En sitten onnistunut löytämään Petteri Kantolan ketjua kvaakista joten korjataan tilanne.
Omien sanojensa mukaan on graafikko joka on kypsällä iällä hoksannut sarjakuvien tekemisen olevan juttunsa.
Erittäin hyvä niin.
Lisää aina tarvitaan.
Helsingin sarjakuvafestivaaleilta tuli hankittua tuorein teoksensa kirjoitushetkellä.
Viha!
Kauttaaltaan maalattu sarjakuva sijoittuu Suomeen hyvinkin uskottavalta tuntuvaan 2040-luvun ikävään todellisuuteen.
Venäjän tukemat äärioikeiston edustajat käyttävät sortovaltaa ja puolisotilaallista voimaa terroritekoineen ajaakseen rotuopillista agendaansa ja politiikkaansa.
Kevyeksi teosta ei voi väittää. Paitsi ehkä minä, mutta ihan rivikuluttajia tämä varmaan karmii ja jonkun mielestä kuvattu väkivalta ja ahdistuksen määrä on liikaa.
Osaksi varmasti upean, valtaosaltaan staattisen kuvauksen välttävän, valokuvarealistisen maalausjäljen ansiosta.
Jokaisen henkilön ja maiseman kohdalla pyritään yksilölliseen kuvaukseen mahdollisimman todentuntuisesti.
Sivuihin ja ruutuihin uppoutuu mielellään graafisesti vaikka monelle aihepiiri on luotaantyöntävä.
Leijonanosan kertomuksesta saa linja-autoon ahdettu pitkä kohtaus jossa suomalaisen yhteiskunnan läpileikkaus siltä osin kun äärioikeiston edustajat sen vääräksi ja tuhottavaksi tuomitsevat odottaa pakkosiirtoa kenen kohdalla"uudelleenkoulutukseen" tai vankeuteen tai muuhun kiertoilmaukseen muilutuksista ja keskitysleiritoiminnasta.
Ja kyllä, tilanne pahenee tästä.
Jälkisanoissa avataan historiaa tuntemattomille ihmisille allegoriaa.
Ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos, monille varmaan liian brutaali ja väkivaltainen varsinkin kun on poliittisesti uskottava sikäli jos on sitä meillä ja maailmalla seurannut.
Mutta omiin hampaisiin otti tämänkin pullantuoksuinen idealismi jossa ratkaisu kuitenkin haetaan keskustelun ja yhteisymmärryksen kautta, voimankäyttöä välttäen.
Se on toki kaunis ajatus, utopia johon pyritään.
Mutta juuri syy miksi tämä populaarikulttuurin lisäksi historiaa ja nykypäivää seuraava koirien ystävä, mutta helvetin harvan ihmisen, panttasi tämän kirjoittamista vaikka kirjan lukikin jo festarisunnuntaina.
Minulle kun loppu oli turhan optimistinen, ihmisyyden"parempien enkelien" voittoon ja rakkauden ylivaltaan väkivallasta ja vihasta kertova sarjakuva.
Ymmärrettävä valinta tekijältä. Kuinka moni jaksaisi luoda aidon maailman nykytilanteesta aitoine henkilöhahmoineen, säilyttää uskottavuuden joka siveltimenvedolla ja sitten näyttää raadollisen ja julman kohtalon valtaosalle hahmogalleriastaan?
Ehkä niin.
Ehkä Ukrainassa ja Iranissa kohta saavutetaan rauha ja ihmisoikeudet ilman väkivaltaa ihan just kohta myös.
Kaltaisilleni kyynikoille tämä on mahtipontinen ja rujon kaunis epäonnistuminen, niille jotka uskovat ihmisiin ja parempaan huomiseen tämä on sydänjuuriin sattuva varoitus ja kauhukertomus joka pitää välttää. Ja paras tapa välttää on puhua ja halata.
Aihe: Petteri Kantolan sarjakuvat (Luettu 173 kertaa)