Kapteeni Amerikka

[Jarkko Sikiö]

Brubakerin Kapu on ollut iät ja ajat lukulistalla ja kuluihan tässä nyt tovi jos toinenkin, mutta sain kuin sainkin Kapteeni Amerikan kuoleman lukaistuksi.

Onhan tämä jäntevästi kirjoitettu ja kuvitettu paketti, mutta jatkon suhteen jäin hieman kahden vaiheille. Hahmot ovat vanhalle marvelistille etäisen tuttuja, mutta eivät edelleenkään järin kiinnostavia.

Bucky, uusi vanha hahmo, tässä se keskeinen tekijä onkin. Hienoa, että jannu ei heti kättelyssä vetänyt Kapun pukua ylleen, vaikka sitä koko ajan lukiessa odottaakin.

Ja nyt ei tarvitse enää potea huonoa omatuntoa siitä, että tarjolla olisi hyvää supersankarointia, mihin ei asennevammasta johtuen ole tarttunut.

[Doctor Phantomizer]

Minulla jää Brubakerin kirjoituksesta semmoinen metallinmaku suuhun.
Hyvin kirjoitettu, mutta näen kyllä Brubakerin tyyliin ongelmana myös sen, että sitä tyyliä pitäisi minusta noudattaa jokaisen kirjoittajan, jotta Kapteeni Amerikka tuntuu toimivalta. Samoin kuin kuvituspuoli.

Eli onko kyseessä ehdollistamisenmaku sittenkin? Jokatapauksessa, se hankaloittaa esimerkiksi Remenderin Kapusta innostumista omalla kohdalla. Remender tuntuu enemmänkin palaavan takaisin Brubakeria edeltäviin Kapuihin, ja meininki tuntuu siis Marvelin 90-luvulta.

[Jarkko Sikiö]

Olen nyt kahlannut Brubakerin Kapua lähes sen, mitä sitä on saatavilla.

Maailmalle olisi järjetöntä Suomen postin perimillä kilohinnoilla rahdata Suomessa julkaistuja opuksia, joten Mies, joka osti Amerikan tuli lukaistua alkukielellä. Ei tämä nyt ihan alun tasolle noussut, mutta mieluusti tuon silti lukaisi loppuun.

Sitten täytyy sanoa, että helmet jatkosta voi poimia nappaamalla Bryan Hitchin kuvittaman Reborn-minisarjan ja hyppäämällä Winter Soldier -sarjan pariin, jossa Kylmä sota ja Tohtori Doom vastaavat menosta.

Mikäli nostalgiapainotteinen meno on mieleen, Captain America & Bucky -osuuden (eli numerot 620-628), alku on kelpo menoa, mutta tuntemattomien hahmojen edesottamukset eivät oikein innnosta loppuun saakka.

Pääsarjasta ns. vol 5. -kokonaisuuden voi heikompana jättää väliin ja vol 6. on suositeltava vain Steve McNivenin ja Alan Davisin -faneille.

Sen enempiä Brubakerin faneja tölvimättä tuli moneen otteeseen mieleen, että mistä tässä on kohkattu, kun pääsääntöisesti minulle nämä Kapun seikkailut olivat ensisijaisesti mieleen kuvittajien ansiosta.

Suomessakin julkaistun osuuden saippuasarja on aivan viihdyttävää luettavaa, mutta Reborn-minisarjan kohdalla (osin sen menneitä kertaavan perusluonteen vuoksi) tulee tunne, että hieman latteastihan tämä on käsikirjoitettu.

Käsikirjoitus vain löystyy mitä pidemmälle mennään ja kun kolmannen kerran paikalle pelmahtaa "onpa hän vahva ja nopea" -vihollinen, alkaa meno jo kyrsiä.

Tosin minun suurin ongelmani tässä on, että kun Hämiksen ja Daredevilin temput on helppo hyväksyä - ne kun on poikavuosina lukenut moneen otteeseen - vastaavasti tulitaisteluun metallikilpi aseenaan pelmahtava kapteeni tökkii pahasti.

Lisäksi kahdesti esitettävä "supervihollisten menipuloima väkijoukko mellakoi" -juoni ja keskitysleirivierailu vain alleviivaavat kuinka heikosti supersankarisarjakuva kykenee vielä nykypäivänäkään käsittelemään mitään vakavasti otettavia teemoja.

Kenties Brubakerin kauden alku, eli Suomessa julkaistuja opuksia edeltävä osuus olisi sitä terävintä kärkeä, nyt tämä on minulta näkemättä.

EDIT: En usko tätä itsekään, mutta aivan Brubakerin kauden lopussa "superrikollisten manipuloima väkijoukko mellakoi" jo kolmannen kerran. Kolme kertaa siis eri yhteydessä nähtiin sama idea. Ehkä kuitenkin Jussin viestiin tukeutuen katsastan vielä Brubakerin kauden alun, oli se lukemiltani osin sen verran maittavasti kirjoitettu.

