Ikävää, ettei nykyään voi kirjottaa tästäkään saarnaamatta rotuoppeja. Afrikan villit symboloivat tässä tietenkin hallitsematonta ja väkivaltaista alitajuntaa.
Ei ihme, että tämä taskukirja on niin arvostettu. Se koskettaa melko suoralla symboliikalla elämän tärkeimpiä asioita, päinvastoin kuin useimmat populaariksi tarkoitetut ja lapsille suunnatut sarjakuvateokset.
Kaikki alkaa kauniina aamuna. Niin kauniina, että otsikkokin on pitänyt kirjoittaa kaunokirjoituksella. Mikki on nukkunut hyvin hienossa talossaan ja Minni ajaa sen eteen arvatenkin melko kalliilla autollaan. Tästä poroporvarillisesta ideaalista syöksytään sitten kohti tuhoa.
Minni edustaa naista nalkuttavana vaimona. Seuraavan tarinan kohtalokas nainen Blonda Lauranen tekee miehistä toisiaan raatelevia petoja. Jopa Sisu käyttäytyy tavallista tylymmin. Tarinan lopussa kalan ainoa toive on muuttua lokiksi. Kukaan ei haaveile muusta kuin siitä, että pääsisi edes hetkeksi niskan päälle ja saisi voitettua kilpailijansa. Hakematta tulee mieleen film noir -klassikko "Laura".
Seuraavassa tarinassa Hopeainen edustaa tavoittamatonta neitseellistä naista. Tarina on täynnä seksuaalisen heräämisen symboliikkaa. Hessu perii talon ja matkustaa sinne lapsuudenmuistojaan uusimaan, mutta talo onkin huonossa kunnossa ja lähde kuivunut. Lapsuus on loppunut. Rantakäärme Matti muuttuu yön aikana kauniiksi tytöksi ja ilmakin on lämmennyt. hän tarvitsee myös matkan läpi tulen ja veden, jolla matkalla Mikki ja Hessu uhraavat itsensä, mutta eivät saa muuta palkkaa kuin että Hopeainen lentää pois heidän luotaan. Samalla hyökkäävät psyyken syövereistä Afrikan villit.
Mikki edustaa tässä persoonan älyllistä ja tunteellista puolta. Hessu taas tämänpuoleista ja vaistonvaraista. Hessu ei tunnu tajuavan mitään Mikin tunteellisuuksista, mutta lopussa kun Mikki kuulee Hopeaisen äänen, Hessu myös näkee hänet.
Kolmannessa tarinassa on kyse isyydestä, perinteen ja elämänkokemusten välittämisestä. Jokainen Hessun tarina epäonnistuu ja lopulta Hessun pitää tunnustaa olevansa edelleen pelkurimaisempi ja kypsymättömämpi kuin Pelle. Tässäkin tarina safarista, jossa Hessu kuvaa sukulaistaan (itseään) kykeneväksi hallitsemaan alitajuntaansa, joka sekin johtaa sarvikuonon (fallos) pakenemiseen paniikissa.
Neljännessä tarinassa on kyse hulluudesta. Afrikan alitajuiset villit kiduttavat Hessun sedän mielisairauteen saakka. Mutta mikä hänessä on hulluinta? Hessu Kettu on rikollinen, jonka syyllisyys (villit) on ajanut pakenemaan eristyksiin. Siellä hän yrittää luoda elollista elottomasta, valaisevia kasvia kiiltomatojen siemenistä (timanteista) joille on haudattu lamppu viereen malliksi. Aidon neurootikon tavoin hän odottaa vielä kolmenkymmenen vuodenkin jälkeen siemeniä itäväksi. Hän ei myönnä syyllisyyttään vaan yrittää torjua oireitaan vuosikymmenestä toiseen ja näköjään mitenkään tajuamatta, miten toivotonta se on.
Viidennessä tarinassa Mikki on kuollut. Minni ja Hessu ovat kadonneet kuin heitä ei olisi koskaan ollut. Tarina on täynnä synnytyskanavan symboliikkaa: aseman pimeä rappukäytävä, rautatietunneli, jatkuvasti madaltuva käytävä kääpiöiden linnassa... On vaikea kuvitella ilmeisempää kuvaa kuin matkustaa junalla, jonka ainoa matkustaja on. Junalla, jolla ei ole kiire minnekään. Tyhjään kylään, jossa asuu vain kuolleita (linnuksi, kukiksi tai jalokiviksi "muuttuneina")
Nyt tietenkin nousee kysymys, miksi näin synkkäaiheinen kirja on niin suosittu. Vastaus löytyy kehystarinasta ja heti esinäytöksen ensimmäisestä kohtauksesta. Tarinoissa koetaan vuorollaan ensin väkivaltaista intohimoa ja sosiaalisista konventioista piittaamatonta kilpailua, sitten tavoittamatonta rakkautta, isyyttä, seikkailua ja lopuksi vapautuminen arkielämästä ja sen rajoituksista. Kaikki sellaista, mitä Mikin ja Minnin päämäärätön aikuisiän deittailu porvarillisessa mukavuudessa sulkee pois, mutta jotka tekevät elämästä kokonaisen ja täyden, hankaluuksistaan huolimatta.
Kirjan lukija tekee fantasiamatkan, muttei mihinkään toiveiden täyttymisen paratiisiin vaan johonkin, mitä hän ei helppoa elämää kaivatessaan edes muista toivoneensa.
