Huppu on ihan hieno ja sopivan taianomainen, sen kanssa voin elää. Enkä edellisessä viestissäni mainitsemistani syistä myöskään ajatus aiempaa särmikkäämmästä Billystä ole aivan onneton. Mutta Kapteeni Marvelina hän kyllä voisi olla pirteämpi. Eli hauskempi idea olisi, että Kapteenina Billy näkisi helpommin asioiden myönteiset puolet ja omana itsenään hän voisi olla ongelmanuori.
Vähän silmäilin noita vanhoja C. Marvel -seikkailuja ja eivät ne nyt hahmon pohjalta olleet mitään maailmankaikkeuden omaperäisimpiä tekelmiä.
No siis ihan kylmästi tarkasteltuna harva sarjakuvalehtien kulta-ajan supersankariseikkailu on kauhean hyvä. Sarjakuvataiteilijat pyrkivät tekemään strippisarjoja, koska niitä lukivat sanomalehdissä aikuisetkin, ansaitsemismahdollisuudet olivat paremmat ja arvostusta sai enemmän, pääsi vähän niin kuin osaksi lehdistöyhteisöä. Eikä moni aidosti taitavakaan tekijä, kuten Jack Kirby, ollut vielä sotavuosina parhaimmillaan.
Tästä aiheesta Kvaakissa on varmasti keskusteltu paljon vivahteikkaammin ja yleistän liikaa, mutta valvojat ohjannevat mahdolliset tarkentavat huomiot oikeaan ketjuun.
Kulta-ajan juttuja arvostetaan historiallisista syistä, sillä niiden pohjalle on sitten myöhemmin rakennettu ehkä vähän puhuttelevampaa tavaraa.
Ja mitä nimenomaan Kapteeni Marveliin tulee, niin ehkä se tenho tulee enemmän yleisestä sadunomaisesta tunnelmasta kuin mistään yksittäisestä tarinasta. Jotain tuollaistahan Erik Larsenkin taitaa Twitterissä sanoa.
