Johon sinne on tunkemassa Arsenal ja Shado, joka siis selittää sitä köpöä lohikäärmeenoloista tatuointia.
Tuttu suomeksi Thrillerin sivuilla tulleesta Mike Grellin Longbow huntersista.
Shado on se neito saarelta, selittää mustat nuolet.
Ja Mike Grell (Gren Arrown pitkäaikainen tekijä) selittää naurahdukseni kun sarjassa puhuttiin Tuomari Grellista.
Longbow hunters kannattaa etsiä käsiinsä muutenkin.
Arrow on kieltämättä erinomaisesti laadittua sarjakuvan tv-sovitusta, nuotteja otetaan sarjakuvasta ja nörtimmälle kansanosalle tulee jatkuvasti ahaa-elämyksiä.
Populaarikulttuurinsa ja kliseensä sarja tuntee, jokin aika sitten oli olo että väsähtää ja saaren tarinakokonaisuus junnaa kuin täi tervassa mutta Sladen & co myötä lähti kuin hirvi suosta.
Kun totta puhutaan tällä sarjallahan on myyntivaltti, Oliver Queenia esittävä Stephen Amell on jaksosta toiseen ilman paitaa vähintään osoitamassa kadehdittavaa trimmatun vartalonhallintaa.
Lyhyt empiirinen tutkimus kauniimman sukupuolen edustajien parissa paljastaa kaikkein foorumiystävällisimmin sen että naisyleisön kannattaa varata suojaksi paksuja pyyhkeitä ja muutama vanhan mallin sunnuntaipainos hesarista ja silti sohvassa saattaa olla kostea piste daaminpuolisten katsojien alla.
On käsivarsia, rintaa, pakaraa ja ja.
Kamera nuolee ihoa ja treenata pitää että kunnossa pysyy eikös?
Eli FEmale gazea koko rahalla.
Itsetunnolla varustettua heteromiestä moinen ei haittaa, varsinainen tarina kulkee eteenpäin vaikka itselle sarjan naiskaarti nyt on sitä pikkubarbielookia joka ei vaan tipu.
Vaikka kaikkien näyttelijöiden miesten ja naisten, hampaat onkin valkaistu niin syvimmät sudenkuopat vältetään.
Joskin vaikka Huntress/Helena Bertonellin luonne olikin just eikä melkein niin taistelukouluttaja tai edes joku tanssija olisi voinut opetttaa neidin edes liikkumaan uskottavasti.
Viimeksi yhtä epäsuhtainen stuntti v näyttelijä suhteutus oli Buffy vampyyritappajissa.
Paitsi että myy naisyleisölle konseptinsa myös fiksusti sarjakuvan vastaavan muokkaamatta liikaa.
Arrowssa ollan sarjakuvan hengelle uskolisia ja pitkälti kirjaimellekin.
Vaikka monia tv-sarjojen helmasyntejä sarjasta löytyykin niin kaiken kaikkiaan tästä tulee tuntu että pidempi käsikirjoitus on olemassa, jopa lupaavan oloinen sellainen.
Nimimerkillä "miten niin lukenut Green Arrowta 70-luvulta asti?"
