Vihreä Nuoli

[Frank N. Furter]

 Grellin Green Arrow on tyypillisiä oman aikansa sarjakuvia, synkistelyä, verta, yakuzaa ja Black Canary puolialasti viilleltynä. Onpa tosi rankkaa. Ja eikö niissä ollut jumalauta ninjojaki kuten tapana silloin oli? Vai muistanko ihan väärin...

 Onkos tämä Meltzerin Green Arrow siis ihan uusia tuotoksia? Ja että hyvä on? Pitäiskö ostaa, pidän kyseisestä hahmosta. Käyttääkö se mitään noloja nuolia siinä (kuten nyrkkeilyhanska -nuolta)?

 Olen tilannut Bookplussalta Dennis O´Neillin kirjoittamat klassikot, Green Arrow/Green Lantern vol.1 & vol.2. mutta ei ole jälkitoimitus niitä vielä tuonut. Saasta.

[V3§a V1tikain3n]

Siis mikä teillä on ninjoja vastaan...?

[Frank N. Furter]

Siis mikä teillä on ninjoja vastaan...?

 Ninjat nyt vaan on niin 80-lukua ja milleriä, ne huppupäiset tuppikullit tunki yhteen aikaan jokaiseen supersankari -lehteen. Ja ne valloitti G.I.Joen eli "suomalaisittain" Action Forcen ihan kokonaan, olisivat pysyneet sivuosassa niinkuin kuuluu. Olisivat pilanneet koko lehden ellei se olisi jo valmiiksi ollut huono.

[Renki]

Ja ne valloitti G.I.Joen eli "suomalaisittain" Action Forcen ihan kokonaan, olisivat pysyneet sivuosassa niinkuin kuuluu. Olisivat pilanneet koko lehden ellei se olisi jo valmiiksi ollut huono.

No voehan jumankekka!

Kyllä meikäläisestä AF:n ninjavuodet olivat
 kovaa kamaa. Tai ainakin silloin oli, kun niitä pojankloppina luki. Tosin se hieman häiritsi, että kirjoittaja ampui hieman yli tämän "ninjakulttuurinsa" kanssa. Kun päätti ruveta lisäämään tavan sotilaillekin ninjataitoja. Esmes Scarlett, vai mikä se Snake-eysin vaimonkorvikkeen nimi oikein oli. Voi kyllä olla että tuossa em. henkilöllä oli ne taidot jo alusta asti, mutta epäilen kyllä vahvasti.

G.I Joestahan on käsittääkseni tulossa lähiaikoina leffa. Kuitenkin toivon, että se ei keskittyisi tähän ninjahommeliin liikaa, vaan pitäisi ne sivuosassa. Muuten ihmisille tulee G.I jiistä ihan vaarä kuva. Mitä se kokonaisuudessaan on.

Ai TMHT parodia? Kummallista, en ole ikinä ajatellut näin. Vaikka niihän se kyllä tarkemmin mietittynä on.

[Frank N. Furter]

Itse en ole vielä hommannut tätä Meltzerin Vihreää Nuolta (aikomus on), mutta ne O´Neillin kirjoittamat ja Neal Adamsin piirtämät 70-luvun alun GA/GL paperbackit olen vihdoin saanut ja lukenut.

Kyllä näistä sosiaalisesti kantaa ottavista 70-luvun supersankari tuotoksista on aika ajanut jollain tavalla ohitse. Koko ajan pitää kommentoida, ottaa kantaa ja päivitellä, seikkailun ja mielikuvituksen kustannuksella, tietenkin. Sehän on selvä, kun kohdeyleisönä on kersojen ohella varmasti jo ollut yliopistojen karvapäät. Ja se näkyy, negatiivisella tavalla.

En nyt todellakaan kritisoi kaikkia tuon ajan supersankarilehtiä, samoihin aikoihin tuli paljon hyvää (eikä tämä GA/GL mitään kuonaa ollut missään nimessä). 70-luvun tuotokset on varmasti yksi supersankarisarjakuvien suosikkiajanjaksoistani. Mutta Green Arrow/Green Lantern on aikansa yliarvostetuimpia tuotoksia.

[Curtvile]

Grellin Green Arrow on tyypillisiä oman aikansa sarjakuvia, synkistelyä, verta, yakuzaa ja Black Canary puolialasti viilleltynä. Onpa tosi rankkaa. Ja eikö niissä ollut jumalauta ninjojaki kuten tapana silloin oli? Vai muistanko ihan väärin...

