Ensikohtaamiseni Arne Ankan kanssa tapahtui huhtikuussa 1989 (pidin vuosia päiväkirjaa, siksi tiedän ajankohdan), jolloin koulu järjesti meille kahdeksasluokkalaisille työharjoitteluviikon. Olin itse äitini työpaikalla jotain kevyttä toimistohommaa tekemässä. Yhdellä pöydällä oli Metallarbetaren-lehden marraskuun 1988 numero, ja siinä oli sivu, jossa Arne luennoi lukijoille miten päästään baarijonojen ohi vippinä sisälle. Ihmettelin mikäs sarjis tuo on, ihan kivalta näyttää.
Kuusi-seitsemän vuotta myöhemmin opiskelin taidelinjalla kansanopistossa Karjaalla. Siellä oli muuan ruotsalainen kundi, jolla oli mukanaan pari Arne Anka-alpparia. Luin niitä kun sattuivat lojumaan jossain pöydällä eikä ketään ollut lähistöllä, ja totesin että pahuksen hauska ja hyvinpiirretty sarja. Jonkin aikaa myöhemmin Akateemiseen ilmestyivät myyntiin neljä ensimmäistä ruotsinkielistä albumia. Ostin ne kaikki, vaikka maksoivat 60 markkaa kappale. Se oli kallein sarjisostokseni siihen mennessä ja vielä pitkään sen jälkeenkin. Mutta se kannatti! Noista albumeista eivät vuodet ole syöneet yhtään mitään.
Arnen "elämäkerran" Bombad & sänkt (Tago Förlag, 1993) jätin väliin, kun vaikutti rahastukselta.
Jostain syystä tajusin vasta viime elokuussa päivittää Arne Anka-tuttavuuteni nykypäivään. Kuudennen albumin jouduin tilaamaan Bookplussalta, mutta neljä muuta löytyivät Akateemisesta. Vielä riittää kaverissa virtaa, ja olemukseen on vuosien myötä tullut yhä enemmän omaa - ei muistuta enää Aku Ankkaa häiritsevässä määrin.
Kunhan Christensen ei vajoa siihen sudenkuoppaan, että tekstimäärä syö sarjasta kaiken visuaalisuuden. Haluan jatkossakin lukea välillä niitä tarinoitakin, visuaalisia juttuja.
Aihe: Aarne Ankka (Luettu 662 kertaa)