Arvostelut | Teksti: Timo Ronkainen | Julkaistu: 26.02.2007 klo 00:11:51 | Luettu: 7816 kertaa

Koipeliini käpälämäessä

Ensimmäinen sarjakuvasuomennos vuodelta 1857 on julkaistu viimeinkin tekijänsä tarkoittamassa kokonaisuudessaan.

Rodolphe Töpffer: Herra Koipeliini
Alkuteos: Monsieur Cryptogame (1845)
Suomennos Heikki Kaukoranta
Jälkisanat Mikko Kivitie
Koko 29,5 x 17,5 cm, 72 s. m/v, kovakantinen
ISBN 978-952-492-042-1
Minerva Kustannus Oy 2007

Maailman ensimmäisestä sarjakuvasta luultiin jo kauan sitten päästyn yksimielisyyteen, kun kunnia oli annettu eräälle keltaiselle kakaralle New Yorkista. Sarjakuvan kohdalla ensimmäisyyden ongelma on osoittautunut odotettua visaisemmaksi. Sarjakuva näyttäisi olevan elokuvaakin vanhempi ilmaisumuoto. Yksi sarjakuvakerronnan kehittäjistä oli sveitsiläinen Rodolphe Töpffer (1799-1846), sarjakuvan isäksikin kutsuttu.

Töpffer oli poliittisesti aktiivinen kirjailija, poikainkoulun opettaja ja Geneven yliopiston retoriikan professori. Töpffer kiinnostui kuvilla kertomisesta opettajana toimiessaan. Hän piirsi muistiinpanoja oppilaidensa kanssa tekemistään luokkaretkistä 1820-luvun puolivälissä ja teki niistä humoristisia matkakertomuksia. Hän kiinnostui kuvakertomuksista myös teoreettisella otteella kirjoittaen niistä esseitäkin.

Saksalainen kulttuurin ja tieteen suurnimi Johan Wolfgang von Goethe sai luettavakseen vuonna 1830 useita Töpfferin luonnostelemia sarjakuvavihkoja ja ihastui niihin välittömästi. Goethen innostamana Töpffer uskaltautui julkaisemaan teoksiaan kirjoina, joita vuosien aikana tuli kaikkiaan kahdeksan (viimeinen postuumisti lähes sata vuotta Töpfferin kuoleman jälkeen).

Nyt suomeksi ilmestynyt herra Koipeliini on alkuaan vuodelta 1830, kirjana se ilmestyi sanomalehtijulkaisun jälkeen vuonna 1845. Ranskankielinen teos käännettiin nopeasti useille kielille ja se levisi ympäri Eurooppaa. Ruotsiksi se tuli vain kaksi vuotta ranskankielisen albumijulkaisunsa jälkeen. Jo 1800-luvun puolivälissä Töpfferin sarjakuva oli levinnyt ainakin Ranskaan, Englantiin, Yhdysvaltoihin, Saksaan, Ruotsiin ja Tanskaan. Suomeksi Koipeliini ilmaantui ensin Sanomia Turusta -lehteen vuonna 1857. Myöhemmin se julkaistiin myös meillä kirjana.

Koipeliinin vanha Sanomisia Turusta -versiossa perhoset vaihtuivat linnuiksi.
Koipeliinin vanha Sanomisia Turusta -versiossa perhoset vaihtuivat linnuiksi.

Koipeliinin suomalaiset laitokset, kaikkiaan viisi vuosilta 1862, 1871, 1923, 1934 ja 1972, ovat kaikki lyhennettyjä ja julkaistu ilman tekijätietoja. Töpfferin kuvien ympärille on oikeastaan kyhätty vain vähän alkuteosta seuraileva ylenpalttisen runsastekstinen versio. Lisäksi päähenkilön kihlattu Elviira, on muutettu Koipeliinin Hurja-sisareksi. Täysin pähkämielinen muutos vie motivaation monilta tarinan tapahtumilta. Minerva Kustannuksen nyt julkaisema laitos on sen ensimmäinen kunnollinen versio suomen kielellä.

Kirjan päähenkilö on nuorehko luonnontieteistä kiinnostunut perhostenkeräilijä herra Koipeliini. Tietynasteisesta henkisestä kypsymättömyydestään huolimatta epäilemättä etevähkö tutkija tahtoisi kovasti tutkimusmatkoille kaukomaille. Koipeliinin kihlattu, räjähtelevä Elviira kuitenkin haluaisi pikimmiten päättää hääpäivän ja pakottaa näin Koipeliinin asettumaan aloilleen.