Minusta muistat. Uusin inkarnaatio Green Arrowta on hyvin kirjoitettua supersankarisarjakuvaa, mutta tuo on kyllä tavatonta Mike Grellin ivaamista.
Totta että Grell lähestyi asiaa pateettisesti. Tuolloinkin mm.lukijapalstoilla vinguttiin temppunuolia nyrkkeilyhanskoineen sun muineen.
Grell pitäytyi moderni Robin Hood ideassa. Toimivin laittein.
Montaakaan ninjaa en muista. Pikkurikollisia, gangstereita, vakoojia, nilviöitä ja kauhistus, tavallisia ihmisiä.
Älkää ymmärtäkö väärin, pidän nykyisestäkin vihreästä nuolesta, mutta ero on aika iso.
Grellillä riitti ahne tai mielisairas yksilö vastustajaksi eikä Ollie pukeutunut läheskään aina "vormuun".
Tätä menoa ulkoavaruuden mulkosilmäninjojen invaasiokin osuu ja uppoaa, jollei vihernuttuinen jousimies sinkauta heitä värinänuolella nurin.

[Veli Loponen]

Montaakaan ninjaa en muista. Pikkurikollisia, gangstereita, vakoojia, nilviöitä ja kauhistus, tavallisia ihmisiä.

Vihreää Nuolta on suomeksi nähty vähän ja siitäkin määrästä suuressa osassa oli ninjantapainen:

Ei siis ihmekään, että Vihreän Nuolen yhdistää ninjoihin.

[Curtvile]

ja siitäkin määrästä suuressa osassa oli ninjantapainen

Niin, tuo haluamatta nipottaa: Shado ei ollut ninja. Japanilainen ja jousiampuja, Yakuzan palveluksessa ja kostoretkellä ja jopa kuten näkyy pukeutui mustiin, mutta ei ollut ninja.
Tietysti jos kaikki mustiinpukeutuneet vähänkään taistelutaitoja omaavat japanilaset ovat ninjoja, niin sen maan puolustus on turvattu.
En ole ihan jokaista Grellin kirjoittamaa / piirtäämää Green Arrowta lukenut, mutta niistä kahdesta-kolmestakymmenestä kappaleesta ei ninjoja löydy.
Lähinnä ninjaa ollut kai Batman jonka Suomessa julkaistussa nimilehdessä, oisko ollut 4/1979?, Oliver ja Atomi vierailivat aarrejahdissa. Tämä ensikosketus oli mainio.
Tosin tarinassa ei ole ninjoja. Joskin Batman pukeutuu kuten ninjat...

[Curtvile]

Mike Grell kuulemma kirjoitti ihan omaa universumiaan.

Tietenkään muitakaan DC:n supervoimaisia henkilöitä ei esiintynyt Grellin aikana ollenkaan. Grellille niitä ei ollut olemassa.

Mutta ei supervoimaisia vierailijoita kuten John Constantine, eli Hellblazer numeroissa 25 ja 26, jotka minulta luonnollisestikin uupuvat.
Grellin universumi toimi ja se pitäytyi Oliver Queenin idealistihahmossa hyvin. Pateettisuus pysyi uskottavana. Grellin Green Arrow onkin äällistyttävä sosiaalisten epäkohtien, väkivaltarakenteiden ja parisuhteen kuvaus.
Tätä DC ja Marvel ovat kai hakeneet Meltzerin, Ruckan ja muiden "oikeiden" kirjailijoiden tullessa tauon jälkeen taas kirjoittamaan sarjakuvia.

[Frank N. Furter]

Minusta Grellin Green Arrowssa on se sama vika kuin muissakin vastaavissa supersankarituotoksissa jotka koettavat olla muuta kuin supersankarisarjakuvaa. Sellaisissa jotka koettavat käsitellä jotain vakavaa "asiaa", olla jotenkin realistisia tai aikuisia. Se ei minusta toimi supersankarien yhteydessä, nämä kaverit nyt vaan ovat lähtökohdiltaan vähän naurettavia.
Sellaiset sarjakuvat oikeastaan vain hukkaavat supersankarigenren mielikuvitukselliset mahdollisuudet.

[Curtvile]

Tämä meni nyt vähän monimutkaiseksi, mutta mikä on Green Arrown määritelmä? Alunperinhan Oliver Queen oli aivan tavallinen ihminen, joka sattuu omaamaan vankan sosiaalisen omantunnon ja ampumaan jousella paremmin kuin Tomi Poikolainen.
Osaa myös tapella, hoitaa kukkia ja pukeutuu joskus vihreähuppuiseen asuun.
Onko hän siis supersankari samassa mielessä kuin esim.Hämähäkkimies tai Vihreä Lyhty?
Vihreä nuoli vastaan Doomsday on siis ok idea?
Kas Lainelautailija ehtikin mainita asiasta.

