Tarzan ja Korak

[Sampsa Kuukasjärvi]

Jalavalta tulossa uutta Tarzania: Tarzan ja kielletty kaupunki

• 9997-10092 Manning Korak and the White Water Runner
• 10093-10308 Manning Tarzan returns to the Earth´s Core
• 2509-2616 Hogarth-Barry Tarzan at the Earth`s Core
• 2617-2640 Barry-Thompson Tarzan at the Earth`s Core
• 2641-2832 Barry-Thompson Tarzan and the Diamond of Ashra

Laaja setti tekijöitä ja mukana on harvinaisempaakin herkkua!

Nuo kokoelman mainoksessa lukevat isoimmat numerot ovat Manningin viimeiset päivästripit, jotka ovat peräisin vuosilta 1971–72. Mahtavaa, että ne kaikki on sitten saatu julkaistuiksi kootusti! Toivon, että myös Manningin sunnuntaisivuja jatketaan joskus.

Pienemmät numerot ovat päivästrippejä vuosilta 1947–48. Ne ovat kyllä erikoisempia valintoja, monella tapaa uusia alkuja.

ERBzine kertoo Dan Barry -artikkelissaan, että vuonna 1947 Edgar Rice Burroughs antoi potkut Tarzanin pitkäaikaiselle kirjoittajalle ja piirtäjälle Rex Maxonille, koska hänen mielestään stripeissä ei näkynyt tarpeeksi viidakkoa ja eläimiä. Uudeksi kirjoittajaksi pestattiin Rob Thompson.

Samaan aikaan ERB koetti saada Burne Hogarthin arkisarjan piirtäjäksi, mutta tämä kieltäytyi, koska hänellä oli yhä vastuullaan Tarzanin sunnuntaisarja. Hogarthan piirsi sunnuntaisivuja aina vuoteen 1950 saakka. Lisäksi hänellä oli tuolloin 1947, mitä ei lue tuossa em.  ERBzinen artikkelissa, myös oman taidekoulun perustaminen käynnissä ja halu päästä sanomalehtiseikkailujen oravanpyörästä pois. Hogarth suostui vain luonnostelemaan muutaman viikon stripit sarjaan ja auttamaan uuden piirtäjän alkuun.

Tämä piirtäjä sattui olemaan nuori Dan Barry, josta tuli muutamia vuosia myöhemmin kuuluisa Flash Gordonin parissa. Barry tussasi Hogarthin piirtämät stripit. Ilmeisesti Hogarthin vaikutuksen katsotaan yltävän strippiin #2616 saakka. Tsekkasin täältä, että viimeinen Hogarthin signeeraus näkyy stripissä #2543, mikä tosiaan tekee muutaman viikon.

Käsittääkseni Hogarth ei piirtänyt Tarzanille lainkaan muita päivästrippejä; hänet muistetaan sarjan historian parhaista sunnuntaisivuista. Tässä albumissa on siis myös Barryn Tarzan-strippien alku ja lähes kaikki hänen strippinsä sarjassa. Lisäksi siis strippi #2509 on Thompsonin kauden aloitus. Nämä eivät ole kovin tunnettuja seikkailuita, enkä minäkään ole kuin vain selannut näistä tuhnuisia skanneja netissä.

Täytyy lisätä vielä , että 3 osaan Tarzania tulee Manningin ja  Barryn lisäksi Hogarthin piirtämiä Tarzaneita. Kolmannesta osasta tulee todella kiinnostava.

Kyllä, kiinnostavat tekijät ovat kyseessä. Hogarth taitaa olla oma suosikkini Tarzan-piirtäjistä!

[Jari Lehtinen]

Keräilylehden numerossa 3/2025 Marko Leppälä kertoo kuuden sivun verran Tarzan-sarjakuvista.

[Petri Aarnio]

Raakataitto. Tässä vaiheessa huomaan, että fontti on Manning-osuudessa alkuperäistä pienempi. On kuitenkin samankokoinen kuin Paluu Opariin ja Kivinen faarao -albumeissa. Eli Manning ja assistentit olivat jossakin vaiheessa alkaneet tekstaamaan isommalla.
Vastaavasti sitten taas Hogarth / Barry osuuteen fonttia piti vähän pienentää. Hienosäätämistä.
Suomennos näissä Asko Alanen.
Kielletty albumi sisältö on Suomessa kokonaan ennenjulkaisematonta. Tai siis Hogarth on tullut 1950-luvun Hesareissa, mutta jos sitä ei lasketa.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Hogarthin taidetta on julkaistu vanhoissa suomalaisissa Tarzan-julkaisuissa usein leikeltyinä tai tosi huonolla painojäljellä tai peitettynä värityksellä. Niistä ei saa oikeaa kuvaa hänen taidoistaan. Sama toki pätee myös Manningiin.

Lisäksi toki aivan ensimmäisinä vuosina Hogarth jäljitteli sunnuntaisivujen aiempaa piirtäjää Fosteria eikä hän ollut puhjennut loistoonsa. Tarina kertoo, että kun syndikaatin kustannustoimittajalle annettiin katsottavaksi Hogarthin piirtämä näytesivu, hän ei huomannut taiteessa mitään eroa, vaan hyväksytti sen julkaistavaksi suoraan luullen sitä Fosterin piirtämäksi.

