolme Epic Collectionia ovat päässeet melko makeisiin hintoihin. Ehkä sitten lähempänä Disney+ sarjaa Marvel ottaa uudet painokset, jolloin saisi jälleen halvemmalla, tai pukkaisivat toisen sortin julkaisut niistä.

Hyvin ajoitettu kirjoitus. Omiakin suosikkeja tämä hahmo, mutta itse pidän eniten vanhoista Sienkiewiczin tarinoista.  Juurikin torstaina saapui postissa uunituore Moon Knight Omnibus 1.