Uusimmassa numerossa pääjuttu eli Mustanaamio-seikkailu oli aihepiiriltään kiinnostava, mutta loppujen lopuksi aika hoopo - ei maailma vielä niin disneyläistetty ole, että Notre Damen gargoilit hyppelisivät. Piirroskin oli kankeaa ja osin suorastaan kömpelöä.
Bernard Princessä Herrmanin kuvissa ei ole vikaa, jos vain Herrmanin puoligroteskista tykkää, mutta tekstiä kasautui tarinan loppuosaan ihan liikaa. Juonenmutkia olisi voinut jättää pari pois, niin henkilöihin olisi tullut lisää kiinnostavuutta. Lisäksi puskissa ja kivien takana lymyävän, tarvittaessa aina esiin vieteriukkoilevan desperadon kissa ja hiiri -leikki tuntui aika pöhköltä.
Minäkin luin B. Prince-seikkailun Vihreä liekki. Olin ihmeissäni.
Täytyy sanoa että en tajunnut siitä oikeastaan mitään.
Siispä kaivoin hyllystä vanhan ruotsinkielisen albumin Den Gröna Flamman.
Ruotsalaisen albumin käännös poikkeaa pikaisesti selattuna radikaalisti Mustanaamiossa olevasta suomennoksesta.
Esimerkki:
Koko albumin alun Barney vinoilee sille papille tämän uskosta.
Lopussa dynamiittikäsikranaatti putoaa väkijoukkoon.
Suomenkielisessä versiossa Barney ajattelee dynypötko kourassaan: "Yksi sekunti! Tarvitsen yhden sekunnin".
Ruotsinkielinen käännös: En sekund! Ge mej EN sekund! (Barney siis
rukoilee tiukassa paikassa!!!! Pyytää jumalalta sitä yhtä sekuntia.) Siksi hän lopussa suostuu papin siunattavaksi. (ja myös siksi että on tarinan aikana havainnut tämän rohkeaksi ja jääräpäiseksi mieheksi) Suomalaisessa käännöksessä tästä Barneyn "uskoon tulemisesta" ei ole tietoakaan!!!
Loppukuvassa Mustis-version teksti: Naurakaa vain jos uskallatte!
Ruotsiksi: Skulle ni ha vågat säga nej, va?
Olettaisin, että suomalainen kääntäjä on ajatellut tekstin kuuluvan Djinnille, mutta ruotsalaisessa viimeiset sanat ovatkin Barneyn ajatuksia. Tai vaikka ne sanat kuuluisivat "kertojalle", niin aikamoinen ero kuitenkin kahden käännöksen välillä.(Ja jälleen kerran tuossa ruotsalaisversiossa on jotain yhteyttä muuhun tarinaan, suomalaisen ollessa ihan mihinkään liiittymätön idioottimainen tokaisu!!)
Ja kun vertaa ruotsalaista ja suomalaista käännöstä pitkin albumia, niin ruotsalaisessa tapahtumat ovat ymmärrettäviä ja loogisia, suomalaisessa meno on päätöntä ja pähkähullua.
Harmi, ettei minulla ole alkuperäistä ranskankielistä albumia vertailtavana.
Mutta kunhan jaksan, niin kirjoitan näiden kahden käännöksen eroista enemmänkin.
Jos jollain on tämä ranskaksi, niin hän voi sitten kertoa lopullisen tuomion. Onko Gregin alkuperäinen kerronta yhtä umpisurkeaa kuin suomalainen käännöskin? Vai onko suomalainen kääntäjä pannut kirjoittaen ihan omiaan, kuten luulen mä?
Jos taas ruotsalaisen albumin kääntäjä on pannut omiaan, niin hän on kyllä samalla pelastanut koko seikkailun.
Tarinan avainkohta, mielestäni.
