Lainasin työpaikalta ja luin saman tien kannesta kanteen. Joitakin strippejä osui kyllä maaliinsa ihan "lämpöhakuisina ohjuksina" (esimerkiksi se, jossa pohdiskeltiin millaista olisi jos poikaystävä käyttäytyisi kuin koira), mutta isompana kokonaisuutena homma ei jaksanut kantaa ihan finaaliin saakka. Luulenpa, että Jupu toimii satunnaiselle ja taiteilijaa itseänsä tuntemattomalle lukijalle paremmin pieninä satunnaisannoksina netissä kuin tämäntapaisena isompana kattauksena.
Lise Myhreen kun tätä on verrattu Kvaakissa aikaisemminkin (ja osin syystä, voisihan periaatteessa Nemikin kuunnella toisella korvalla aikuisten ystäviensä keskustelua vakavista aiheista ja kertoa sitten ostaneensa sammakonmuotoisen kukkaron), niin kyllä norjatar taitaa vielä vetää pitemmän korren näistä pohjoismaisista baarien naisista.