KH tapaan oletan että just mieleinen lehti tulee vastaan kun teen sen ite. (Paitsi en kyllä tähän mennessä oo ollut omiin toimituksiini kauheen tyytyväinen, eri syistä, mutta se on toinen juttu.) Tämä oli oikein miellyttävä yllätys. Hinta-laatu-suhde oli tällä kertaa osaltani kohdallaan. Kahdessa aikaisemmassa ei ollut yhtään sarjaa, joista olisin perustanut. Suomeksi, en ollut kohderyhmää, joten pidättäydyin kommentoimasta. Nyt oli useampi ihan kiva ja Sfar oli parhaimmistoa.
Kompromissit on aina kompromisseja mutta eipäs nyt heitetä lasta pesuveden mukana. Säälipisteitä ei tämä numero tarvitse!
Itse pidän tämmöisissä vähän pidemmistä sarjoista, sivun sutaisut sopivat mielestäni paremmin aikakauslehtien loppukevennykseksi. Ehkä kyse on siitä kun niitä sarjakuva"novelleja" tms. niin harvoista paikoista saa lukea. Jatkiksista minulla ei ole kerrassaan mitään mielipidettä suuntaan taikka toiseen.
--Minusta on ällistyttävää että YKSI lehti saa osakseen tällaista kiihkoa. Aivan kuin tämän yhden poloisen
velvollisuus olisi pelastaa joka ikinen sielu täällä ja tarjota just sitä/tätä/tuota. Nämä odotukset (VAATIMUKSET!) ovat täällä käyneet jo kohtuuttomiksi (naurettavan raja paukkui jo aikaa sitten). Pelottavaa... ei paljon kannusta yrittämään.
Ajatelkaa että Jysäyksen kaltaisia lehtiä olisi pari-kolme, vähän erilaisilla profiileilla. Sitten kaikki voisivat vetää rauhassa henkeä ja keskittyä siihen mieleiseensä. Hokekaa rauhallisesti itsellenne:
Se on vain sarjakuvaa... se on vain sarjakuvaa... Tärkeintä lienee että tekijät voivat seisoa lehtensä ja valintojensa takana. (Ja sit että sitä rahaa tulee riittävästi.) Siihen on syytä varautua, että kiittämättömyys on maailman palkka. Siksi on kai parempi tehdä saman tien oman pään mukaan ja toivoa että joku ostajakin löytyy. Mattipekka on varmaan ihan puhki ja ei enää edes huomaa että kehujakin tulee. Stressireaktio? Tsemppiä ja rutistus! Toivottavasti ehdit pitää vähän lomaa, kaukana sarjakuvista
Mielestäni Veltti oli nyt vähän kohtuuton ja vertasi omenoita ja appelsiineja vielä lukematta, joten sen nyt voi jättää omaan arvoonsa. On arvokasta että juuri eurooppalaista sarjakuvaa käännetään, koska sen saatavuus ja ymmärrettävyys on kiven alla. Amerikkaa kaikki osaa lukea ja sitä voi Suomessa ostaa muualtakin kuin netistä. Mutta jos kokemukset on vaan siitä, on se selvää ettei joku Sfarin mestarillisuus aukene kuuden tai vielä kuudenkymmenenkään sivun jälkeen. Itsekin olen hänen suhteensa myöhäisherännäinen. Mutta vastaavaa laaja-alaisuutta ei muilta löydy, lapsille, aikuisille, historiaa, erotiikkaa, kummitusjuttuja, seikkailuja, vitsejä, omaelämäkertaa, käsiksiä muille... satoja sivuja vuodessa! Tämä uusi ranskalainen sarjakuva (Assojen perustajajäsen Trondheim ja löytö Sfar) osoittaa todeksi sen että sarjakuvissa on kyse sisällöstä. (Jari L: tää on kaikki ilmaantunut vasta 90-luvulla. 80-luku oli ranskalaisessa sarjakuvassa kamalaa aikaa.)
Jos pyydän oikein oikein kiltisti, voisiko edes sen Sfarin latomattomuutta vielä harkita? Luulen että se muuten vetää sarjansa pois kokonaan (tai oikeastaan toivon, niin olennainen osa nuo lukutempoa rauhoittavat harakanvarpaat ovat).
