Ankkalinnan Pamaus -ketjussa on viime aikoina keskusteltu aiheista, jotka hyvin sopisivat tähän ketjuun. Jatkan siis sieltä kumpuavia juttuja täällä.
Kiehtovaa, kun välillä ankkoihinkin viitataan sanalla "human", vaikkapa nyt Trail of the Unicornin alussa, jossa ankanpojat (heh) suuttuvat Roopelle kun luulevat tämän haluavan Akun omaan eläintarhaansa.
Taskukirjassa 419 on tarina, jossa Aku sekoilee Ankkalinnan eläinsuojeluyhdistyksen (tms.) luontoon vapauttaman kotkan kanssa ja viittaa itseensä ja muihin inhimillistettyihin ankkalinnalaiseläimiin useaan otteeseen "ihmisinä", ainakin käännöksessä.
Tämä lähestymistapa, jossa ankkojen ja hiirien eläimellinen alkuperä näkyy vain ulkoasussa, muistuttaa jo oikeastaan vaikkapa Art Spiegelmanin "Mausia". Tarinoiden päähenkilöt ovat ihmisiä, jotka kuvataan eläimen näköisinä tavan ja tunnistettavuuden vuoksi (Disney) tai koska sillä on merkitystä tarinan sanoman välittymiselle (
Wikipedian mukaan Spiegelman on sanonut piirtäneensä "Mausissa" yhden kansallisuuden edustajat aina samoiksi eläimiksi osoittaakseen, kuinka järjetöntä on luokitella ihmisiä sillä tavoin).
Disney-hahmot ovat niinikään muuttuneet yhä ihmismäisemmiksi ajan kuluessa. Kaasin ja Sisun korvien typistymisen olen ottanut esille aiemmin, Polle Koninkaulus ei enää heittäydy neljälle jalalle, Helunan utareet ovat kadonneet ja Hessu pitää häntäänsä housuissa. Akun sormisulat muuttuivat jo aikaisessa vaiheessa oikeiksi sormiksi. Hessun lemmikkinä sarjakuviin ilmaantunut Kuru Korppi on muuttunut puhuvasta "oikeasta linnusta" vain yhdeksi Mikin tavanomaiseksi kaveriksi. Mielenkiintoista kyllä se on säilyttänyt lentokykynsä ja ymmärtää ainakin joissakin sarjoissa myös "oikeiden eläinten" puhetta.
Vastaavanlaisen kehityksen on käynyt läpi vaikkapa Sokalin tarkastaja Ankardo, joka ensimmäisissä esiintymisissään ratkoo rikoksia maatilalla ja seikkailee maailmassa, jossa on myös ihmisiä. Sittemmin eläimet ovat kansoittaneet koko Ankardon maailman. Kiinnostavalla tavalla tämä muutos näkyy puolitiessä Rasputinin merkki -albumissa, jossa nimihenkilö kehuu pistäneensä paksuksi tsaarin lemmikkikissoja, vaikka pukeutuu vaatteisiin ja ratsastaa hevosella. Lisäksi tarinassa esiintyy antropomorfisten Ankardon ja Klaran lisäksi lintuja, jotka ulkoasultaan muistuttavat oikeita eläimiä, mutta pystyvät puhumaan (vielä) inhimillistetympien Ankardon ja kumppanien kanssa.
