Esipuheessa Jippes kehuu itseään eikä tietysti syyttä, vaikka oli niissä kotikutoisemmissakin versioissa - ks. Strobl-ketju - oma viehätyksensä.
Korakarumin ruhtinas oli viimeinen Barksin kirjoittama pitkä Roope-seikkailu, tehty 1966, ja siinä on selvästi luopumisen maku. Toisaalta myös aika "aikuisia" juttuja Ankkaan, kuten orjattaret sekä hahmon kuolema.
Kustantaja tajusi miten suuren aukon Barks jättäisi, ja sai tämän kirjoittamaan vielä Sudenpentu-tarinoita. Aika suorasukaisia luonnonsuojelu-juttuja, joissa Roope on järjestään paha kaikki-rahaksi-tyyppi, aivan toisenlainen kuin Karhukoplaa torjuva ovela papparainen.
Jännästi näissä melko kaavamaisissa jutuissa toistuu George Orwellin Eläinten vallankumouksen tematiikka. "Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset". Metsän eläinten arvo ei ole sama kuin kaupungin ihmiseläinten.
Loppuratkaisut tuntuvat päälleliimatuilta, kaikki palaa ennalleen ja Roopekin on hetken inhimillinen.