Koipeliini pakenee kaukomaille.
Koipeliini pakenee kaukomaille.
Koipeliini pakenee yöllä salaa, aikomuksenaan päästä jollekin tutkimusmatkalle. Vaihderikas karku- ja takaa-ajomatka vie Marseillen kautta merille ja sieltä valaanvatsan kautta pohjoisnavalle ja vielä islamilaiseen Algeriaan ja kauemmaksikin.

Farssimainen tarina on täynnä mielikuvituksen lentoa, henkilökuvaukseen ei Töpffer sentään ehdi tiuhavauhtisessa kertomuksessaan liiemmälti keskittyä, vaan kaikki henkilöt ovat enemmän tai vähemmän tyyppihahmoja. Töpffer lienee saanut vaikutteita aikansa farsseista. Hieno suomennos korostaa Töpfferin tekstin satiirisia ja kielellisiä vivahteita hyvin (olihan hän sentään retoriikan professori!). Pieniä satiirisia piikkejä heitetään ainakin luonnontieteiden suuntaan.

Alger'n dei ja tiedemiehet.
Alger'n dei ja tiedemiehet.
Kannattaa huomata miten 1800 -luvun eurooppalainen oppinut, siis Töppfer, suhtautuu islaminoppineisiin tiedemiehiin. He ovat kirjan kuvauksessa autoritäärisen dein komennossa hännysteleviä astrologis-mystisiä haihattelijoita. Kaiken lisäksi kirjan päähenkilö, ilmeisesti suhteellisen oppinut tiedemies komennetaan muhamettilaisten vankina maatilkkua hoitamaan. Elviira laitetaan tietenkin seraljiin.

Vaikka Töpfferiä nyt pidetäänkin jonkinlaisena sarjakuvien isänä, ei hänkään tyhjiöön syntynyt. Kuvakertomusten avulla oli jo keskiajalla esitetty uskonnollisia tarinoita ja kerrottu pyhimysten kärsimyksistä. Joissakin puupiirrosten avulla toteutetuissa teoksissa oli jo selkeä ruutujako ja eräänlaisia puhekupliakin (fylakteri). Englantilaisen Francis Barlow'n (1626 - 1704) sarjakuvassa The Horrid Hellish Popish Plot vuodelta 1682, olivat ruutukerronta ja puhekuplat käytössä. 1700-luvulta tiedetään lapsille tarkoitetut ns. broadsheetit1, yhden sivun satukuvaelmat, jollaisia julkaistiin kautta Euroopan pitkälle 1800-luvulle. Töppferin tiedetään lukeneen englantilaisen Thomas Rowlandsonin kuvakertomuksia tohtori Syntaxin vaiheista. Sarjakuvina ne olivat auttamattoman kömpelöitä, mutta varmaankin innoittavia.

Joka tapauksessa Töpffer yhdisti kuvan ja tekstin aiempia yrittäjiä paremmin. Kuvakerrontakin oli huomattavan modernia, hän käytti erikokoisia ruutuja ja jonkinlaista elokuvallista leikkaustakin, yli 50 vuotta ennen ensimmäistäkään filmiä. Tarina etenee jouhevasti ruudusta toiseen ja sivulta seuraavalle. Eipä ihme että Töpfferin teoksen julkaisija J. J. Dubochet kirjoitti vuonna 1845 uuden tyylilajin synnystä Töpfferille: "Olet luonut uuden genren, etkä vielä tiedäkään uusinta imitoijaasi." Viitaten mm. Töpfferiä mukailleen Benjamin Roubaudin uuteen sarjakuvaan.

Töpfferin muista aikalaisista ja seuraajista mm. Kaspar Braun (1807-77) teki ns. Münchene Bilderbogeneita 1800-luvun puolivälissä, joista moni muistutti kovasti Töppferin sarjoja. Wilhelm Buschin Max ja Moritz tuli vasta 1860-luvulla, ja epäilemättä Busch oli lukenut Töpfferin saksannoksia. Ruotsalainen, sveitsiläissyntyinen Fritz von Dardel (1817-1901) teki sarjakuva-albumin Familjen Tutings lustresa till Bomarsund vuonna 1854. 50-sivuinen seikkailullinen hupsuttelu oli sekin saanut selvästi vaikutteita Töpfferin Koipeliinista, vaikka olikin kerronnaltaan sitä kömpelömpi. Koipeliinihan oli julkaistu ruotsiksi jo 1847.

