Janne: Ymmärrän näkökantasi ja yhdyn siihen. Tekijänä Frank Miller osa 1:ssä ei ole vielä Millerin itsensä kirjoittamat tarinat. Siksi se on nyt hyvää, mutta ei vielä loistavaa Daredeviliä. Meno paranee tulevissa osissa.
Nykyisiin supersankarilehtiin verrattuna myös näissä osa 1:n DD-jaksoissa on tekstiä paljon ja juoni on kovin tiivis. Nopean etenemisen vuoksi tunnelmointi jää joskus uupumaan. Tämä johtuu siitä että lehtien sivumäärä tällöin eli noin vuonna 1980 oli pienempi, noin 17, kun se vähän myöhemmin kasvoi jo 22:een.
Mikäli suomalaiset albumit seuraavat amerikkalaisia Daredevil Visionariesin laitoksia, niin toisessa osassa on DD:n numerot 168–182.
Hehkutin Kiirastulta sinulle
täällä Egmontin Marvel-julkaisujen ketjussa. Minusta se on mestarillinen. Moni muu kvaakkilainen on samaa mieltä.