Jysäystä juuri tarvitaan. Esittelemään uusia eurooppalaisia sarjakuvia. Yhdestä sarjasta kiinnostunut katsoo jonkun toisen jutun Jysäyksestä ja sitten kiinnostuu siitäkin. Eli se voisi jopa pyöriä pienellä tappiolla.
Kirjoitapa tuosta business case. Ei onnistu. Miksi ihmeessä kukaan sijoittaisi rahaa johonkin, mikä ei tuota, jos tuottavia vaihtoehtoja löytyy aivan helposti?
Laadunpuutteeseen Jysäys ei kaatunut. Eikä hintaan tai tuotantoarvoihin.
Tässä olen 100 % samaa mieltä.
sanokaa sitten: mitä konkreettista vaatisi tämän tason lehti Suomessa? Mitä toimenpiteitä?
40 000 suomea opiskelevaa ranskalaista maahanmuuttajaa?
Kertokaa niin katsotaan mitä asialle voi tehdä.
Ison markkinointikoneiston ja ison budjetin sille? Oikeasti. Egmont lienee isoin julkaisija ja senkin markkinointi on melko olematonta. Ei suomalaiset edes tiedä sarjakuvien ilmestymisestä. Itse asun neljännesmiljoonan ihmisen talousalueella (Tampere) jossa ei ole lainkaan sarjakuviin keskittynyttä kauppaa. Jos ei ole markkinointia eikä suuren voluumin kauppapaikkoja, mistä hemmetistä ihmisten pitäisi innostua, kun ei tule edes asia eteen?
Me olemme marginaalissa. Kun mangabuumi loppuu, pitää toivoa kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että Aku Ankka tms. jaksaa pitää kaupoissa edes sarjakuvahyllyt...
Yksi varsin oleellinen konsepti olisi ollut ainakin säännöllinen ilmestyminen. Vaikeaa on lukijakuntaa sitouttaa, jos lehti ilmestyy milloin sattuu, jos sitten silloinkaan.
Ottaen huomioon, millainen ponnistus lehdenteko on, tuo on muuten aikas vaikeaa. Isot jenkkitalotkin (jotka ovat tehneet sarjakuvanteosta tehdasprosessin) epäonnistuvat usein. Jos homma on yhden tai kahden miehen varassa, melkomoinen homma tuossa on.
Jysäys oli kuitenkin parasta mitä meille harrastajille vähään aikaan on julkaistu. Ollaan kiitollisia siitä vähästä mitä saatiin; nyt taitaa olla taas pitempi kuiva kausi tulossa antologialehtien puolella...