Daredevil

[Darzee]

Daredevilin vanhat, Millerin aikoja edeltäneet viholliset ovat parhautta höpsöydessään. Puujalkamies (onko "Stilt-Mania" käännetty suomeksi, tai edes nähty meillä? Millerin ajan DD:n tummaihoisella vakiokonnalla Turkilla oli ainakin jossain Sarjakuvalehdessä julkaistussa jutussa SM:n haarniska), Narri, Pöllö ja muut pöhköt.

Daredevilin Suomessa nähdyt seikkailut ovat mielestäni keskimäärin aika korkeatasoisia, täällä (ja yhteisjulkaisuissa mukana olleissa Pohjoismaissa) on osattu kuoria kerma kakun päältä. Siksi hahmo on aina lukeutunut omiinkin suosikkeihini, eikä ammattiveljeydestäkään ole haittaa

[Curtvile]

Daredevilin vanhat, Millerin aikoja edeltäneet viholliset ovat parhautta höpsöydessään. Puujalkamies (onko "Stilt-Mania" käännetty suomeksi, tai edes nähty meillä? Millerin ajan DD:n tummaihoisella vakiokonnalla  Turkilla oli ainakin jossain Sarjakuvalehdessä julkaistussa jutussa SM:n haarniska)

Stiltman oli muitaakseni aikoinaan 80-luvun Hämähäkkimiehessä 1985? kah, Jukka ehti väliin.

Daredevil on kieltämättä nauttinut hyvistä tekijöistä useasti sen jälkeen kun höpsöily jäi , itseltä löytyy niin Millerin, Bendisin kuin Brubakerinkin kaudet aika hyvin.

[Lönkka]

Tän hetkinen Mark Waidin kässäämä Daredevil on mielestäni toimivinta DD:tä sitten Millerin, Nocentin ja 60-luvun alun.

Näytettä:
http://www.comicbookresources.com/?page=preview&id=8805

[Doctor Phantomizer]

Waidin Daredevilit ei jotenkin vaan uppoa. Siis onhan miehellä aiempia hyviä töitä, ja olen sinänsä fani. Mutta vaikka tarinat ovat hienosti kikkailtu ruutujaon sun muun puolesta, niin jotenkin homma jäi nopeasti lyhyeen 2-3 numerossa. Sivuilla on ehkä vaan liikaa tavaraa että jaksaisi keskittyä kun lehtiä tulee luettua kokoajan muutenkin paljon. Täytyy varmaan vilkaista tuota tradenä sitten kun on aikaa ja varaa.

Miller, Nocenti, Smith, Bendis, Loeb ja Brubaker ovat kovaa kamaa, klassikoita jo syntyessään.

Minua kiinnostaisi tietää Daredevileistä ennen Milleriä ja David W. Mack, D. G. Chichester, Karl Kesel ja Joe Kelly kiinnostaisi myös.

[Darzee]

Minua kiinnostaisi tietää Daredevileistä ennen Milleriä ja David W. Mack, D. G. Chichester, Karl Kesel ja Joe Kelly kiinnostaisi myös.

D.G. Chichesterin DD:tä on Sarjakuvalehdissä 2 ja 5/1996 Scott McDanielin ja Hector Collazon kuvittamana. Ihan ok (tenhoavasta mutta liian tummasävyisestä kuvituksesta huolimatta), näissä jutuissa otetaan vähän kuusikymmenlukua mutkikkaampi lähestymistapa henkilöllisyyden paljastumiseen. Eihän tuo ole kuin pieni osa Chichesterin juoksusta, asiantuntevammat kommentoivat laajemmin.

[Jarkko Sikiö]

Vuosiin en ole lukenut Daredevilin edesottamuksia ja pitikin tarttua kahdeksanosaiseen End of Days -minisarjaan.

Tämä on koko 80-luvun Daredevil puserrettuna yhteen pakettiin: kehystarina, taiteilijat, viholliset jne. jne.

Sitten lopputulos on suljettu sillipurkkiin ja jätetty pilaantumaan.