Useat varhaiset sarjakuvakerronnan muodot pysyttelivät hengissä läpi 1800-luvun eurooppalaisissa huumori-, pila-, ja lastenlehdissä ja laivautuivat siirtolaisuuden mukana uuteen maailmaan pullahtaakseen esiin sanomalehdissä. Siellä joukossa oli muuan keltaiseen kauhtanaan pukeutunut ruma kakara.

Minervan suomennos on tervetullut, lopultakin saamme lukea kokonaisena yhden sarjakuvan historian tärkeimmistä teoksista suomen kielellä. Hienoa, myös että kustantajalla on ollut malttia ja uskallusta julkaista kirja kunnollisessa koossa ja ryhdikkään kovissa kansissa. Ulkoasu olisi voinut olla vielä vanhahtavampikin, kannen turhan modernista kirjasinvalinnasta voisi hieman motkottaa, ellei kokonaisuus olisi muuten hieno.

1. Broadsheet tarkoittaa myös yhtä sanomalehden vakiokokoa. Ja kuinka ollakaan nuo 1700 - 1800 -lukujen värikkäät puuppiirossivut muistuttavat kovasti 1890-luvun amerikkalaisia sunnuntaisarjakuvaliitteitä.

Jos huvittaa, voi hakea käsiinsä vaikkapa vuoden 1972 version Koipeliinista. Sitä löytää aivan yleisesti kirjastoista. Herra Koipeliinin merkilliset matkat ja eriskummalliset kohtalot maalla ja merellä on kirjan täydellinen nimi. Sarjakuvamuoto on pilkottu ja siitä on tehty pikemminkin kuvakirja. Takakannen teksti kertoo:
"Kustantaja ei tunne tämän teoksen alkuperää: tekijää, ilmestymisvuotta, maata, kielialuetta, eikä kirjan mainiota kuvittajaa. Mutta sen tiedämme, että herra Koipeliini on tutustumisen arvoinen henkilö, kuten ovat myös hänen sisarensa Hurja ja herra Lihakas. Siksi katsoimme hyväksi päästää vuosikymmeniä arkiston hyllyllä pölyttyneen herra Koipeliinin pitkine jalkoineen taas vapaasti juoksentelemaan. Juoskoon hän menestyksellisesti perhostensa perässä sekä lasten että vallattomaan idealismiin taipuvaisten aikuisten tajunnassa." ISBN 951-20-0045-8
Samana vuonna, siis 1972, ilmestyi Kaukoranta-Kemppisen Sarjakuvat, joka kertoi Koipeliinin tekijän, ilmestymisvuoden, maan ja kielialueen.

Keskustelua Koipeliinista Kvaakissa

Keskustelua Töpfferistä Kvaakissa

Linkkejä:

Familjen Tutings lustresa

Andy's Early Comics Archive
Andy Konkykrun sivuilla on paljon hyviä kuvanäytteitä todella vanhoista sarjakuvista ja sarjakuvamaisista teoksista, tosin valtaosin ilman taustoittavia artikkeleita tai muutakaan informaatiota.

TöpfferinMonsieruVieuxBois-tarinan alkuperäisluonnokset

Lisälukemista:

Reijo Valta: Pois työpöydältä -blogin teksti Koipeliinin linnustus -kirjasta.

David Kunzle (toim): Rodolphe Topffer - The Complete Comic Strips
672 sivua
University Press of Mississippi (ilm. huhtikuussa 2007)
Englanninkielinen
ISBN-10: 1578069467

David Kunzle: The Early Comic Strip: Picture Stories and Narrative Strips
in the European Broadsheet from c.1450 to 1825
471 pages
University of California Press (1973)
Englanninkielinen
ISBN-10: 0520018656
Hirmuinen jättikirjajärkäle on jo klassikko. Kakkososa käsittelee 1800-luvun sarjakuvaa.

Juhani Tolvanen: Rodolphe Töpffer - sarjakuvan kantaisä
Sarjainfo 91 (2/1996)

Rodolphe Töppfer: Herra Jabot'n tarina
Sarjainfo 92 (3/1996)
Töpfferin oma essee.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali