Mustanaamio

[Veli Loponen]

Ampuu vielä kaiken lisäksi ohi. Ehkä ei pitäis kikkailla tolla tavalla laittamalla käsiä ristiin.

[Illodiini]

Meinasin jo laittaa itsekin yöllä toteamuksen, että kuraa on. Jäykkää taidetta, turhia kuvia(mitä tuo neljäskin ruutu on edistävinään?!!), ja asenne, joka on kuin Hämähäkkimiehen ja Punisherin sekasikiö.

[Reima Mäkinen]

Taiteen osalta tuo ei näytä lainkaan huonolta, mutta sääli, että amerikkalaiset tekevät

Ai ei. Minusta tuo on kuvitukseltaan ihan harrastajatasoa, juonesta ei lukematta voi tietenkään sanoa mitään.
Jenkit on pyssyhullua kansaa, joten pohjoismainen Mustis on niiden mielestä varmaan todellinen maitonaamio.

Ruotsalaisphantomista vielä sen verran että just to tän vuoden 2-3 oli kaksoisnumero. Olletenkin niillä on siellä vielä varastossa niitä "pitkiä" omia tarinoita, jotka on järkevintä kuitenkin julkaista yhdessä osassa.

[Lurker]

--kuin Hämähäkkimiehen ja Punisherin sekasikiö.

Hah hah!

[Kyty]

Kolme ruutua Nikke Knattertonista ja kaksi Fingerporista huonona päivänä.

[Curtvile]

Ihan päteviä kantoja joskin pysyn linjassani, kyllä ihan jo tuolla mennään mielestäni tästä viimeisen viiden vuoden Fantomen pääsarjatarjonnasta ohi eikä millään Juha Mieto-marginaaleilla vaan ihan reilulla erolla.

[X-men]

Comicvine sannoo että Paronitar esiintyi Mustiksessa vuonna 2005 (#7 ja tammikuun eka), ilmeisesti uudelleenjulkaisu.

Jimmy Wells taasen oli Mustis-leffassa vuodelta 1996.

[Sampsa Kuukasjärvi]

PhantomWiki vahvistaa, että Jimmy Wellsiä ja Paronitarta (The Baroness) ei ole esiintynyt muulloin kuin stripeissä 1936 - 37. Paronitar vain mainitaan tuossa Moonstonen vuoden 2005 seikkailussa.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tunnettu Mustis-piirtäjä Hans Lindahl on lopettanut työskentelyn Fantomen-lehdessä, kertoo lehden päätoimittaja Mikael Sol ruotsalaisella foorumilla.

Tämä on iso yllätys, koska hän kuului lehden vakiokalustoon 30 vuotta. Mutta viime aikoina on varmaan monille tullut vaikutelma, että Lindahl olisi saanut keskittyä pelkkään piirtämiseen. Hänen taiteessaan kun ei ole enää ollut sitä samaa loistoa kuin mitä oli 80-luvulla. Nyt en tarkoita Mustiksen muuttumista mustavalkoisesta värilliseksi ja piirrostyylin hienoista muuttumista sen vuoksi, vaan Lindahlin taide heikentyi hivenen muutenkin (mm. Curtvile on kirjoittanut tästä Kvaakissa). Yksityiskohtia kyllä löytyi, mutta taide oli tylsempää ja staattisempaa. Piirtämisen lisäksi ”Hasse” keräsi itselleen muita hommia: kirjoitti myös Fantomenin käsiksiä, laati valtavasti kansikuvia, ideoi lehden suuntaa ja oli pari vuotta jopa lehden toimittaja. Täytyyhän tuon työmäärän vaikuttaa taiteen tasoon.

PhantomWiki listaa Lindahlille 99 Mustis-seikkailua. En tiedä, miten ajan tasalla lista on. Harmi, jos sata ei tullut ihan täyteen. Vertailun vuoksi: Kari Leppänenhän ylitti äskettäin sadan Mustis-seikkailun rajan.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Jenkeissä on taas alkanut The Phantom -lehti. Peter David kirjoittaa ja Sal Velluto piirtää. Molemmat ovat Mustis-faneja.

Ekassa numerossa on paljon vauhtia ja vaaroja. Diana on aktiivisessa roolissa, lapsista ei puhuta mitään. Jatkuu ensi numerossa.

Toisessa numerossa tavataan vanhoja tuttuja. Siis tosi vanhoja. Playboy Jimmy Wells esiintyi ensimmäisessä Mustis-seikkailussa piirittämässä Dianaa. Mustista hän ei tavannut. Nyt tapaa ja tappelussa antaa vastusta.

Lehden lopuksi tavataan "Paronitar" toisesta Mustis-seikkailusta.

Tulipa minullakin luetuksi nämä Hermeksen kaksi ensimmäistä Mustis-lehteä – ja mielellään sen tein. Niitä ei pidä sekoittaa Dynamiten samanaikaiseen minisarjaan.

Taide oli parasta Sal Vellutoa mitä olen nähnyt. Dialogi oli erittäin terävää ja humoristista, ja juoni eteni kivan vauhdikkaasti. Kirjoittaja Peter David oli ottanut opikseen edellisestä juoksustaan, jossa hän pani Mustiksen ampumaan roistoja: nyt Mustis ampuu ”oikeaoppisesti” vain aseet pois konnien käsistä. Mustis ei myöskään ole mikään järkyttävä lihasmöykky.

Diana tosiaan seikkailee Mustiksen mukana. Hän ja Mustis ovat naimisissa, mutta lapsia ei näy. Setting taitaa olla 30- tai 40-luvulla, koska Diana käyttää YK:n toimistossaan mekaanista kirjoituskonetta ja koska tietokoneita, kännyköitä yms. ei näy.

Mielenkiintoista että Jimmy Wells ja Paronitar palasivat. Mutta Jimmyn paluu olisi saanut olla ”realistisempi”:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Viidakossa on asunut vuosia toinen valkoinen hallitsija, josta Mustis ei ole koskaan kuullut mitään. Ja tämä mies vaikuttaa olevan ihan oikeasti kuolematon, huh?

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tuo YK onkin hyvä aikamerkki, jota en hoksannut. Ajattelin, että aikakausi olisi varsin vapaa sisältäen 30- ja 40-luvun aineksia. Nyt kun katson, niin Hermeksen nettisivuilla kerrotaan sarjan tapahtuma-ajankohdaksi 40-luvun loppu.

Seikkailu jatkuu lehden numerosta toiseen ja on kuusiosainen.

[Reima Mäkinen]

Tuli vain mieleeni että onko omien eli ruotsalaisten seikkailujen sivumäärää vähennetty niin kuin kai oli ainakin aikomus jossakin vaiheessa.

Kattelin kaupassa tota vuoden kasinumeroa ja siinä oli pitkän jutun lisäksi kaksikin lyhyttä ruotsalaista Mustisjuttua: Lars Kranzin hieman erikoisen näköinen, pääosin mustavalkoinen, mutta yhdellä lisävärillä ryyditetty sekä Elin Jonssonin piirtämä varsin jouheva nelisivuoinen. Itse asiassa graafisesti aika mainio lehti niinku kannestakin voisi päätellä. Jopa tuo ranskisjatkis Skorpionen (14 sivua) näytti oikein laatukamalta. Melkein ostin. 

[Lurker]

Pelon laakson kannesta tuli jostain syystä Ray Moore -fiilikset. Ehkä varjostus tai jotain...

[Sampsa Kuukasjärvi]

Minustakin Fantomenin kansi on onnistunut, joskin kovin vanhahtava nykymakuun. Mooren lisäksi tuosta tuosta tulee mieleen 20- tai 30-luvun pulp-lehtien kuvitukset. Tuon tekijä lienee nyt uusi kansien vakiotaiteilija Lindahlin lopetettua.

Opin äsken päiväsarjasta, että rollaattori on englanniksi walker. Muistinsa menettänyt Mustis eli Viidakkopartioon värväytynyt ”John X” muistaa kuka hän on kun partiolaiset kuiskivat eversti Weeksin rollaatorista. Näppärä idea.

[Lurker]

Minustakin Fantomenin kansi on onnistunut, joskin kovin vanhahtava nykymakuun.

Vanhahtava = hyvä.