Näin ummehtunutta tuotosta ei pitäisi laskea ilman varoitustarraa markkinoille.

[Jarkko Sikiö]

Tän hetkinen Mark Waidin kässäämä Daredevil on mielestäni toimivinta DD:tä sitten Millerin, Nocentin ja 60-luvun alun.

Tämä on tosiaan alkunumeroiden perusteella visuaalisesti pirteää ja nokkelasti kirjoitettua. Toimii erinomaisesti myös minun kohdallani, vaikkei mitään elämää suurempaa olekaan.

Vieläkin suorastaan harmittaa, kun piti tarttua End of Days -minisarjaan, kun tahdoin pitkästä aikaa katsastaa sarvipään seikkailut. Mistä ihmeestä tekijät onnistuivatkin kaivamaan sellaisen kokonaivaltaisen ilottomuuden, mikä 1980- ja 1990-lukujen taitteessa pääsi supersankarisarjakuvissa vallalle.

[Curtvile]

Vieläkin suorastaan harmittaa, kun piti tarttua End of Days -minisarjaan, kun tahdoin pitkästä aikaa katsastaa sarvipään seikkailut. Mistä ihmeestä tekijät onnistuivatkin kaivamaan sellaisen kokonaivaltaisen ilottomuuden, mikä 1980- ja 1990-lukujen taitteessa pääsi supersankarisarjakuvissa vallalle.

menes nyt juomaan se aamukahvi ja palataan sitten asiaan.

[Petteri Oja]

Täytyykin pistää tuo End of Days tilaukseen.

[Doctor Phantomizer]

No, sittenhän asia on selvää. Jos tuo ei sitten ole tuon pohjalta parasta Bendistä, niin minun puolestani ei sitten mikään. Minä koskaan välittänyt miehen omista jutuista. Liian tylsiltä ovat aina tuntuneet. Mutta hänen rajoitetusti luovia vapauksia tarjoavat jutut yhdistettynä hänen omiin ideoihinsa ovat kyllä rautaa (Alias). Brilliant osoittautui tylsäksi, Powers ei kiinnostanut pitkään, New Avengers rokkasi, Daredevil rokkasi, Avengers Dissasemble-House of M-Secret Invasion-Siege-Avengers vs. X-Men toimivat yhdessä, mutta eivät erikseen, ja silloinkin kun ne yhdistää muuhun kokonaisuuteen, Dark Avengers rokkasi, Spawnit olivat ainakin parempia kuin Mooren, Ultimate Spider-Man rokkasi, All-New X-Men rokkaa ja Guardian of the Galaxy vielä odottaa minulta vastausta. Scarlett kyllä poikkeuksellisesti toimi noista Bendisin omista jutuista, mutta lähinnä koska se oli niin erilaista verrattuna siihen mitä Bendis yleensä tarjoaa, mutta lähinnä oikeastaan kuvituksen ja käsikirjoituksen kiehtovan omituisen yhdistelmän vuoksi, ei pelkän Bendisin.

[tolppis]

Kyllähän ne Millerin (etenkin ne legendaariset "Meidän Pojat"-stoorikokonaisuudet Mazzhuzellin - vai miten pirussa se nyt kirjoitettiin - kuvituksin) DD:t olivat muutakin kuin höpsöjä, ihan ehtaa kamaa. Brubakerin DD myös mainiota sähläystä.

Sittemmin en olekaan lukenut. Jokohan nuita uudempia löytyisi vaikkapa PK-seudun kirjastoista...? Eikun hakemaan! 

[Lönkka]

vaikkei mitään elämää suurempaa olekaan.

Juuri näin.
Mutta pelittää perusheerostarinana sangen hyvin.
Välillä toki taso hieman lepattaa, mutta on niitä harvoja Marveleita joita olen jaksanut edelleenkin seurata (26 numeroa ulkona).

Vieläkin suorastaan harmittaa, kun piti tarttua End of Days -minisarjaan, kun tahdoin pitkästä aikaa katsastaa sarvipään seikkailut.

Minulla tämän lukeminen loppui ekaan numeroon.