[Jussi Tyni]

Voin vahvistaa Jiksin mietteet, Brubakerin juoksun aloitus on tiukkaakin tiukempaa ja Kapun nro 25een johtavat juonilangat toimivat erinomaisesti. En ymmärrä miksi suomennokset aloitettiin siitä mistä ne aloitettiin. Loppua kohti Brubakerin juonenkuljetus vain löystyy ja muuttuu tylsemmäksi.

[Jarkko Sikiö]

Brubakerin juoksun aloitus on tiukkaakin tiukempaa

Hyvä, että vahvistit, sillä tämähän on tosiaan aivan ykköskamaa.

Neljä numeroa sujahti hujauksessa, kun aloitin tämän alusta lähtien. Sääli, että tätä on tosiaan vain se 25 numeroa luettavana.

Aiemmasta viestistäni siis sen verran korjattavaa, että Kapu ja Bucky -osuuden jälkeinen vol. 5 -osuus on heikompaa. Tämä alku ja suomennetut osuudet ovat sitä vahvaa sarjaa.

[Doctor Phantomizer]

Juoksuissa aika monesti siihen puoleen väliin asti nuo ovat parhaimmillaan.
Ei se ole absoluuttinen sääntö, mutta eipä nyt heti tule mieleen semmoista joka toimisi toisin.

Kapun kuoleman jälkeen se hiipuminen alkoi, eikä minusta olisi varmaan nähnytkään loppua, ellei Brubaker olisi lopettanut kirjoittamista. Hauska nähdä, että Jiksillä on aika samoja mielipiteitä noista jutuista, vaikka pukeekin ne usein paremmin sanoiksi.

Aloitin itse Rebornista alunperin, ennen uudelleen lukemista. Muistutti Marvelin 100. numeroiden menneisyyttä muistelevia täytetarinoita, jotka ovat muka olevinaan nostalgisia pelkästään sillä perusteella, että niissä muistellaan menneisyyttä.

Tuntuu kuin nostalgian nälkäisiä yritettäisiin huijata laittamalla hahmon historian kertaus copypastella Wikipediasta. Lisäksi Return of Bruce Wayne hoiti samantyyppisen tarinan huomattavasti omaperäisemmin. Reborn saa juoksun alkupään saippuan todella loistamaan.

Mutta täytyy kyllä kysyä, että onko Brubakerillä jokin pakkomielle siihen, että tunkee jokaiseen supersankari sarjakuvaan jonkun aivopestyn sankarin? Winter Soldierissa tuo nyt vielä toimii, mutta tarviiko kaikki supersankarit ja tavalliset kansalaiset aivopestä, jotta Marvel Universumi olisi täydellinen?

Ja miksi tästä ei ole erillistä tarinaa, joka varmasti olisi parempi kuin Reborn? Mutta eihän se tuokaan häiritsisi, ellei tuota olisi käytetty joo muutenkin niin usein tekosyynä sankareiden epäilyttävään toimintaan.

[Miqz]

Nyt olisi kulta-ajan Kapteeni Amerikkaa ja Buckya tarjolla, minkälaista settiä nämä ovat? Onko joku lueskellut esim Masterworkseista näitä? Hinta on aika suolainen, onkohan sen väärti?

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=0785168079

Kansi on remake ja pirun hieno.

[X-men]

Nyt olisi kulta-ajan Kapteeni Amerikkaa ja Buckya tarjolla, minkälaista settiä nämä ovat? Onko joku lueskellut esim Masterworkseista näitä? Hinta on aika suolainen, onkohan sen väärti?

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=0785168079

Kansi on remake ja pirun hieno.

Jos päätät ostaa niin tilaa Amazonin kautta, säästät kymppejä.

[Miqz]

Jos päätät ostaa niin tilaa Amazonin kautta, säästät kymppejä.

Kattelin hintoja ja jos tollasen järkäleen jenkeistä tilaa niin ei kyllä kymppejä säästä, postikuluja tulee niin paljon. Laita linkki mistä säästää kymppejä niin harkitsen tilaamista

[X-men]

Kattelin hintoja ja jos tollasen järkäleen jenkeistä tilaa niin ei kyllä kymppejä säästä, postikuluja tulee niin paljon. Laita linkki mistä säästää kymppejä niin harkitsen tilaamista

Jos luen Amazonia (jenkki) oikein niin ~80 taalaa + ~17 taalaa postituskulut (alta 70 euroissa) jos painaa alta puoli kiloa ja jos yli niin sitten reilu satanen yhteensä (~75 euroa).

