Näin aamulla ehdan city-ketun Turun Vähä-Heikkilässä (siis sellaisen nelijalkaisen). Ihmettelin miten mokoma otus on eksynyt ruutukaava-alueen tuntumaan, mutta ehkä se olikin jokin Arktisen banaanin mainoskettu?
ottaen huomioon että itse käyn liki joka päivä diskurssia vahvan ja hyväkuntoisen cityketun kanssa aamuisin mennessä töihin ihan samassa kaupungissa (auttaa kun asuu sekä ihmisten että eläinten hautausmaan vieressä, ketut tuntevat paikat paremmin nimillä seisova pöytä ja buffet)
on moikkailtu yli vuoden ajan ja koska turkissa ei ole ABn logoa voin helposti väittää että ei, ei ole mainoskettu.
Pimeän 80-luvun RPG-veteraanina tykkään tietenkin Nannan roolipelihuumorista, mutta onkohan se liian inside-tsoukkia laajaa lukijakuntaa ajatellen?
ei ole.
pahus soikoon kai se on pakko hankkia jossain välissä tämäkin Nanna, kun turkkaria(suomen ainoa urheilulehti joka julkasiee säännöllisesti kuolinilmoituksia) ei jaksa vaikka ohittaakin juurikin aamulehden ja iltapäivälehdet laadussa[toisaalta, niin varmaan Herätkää!kin].
Mutta kun Nanna on jopa ihan hauska.
Yritän opetella hyväksymään tosiasian että on olemassa kotimaista huumoristrippiä joka on aidosti hauska.
Mitäköhän sitä vielä näkee kun vielä vanhemmaksi elää?
