Takametsän konfliktit on järjestään psykologista painajaismateriaalia, siellä kun tuotetaan usein tuota linjaa että ainakin lähes kaikki eläimet ovat vaihtelevan antropomorfisia, kaikenmaailman pikkulintuja myöten: Veli Nallen kanat joita Sepe yrittää varastaa taitavat olla yleisimmin nähty poikkeus.
Joo, suurin osa vaatteitta kulkevistakin elukoista osaa useimmiten haastella possujen ja susien kanssa. Jossain jutussa Sepe on kuitenkin nähty myös haikailemassa lammaspaistin perään. Lampaat ovat "oikeita" eläimiä, niitä vahtii "oikea" lammaskoira, mutta paimen on antropomorfinen possu. Sitten toisaalta Sepe haluaisi pistellä poskeensa myös Pikku Hukan kanssa samaa koulua käyviä pikkukilejä. Aiemmin tästä on puhuttu
Ankkalinnan Pamaus -ketjussa.
José Carioca on varmaankin eniten aikuisille suunnattu sarjakuva, mitä Disney on koskaan tehnyt. Melkoisen rohkeita naisseikkailuja.
Josén libido on tosiaan lastensarjakuvien hahmolle aika hyvin kehittynyt, mutta onhan näitä hamesankareiksi mieliviä muitakin, kuten WB:n Pepé Le Pew eli Henry Haisuli/Hippi Haisunäätä. Tosin muistelen, että Nakke-lehden sarjakuvissa se ei juossut naisten perässä yhtä innokkaasti.
José-tarinoissa piirretään hemaisevat senjoriitat hyvin ihmismäisiksi, vain pieni, pusuhuulia muistuttava nokka kertoo, että ne periaatteessa ovat olevinaan lintuja. Ja on José varmaan vikitellyt ihan ihmisiäkin. Lajienväliset romanssit ovat Disney-maailmassa tunnettu ilmiö, kuten Pollen ja Helunan sekä Roger ja Jessica Rabbitin esimerkit todistavat. Viimeksi mainittujen voisi tietysti nähdä "Kuka viritti ansan, Roger Rabbitin" kontekstissa piirroshahmoina oikeastaan kuuluvan samaan "lajiin".