Bookdepository (http://www.bookdepository.com/Golden-Age-Captain-America-Omnibus-1-Stan-Lee/9780785168072?redirected=true&gclid=CMnY6PXLiL0CFeIAcwodeGwA5Q) tarjoaa sitten ilmaisen postituksen myös tänne ja hinta reilut 80 euroa (säästöä reilu 10 euroa).

[Miqz]

Jos luen Amazonia (jenkki) oikein niin ~80 taalaa + ~17 taalaa postituskulut (alta 70 euroissa) jos painaa alta puoli kiloa ja jos yli niin sitten reilu satanen yhteensä (~75 euroa).

Bookdepository (http://www.bookdepository.com/Golden-Age-Captain-America-Omnibus-1-Stan-Lee/9780785168072?redirected=true&gclid=CMnY6PXLiL0CFeIAcwodeGwA5Q) tarjoaa sitten ilmaisen postituksen myös tänne ja hinta reilut 80 euroa (säästöä reilu 10 euroa).

Tilaukseen meni, hinta 73,39€

Edit: Amazonista

[X-men]

Tilaukseen meni, hinta 73,39€

Amatsooni vai Kirjankeräys?

[Jarkko Sikiö]

Kuvittelin, ettei John Byrne olisi kuvittanut muuta Kapteeni Amerikkaa kuin sen Suomeksi kahteen otteeseen julkaistun osuuden.

Kapteeni Amerikan 10 parasta kautta -listauksen kautta havaitsin, että Byrnen rupeama olikin todellisuudessa mittavampi kuin kuvittelin.

Byrnen kuvitus on vahvaa "klassista" Byrneä, jota kyllä katselee huvikseen. Roger Sternin robotit, androidit ja vampyyrit ovatkin sitten silkkoa silavaa. Ei tällaista vanhaa supersankarikerrontaa yksinkertaisesti pysty lukemaan: suu käy toiminnan keskellä naurettavaa tahtia.

Loistavan Brubakerin ja aivan maittavan Marvel NOW -kauden jatkeeksi olin jo pitempään aikeissa ainakin kursorisesti tutustua Kapun historiaan, mutta ei tämä rohkaissut toistaiseksi sen mittavampaan lukuprojektiin.

[Jarkko Sikiö]

Takavuosilta jäi sellainen mielikuva, että Mark Gruenwaldin mittavan kauden jättäminen Suomessa väliin olisi ollut suuri vääryys.

Ei nyt ihan niinkään. En minä tätä kovin tiheällä tikkauksella käynyt lävitse, mutta se Suomessakin julkaistu, Ron Limin kuvittama, tarina on lohkaistu siitä paremmasta päästä.

Hämiksellä on hurja määrä mielenkiintoisia vihollisia, mikä teki perusseikkailuistakin 80-luvulla viihdyttäviä. Gruenwald kiusaa lukijaa tylsällä käärmejoukkiolla vuodesta toiseen. Hahmokatraasta Flag-Smasher ja D-Man jäävät mieleen, eivät kyllä mitenkään positiivisessa mielessä.

Magneton ja Punakallon yhteenotto oli viihdyttävä, US Agent Kapteenin paikalla ja sitten se Ron Limin kuvittama pätkä. Tämä siitä suurinpiirtein jäi käteen.

[Jarkko Sikiö]

Kapteeni Amerikka on siitä jännä sankari, että hahmolla on peräti kaksi alkukertomusta. Ensin Kapu sai voimansa 40-luvulla ja sitten siirrettiin 60-luvulla nykypäivään.

Jälkimmäinen on niin tuttu, etten ollut sitä (numero 100) koskaan lukenutkaan. Nämä pari numeroa on aivan rautaa, aivan sitä Lee-Kirby-taikaa parhaimmillaan. Ehdin jo innostua tosissani, mutta jatko sitten romahtaa kovin, on ilmeisesti Kirbylläkin ollut kiire.

Jos kaiken mitä Lee-Kirby-kaudesta riitoineen koettaa jotenkin sulauttaa järkevästi, niin kai Lee oli jonkinlainen katalyytti, joka sai Kirbystä sen parhaimmiston esiin.

Sterankon kuvittamat muutama numeroa ovat tunnelmaltaa niin huikeasti Kirbyn numeroista eroava – ja erottuva – osuus, että päässä kaikuu tämä kuuluisa Marvel-tapa tehdä sarjakuvia.

Hassusti monesti toistuvana kömmähdyksenä Leen hahmot puhuvat liekinheittimestä, vaikka Kirby on kuvittanut ihan selviä scifi-pyssyjä, eikä aina mitään liekin tapaistakaan ole ruuduissa.

Punakallo on näissä varsin koominen hahmo, vaikka natsi onkin.

Joku kaunis päivä varmaan lukaisen sen Kirbyn osuuden, kun mies palasi Kapteenin pariin DC:ltä takaisin tultuaan.