Kaikki eivät pidä vakavammista aiheista fiktiossa tai todellisuudessa, ei en tarkoita Frank N. Furteria vaan yleisesti. Osalle mutanttien kohtalo/etninen sorto on hassu juttu jota on vain tarinoissa.
Sitä paitsi supersankaritarinat ovat muutakin kuin kirkasvärisissä kalsareissa tappelevia lihaskimppuöttiäisiä. Ainakin niiden pitäisi olla.

[Curtvile]

Alunperin Vihreä nuoli oli Batmanin ja Robin Hoodin yhdistelmä joka selvisi pukusankarien joukkokatoamisesta 40-50-luvun vaihteessa siksi että sattui ilmestymään suositun Adventure Comicsin jatkosarjana (Päätähti oli Teräspoika).

Sosiaalinen omatunto Ollielle kehittyi vasta Dennis O'Neillin ja Neal Adamsin Vihreän Lyhdyn sivuilla 70-luvulla. Aikaisemmin Ollie oli miljonääri Bruce Waynen tapaan mutta tässä vaiheessa hän menetti koko omaisuutensa. Ulkoiseen olemukseenkin piti tehdä muutos, uudistuksen merkiksi ja se oli se parta.

korjaa jos olen väärässä, mutta olihan Olliella omatunto jo alkuaikoina, kun yhä rikas kuin mikä.
O`Neill vain veti siitä vain pykälän yhteentoista.
Eikös kaveri juuri siksi ruvennut sankariksi kun lento-onnettomuudessa joutui autiolle saarelle a´la Lost ja elämänarvot meni remonttiin?
Olenko edes samassa sankarissa?

[Frank N. Furter]

Olen täysin samaa mieltä että supersankarisarjakuvan pitäisi olla paljon jotain enemmän kuin matseja räikeissä trikoissa. Sellainen on vain tylsää eikä ollenkaan sitä mitä genrestä haen. Mutta supersankarit soveltuvat paljon paremmin surrealistisiin hämyilyihin (kuten Morrisonin Doom Patrol) kuin mihinkään pseudorealistisiin räpellyksiin joissa vielä pahimmassa tapauksessa on alkeellisia ja naiiveja sosiologisia allegorioita.

Sellainen retrohenkinen Ameriikan valenostalgia vanhanaikaisine kostyymeineen ei myöskään ole sitä mitä tässä kaipaan. Tämä muutaman vuoden takainen JSA oli vähän just sitä. Ja osittain myös Starman, vaikka oli muuten kyllä ihan hyvä.

[Curtvile]

No niin. Brad meltzeristä ei voida nyt puhua , mutta tasavirran ikioma Robin Hood saa kakkuunsa yhden kynttilän:
GREEN ARROW: YEAR ONE

Losersin tekijäparivaljakko, Andy Diggle ja Jock kertovat Ollie Queenin synnyn.
Hiljattain luin Losersin (kiitos, tahot) ja huomasin sen olevan moitteitaan parempi.

[mlietzen]

Luettua:



Green Arrow: Hunter's Moon

Sisältää Mike Grellin kirjoittamat lehdet 1-6 vuodelta 1988. Sikäli nostalgista, että ensimmäiset amerikkalaiset sarjakuvat joihin tutustuin olivat tuolta ajalta (mm. samaisen Grellin Longbow Hunters), sen ajan hiukan kulmikas piirrostyyli vetoaa edelleen. 3 kpl 2-osaisia tarinoita; nimitarinassa "Hunter's Moon" väijytään vankilasta vapautunutta pedofiiliä, tarinassa "The Champions" neuvostoliittolaiset (!) värväävät Oliverin etsimään avaruudesta pudonneen biologisen kokeensa takaisin ennen kuin kiinalaiset ehtivät ensin, ja kolmannessa tarinassa "The Gauntlet" kaupunkia vaivaavat homovastaiset hyökkäykset.

Synkkää on, oikein tummanvihreää. En nyt sanoisi että tässä minkään kovin syvällisen sosiaalisen analyysin äärillä oltaisiin, mutta tekeehän se toiminnasta heti uskottavampaa kun toinen jalka on katuojassa. Itse sankari on mukavalla tavalla äksy ja oikeamielinen hahmo, ei mikään tyyni pyhimys vaan vähän väliä hampaat ovat irvessä ja parta väpättää. Ed Hannigan ja Dick Giordano piirtäjinä ja minä tykkään.

Kvaak-nipotusta: Sarja ei ilmeisesti ole tarpeeksi klassinen restauroitavaksi, väreissä on aika reippaasti moiré-efektiä. Paperilaatu ei myöskään ole kovin häävi, mutta paremmalla paperilla värien tekninen heikkous olisi kai näkynyt vielä pahemmin.