Kotimaasta Toppeliuksen kirkkomaalauksissa olen sarjakuvallisia piirteitä nähnyt. Kuvakirkkoja tehtiin, jotta väkevä sanoma menisi lukutaidottomillekin perille. Kovasti arvostettujahan ne nykyään, mutta välillä niidenkin arvostus on ollut niin ja näin.
Esimerkiksi Haukiputaan kirkko on jäänyt askarruttamaan. Siellä on ollut ihan selvästi ruutuun tehtyjä Toppeliuksen maalauksia, joissa kuvateksti alapuolella. Kuvat ovat hävinneet, niiden tilalle on tehty ikkunat. Kuvateksti Raamatunlauseet ovat edelleen luettavissa, ja kehys näkyy. Jälkipolville ei ole säilynyt ainuttakaan kopiota, millaiset kuvat olivat kyseessä. Jumalan luonto ja kuntakeskus ikkunoista vain näkyy.
Lienekkö kuvallinen viestintä ollut niin tehokas, että sen myötä on ikkunan tarve seurakuntalaisissa herännyt?
Fliegende Blätteriä 1800-luvulta jälleen selailin, sieltä sattui silmään helposti tunnistettavia signeerauksia tekevä Emil Reinicke (s. 1859). Tutun tuntuisia hänen työnsä ovat, saattaa olla kyse vain siitä, että samoja ideoita on kierrätetty/keksitty uudelleen ja uudelleen.
Esimerkiksi blogiin laitoin jutun vuodelta 1889,
"Kiittämättömyys on maailman palkka".
Kuvassa Toppeliuksen muistokyltti Oulun keskustasta.