[Doctor Phantomizer]

Lönkan kanssa olen hyvin harvoin samaa mieltä. Jiksin kanssa vähän riippuu. Aika monessa kohtaa olen ollut hänen kanssaan Marvelin tämän vuotisista jutuista samaa mieltä. Curtin kanssa taas olen ollut monestikin samaa mieltä, ja juuri Captain America oli se erottava tekijä Marvel Now:ssa. Minä pidin enemmän ykkösnumerosta, kuin jatkonumeroista, vaikka pahalta näyttikin jo aluksi. Bendiksen suhteen olen aina ollut eri mieltä Lönkan ja Curtin kanssa. Tai siis joo, joissakin kohtaa samoilla linjoilla...

Hemmetti. Nyt kyllä meni pahaksi.

Jiksi, taustoitapas vähän sinun ja Bendisin välistä historiaa?
Jukan kanssa ollut ainakin pari kertaa samaa mieltä...

[Jarkko Sikiö]

Jiksi, taustoitapas vähän sinun ja Bendisin välistä historiaa?

Emme koskaan ole tavanneet...

Totta puhuen, suhtaudun sarjakuviin kuin levyihin. Mitä sillä on väliä, että orkesteri oli vauhdissa edellisellä levyllä, jos uudet biisit eivät potki.

Tähän on hyvä lopettaa "kuka on mitä mieltä kenestäkin" -offtopic.

Minua nyppi tuossa End of Days -minisarjassa oikeastaan kaikki, mutta erityisesti on turha muistella suuruuden aikoja – eli Millerin ja Nocentin kirjoittamia kausia – kun lukija voi aina palata alkuperäistarinoiden pariin. Lisäksi tyylilaji oli niin pahasti metsässä, että nostalgiaa ei tullut mukaan.

[Doctor Phantomizer]

Hmm. No, kyllä tämä on luettava jo sen takia että se on kiinnostavin Daredevil tarina vähään aikaan. Mutta kysynpä nyt vielä Bendisin aiemman tuotannon lukeneilta, että käsitinkö nyt oikein, että tätä ei voi mitenkään liittää Bendisin Daredevilien juonikaarellisena loppuna samaan tyyliin kuin Miller ja Grant Morrison tekivät Batmanille, ja Morrison taisi tehdä vielä X-Miehillekin juoksunsa lopussa? Eli siis nuo juoksuthan voi periaatteessa ajatella halutessaan ns. omana jatkumona, jolle on kirjoitettu selkeä loppu. Entä onko tämä ainoa "viimeinen Daredevil tarina" joka on kirjoitettu? Miller kirjoitti ainakin JR JR piirtämän alun. Kirjoittiko hän koskaan "loppua"?

Aika Stan Leen ja Frank Millerin välissä ei tarjonnut huippuhetkiä. Leen ja Gene Colanin pitkä yhteistyö on minusta hyvä juoksu. Vaikka juoni meneekin höpsöilyksi aiemmin mainittuun tyyliin. En oikein usko että Riddlen mieleen on.

Loebin piruilut kyllä uppos. Onko noissa yhtään samaa?

D.G. Chichesterin DD:tä on Sarjakuvalehdissä 2 ja 5/1996 Scott McDanielin ja Hector Collazon kuvittamana. Ihan ok (tenhoavasta mutta liian tummasävyisestä kuvituksesta huolimatta), näissä jutuissa otetaan vähän kuusikymmenlukua mutkikkaampi lähestymistapa henkilöllisyyden paljastumiseen. Eihän tuo ole kuin pieni osa Chichesterin juoksusta, asiantuntevammat kommentoivat laajemmin.

Hmm. Joo, olen noita kyllä vilkaissut. Omistan nuo Sarjakuvalehden numerot mutta lukeminen on käytännössä osoittautunut mahdottomaksi, koska en vain saa otetta koko jutusta. Tämä kuuluu niihin tapauksiin josta olen tyytynyt toistaiseksi lukemaan tiivistelmän. Ovatko miehen muut jutut yhtä hankalia?