Scarpan
Raharutto oli erittäin mallikas klassikko maestrolta, ja kuten lehdessä oikein todettiin, juurikin miehen kultakaudelta. Ei tuossa käsikirjoituksessa ihan samanlaista kuningasideaa ja tunnelmaa ollut kuin Scarpan parhaassa tuotannossa, mutta toimiva se oli silti (neron tunnistaa), ja piirrokset olivat sitä kaikkein rautaisinta Romanoa. Juuri 1950-luvun loppu ja 60-luvun aivan alku ovat minulle pyhintä Scarpa-aikaa piirrosten suhteen. Huippulaatua ne olivat koko uran ajan, mutta tuolloin kuvitus oli kaikkein jumalaisinta. Lehden täytetarinoista ei tarvinne sanoa mitään. Ihan kiva, että se 64 sivua saadaan jotenkin.
Toivottavasti vihjaus muiden ehdotettujen teemojen mahdollisesta tulevasta käytöstä konkretisoituu joskus, mutta vain toisen osalta. Hessu-numero kuulosti erinomaiselta.
Loppuvuonna mahdollinen laadukas sarjakuva Ekstrassa olisi hyvin yllättävää, mutta jospa ensi vuoden Teemat olisivat kiinnostavia. Mikkiä olisi saatava.
