Parhaat käsikirjoittajat ovat ymmärtääkseni palkkansa päälle ymmärtäviä ihmisiä...
Täälläkin taidettiin peräänkuuluttaa jossakin keskustelussa sitä, milloin supersankarifilmatisoinnit tuottavat ensimmäisen mestariteoksen - aivan kuten lännenelokuvien liukuhihnatehtailu aikoinaan tuotti lopulta Etsijöiden kaltaisia helmiä.
Yllättäen se mestariteos olikin sitten Netflix-sarja Daredevil!
Auteur on vaikeampi löytää tv-sarjoista, mutta kai se on sarjan luoja ja tuottaja ja osittainen käsikirjoittaja Drew Goddard. The Cabin in the Woods, jossa kauhuelokuvaan keksittiin uusi kulma, ei ollut sattumaa... nyt äijä teki sen supersankareille. Hajotti ja kokosi palapelin. Daredevil on aidosti kunnianhimoista taiteentekemistä, sanotaan se nyt suoraan. Tulevaisuuden elokuvakerhoissa katsotaan varmaankin TV:n kultakauden parhaita ja tämä sarja on taatusti esityslistalla...
Arrow on sovinnainen tv-sarja, ja se tekee todella hyvin kaiken sen, minkä se voi rajoituksiensa sisällä tehdä. Se on sarjakuvamainen sanan täydessä positiivisessa merkityksessä; DC:n hahmouniversumia on laajennettu aivan nerokkaan kekseliäästi tv-ruutuun sopivaksi - sarja on myös ollut siemen spin-offeille, joista Flash oli napakymppi. Lisää vain, kiitos (kuten tuleekin).
Nyt ollaan niin monessa kohtaa ihan eri aaltopituuksilla etten tiedä alkaako tahattomista(?) asiavirheistä vaiko totaalisista mielipidetulkintaeroista...
Parhaitten käsikirjoittajien kohdalta kun
juuri Arrow'n taustaan liittyen käsikirjoittajat jäävät nuolemaan näppejäänkyseessä kun on "johdetut hahmot" no niinpä tietty on.
Ymmärtävät palkkansa päälle mutteivät sitä varsinaisesti saa.
Daredevilin suosiossa ei ole mitään yllättävää, hahmo kun aikuisti genreä kiitos Frank Millerin ja sittemmin pelasti koko Marvelin konkurssin partaalta: Kevin Smithin ja Joe Quesadan Suomesssakin nähty Guardian Devil-tarinakokonaisuus.
Ja jatkot Bendis, Brubaker ja Waid ovat kukin pysyneet olennaisessa mutta Millerin tavoin luoneet uutta, sarjakuvallisesti missä tahansa vertailussa kestävää työtä.
Enemmän siinä toteutuu vanha näkemys että huonosta käsikirjoituksesta ei saa hyvää elokuvaa tai sarjaa vaikka hyvästä saakin huononkin.
Goddard ei siis luonut uutta vaan sovitti vanhaa.
Arrow'ta on helppo katsoa silti vinoon ihan lajityyppinsä takia koska kalsaripellejä saa katsoa ironisesti vinoon. Aivan kuten myöskään dekkareilla ei ole vieläkään salonkikelpoisuutta tai sanottavaa yhteiskunnallisesti, ei ainakaan elitistipiireissä.
Sen näkeminen että Arrow on vanhaa Flashia, Smallvillea ja Lois& Clark-sarjaa isompi tienraivaaja on toki hankalaa. Kulttuurikenttä kun elää ja muuttuu jatkuvasti ja kulttuurinen muistimme on lyhyt.
Arrow'n alkuperäinen viiden kauden mitta lähestyy loppuaan ja itse en näe Daredevilia ja Arrow'ta kilpailijoina vaan toistensa mahdollistajina. Niiden yhteiset piirteet, katutason sankarin kasvutarina ja omankäden oikeuden tematiikka, toki ovat samankaltaisia mutta skaalat ja sanoma ovat
erilaisia.
Vaikka aidosti hippejä vihaankin heidän ainoa vähänkään fiksu sanomansa: antaa kaikkien kukkien kukkia pätee isosti kiitos Arrow'n tekemän lippulaivatyön ja moniäänisyyden.
Mutta kuten monilla on siitepölyallergia on monilla myös supersankariallergia ja kaikki eivät halua syödä antihistamiineja. Se heille sallittakoon, joskaan se ei mielipiteestään tee sen enempää absoluuttista totuutta kuin omanikaan on.