Eri Tarzan-taiteilijoilla on eri vahvuudet. Hogarth välittää kuviin liikkeen ja latautuneisuuden, ja sanotaan, että hän osasi tunnistaa ja ratkoa strippimedian ongelmia paremmin kuin kukaan muu realististen seikkailusarjojen piirtäjä. Kubert tuo viidakon tunnun ja hajun mukaan. Manningin viiva taas on selkeää ja harmonista ja petollisen vaivattoman näköistä. Mielenkiintoista nähdä, miltä nuoren Barryn taide näyttää albumissa.

[Garwin]

Taidekirjoihin, yms. erikoistunut kustantamo Taschen julkaisee 10.5. kirjan "Hal Foster’s Tarzan. The Complete Sunday Comics 1931–1937". Kirja kuuluu Taschenin suurikokoisiin XXL-teoksiin (34,4 x 44 cm) ja sisältää kaikki Hal Fosterin kuvittamat sanomalehtisarjakuvat vuodesta 1931 vuoteen 1937, jolloin Burne Hogarth jatkoi Tarzania. - Tarkemmat tiedot löytyvät Taschenin sivulta ja kirja näkyy jo olevan Adlibriksenkin sivulla (162,10 euroa).

[Sampsa Kuukasjärvi]

Sain käsiini Kielletyn kaupungin. Selaamisen perusteella esitän seuraavat huomiot.

- Kokoelman ulkoasu on mukavasti yhtenäinen Jalavan aiempien Tarzan-kirjojen kanssa.

- Etukannessa esiintyviä ruutuja ei esiinny itse sarjakuvissa. Höh. Miksi ne on valittu kanteen?

- Takakannessa lukee, että kirjassa on neljän Tarzan-piirtäjän tulkinnat hahmosta. Okei, Manning, Hogarth ja Barry, mutta, mutta... kuka on neljäs? On jäänyt tarkistamatta tuo teksti.

- Neljäs piirtäjä kyllä ehdottomasti on olemassa, sillä albumin neljäs eli viimeinen tarina on enimmäkseen kamalan huonosti piirretty. Se selvästikään ei ole kokonaan Barryä!

- Hogarthin ja Barryn piirtämät osuudet ovat valitettavan sekavat ja vaihtelevan tasoiset. Pettymys tässä on, mutta ehkä se oli odotettua.

- Takakannessa ja sivulla 1 lukee, että sarjat ovat vuosilta 1948 ja 1971–72, mutta Barryn ensimmäinen juttuhan on vuodelta 1947 (vain sen pari viimeistä strippiä on vuoden 1948 puolelta).

- Kielletty kaupunki -nimistä seikkailua ei esiinny sisällysluettelossa. Höh.

- Molemmat esipuheet, P.A. Mannisen ja Petri Aarnion kirjoittamat, ovat kiinnostavat ja laadukkaat.

- Manningin piirtämät seikkailut näyttävät todella kauniilta! Niiden takia tämä kannattaa hommata. Nyt on myös kaikki Manningin arkistripit koottu albumeihin.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Vielä jokunen sana lisää sarjiksen teknisistä yksityiskohdista.

Minusta viimeisessä seikkailussa noin stripistä 2700 lähtien piirrostyyli vaihtuu ja taiteen taso laskee. Jo sitä ennen on havaittavissa yksittäisiä heikompia strippejä ja ruutuja. Siirtymä ei ole jyrkkä, sillä vastaavasti löytyy stripin 2700 jälkeen hetken aikaa myös joitakin hyvin tehtyjä ruutuja.

Taitaapa tuossa ko. seikkailun loppupuolella olla jopa kaksi eri haamupiirtäjää tai eri tussaajat, sillä aluksi taiteessa on enemmän yksityiskohtia, vaikka sekin on hengetöntä. Loppu on karmean näköistä…! Olisi ollut ihan paikallaan kommentoida tätä taiteen muutosta esipuheissa ja sisällysluettelossa, koska lukija ei voi olla huomaamatta sitä.

Sivun 131 krokotiilikuvat olen nähnyt jossakin aiemmin, mahdollisesti Prinssi Rohkeassa.

Albumin nimi siis on Kielletty kaupunki. Sen niminen, tai tarkkaan ottaen Tarzan ja kielletty kaupunki, on Burroughsin yksi Tarzan-romaani, jonka sarjakuvaversio on otettu kokoelmaan mukaan. Mutta sarjakuvaseikkailun nimi on Tarzan ja Ashran timantti. No, Kielletty kaupunki on myyvempi nimi kanteen, mutta joka tapauksessa eri nimien käyttö samassa albumissa on minusta hämäävää.

Seikkailujen englanninkieliset nimet ja alkuperäiset päiväykset olisi voinut mainita. Netissä Scribd-sivustolla on tiedosto, josta ne saa. Tuossa tiedostossa tosin on tekijätiedoissa puutteita.

Barryn ensimmäisen tarinan vuosi 1947 lukee kokoelmassa aivan oikein sivulla 2.

Manningin nimi olisi pitänyt lihavoida takakannessa niin kuin on tehty muille tekijöille.

Ladonta ja painoasu näyttävät hyviltä. Vaivaa on nähty paljon. Todennäköisesti myös suomennos on totuttua huippulaatua, mutta en ehdi lukea kirjaa ihan lähiaikoina.

En epäile tarinoiden imua. Alustavasti Manning näyttää tosi hienolta. Kiitos tästä julkaisusta, vaikka hieman moitin!