Keräilijät haluavat vain hyväkuntoisia sarjiksia?

[warthog]

Koska keräilen sarjiksia investointina niin kiinnostaisi tietää haluavatko keräilijät yleensä vain priimatavaraa? Kai niissä on variaatiota.
Eli tarkoituksena on myydä kokoelmani joskus tulevaisuudessa pois, ainakin suurimmaksi osaksi.

[Reijo Valta]

Mulle kelpaa kaikenkuntoinen, joskus elämästä jääneet jäljet ovat hyvin kiehtovia. En kyllä pidä itseäni keräilijänä, pikemminkin haluan kaikenlaista olevan nopeasti tarkistettavissa käden ulottuvilla. Enkä ole valmis maksamaan isoja summia mistään.

Jos sijoitusmielessä ajattelee, niin varminta on hommata priimaa tavaraa. Se menee kalliilla varmemmin ja nopeammin eteenpäin. Luulisin.

[Timo Ronkainen]

Ns. oikeat keräilijät etsivät ja haluavat priimaa. Jotkut ostavat rinnalle ns. lukukappaleita. Priima on muoveissa ja pahveissa koteloissaan.
Totta kai on kaikenlaisia keräilijöitä, itse olen vähän kuin Reijo tossa edellä. Kehnompikuntoinenkin välttää, enkä ole sillai oikea keräilijä, jolla pitää olla jostain sarjasta kaikki tjmsp. Jos joku yksittäinen alppari/alpparit sarjasta ei nappaa, niin sarja saa jäädä ns. vajaaksikin. Eli esim. uusia Lucky Lukeja en ole ostanut.

Timo

[hdc]

Jos investointimielessä kerää niin silloin kannattanee panostaa juuri priimaan: sarjiskerääjät tapaa olla huomattavasti niuhompia kohteiden kunnosta kuin vaikkapa bibliofiilit ja kuntoluokituksen tippuessa priimasta lukukappaleeseen hintakin saattaa mennä kymmenesosaan tai alle...

[TOSA]

Voin sanoa että sarjakuvan keräileminen investointina on nykyään todella huono ajatus. Jonkin sarjan hinta saattaa romahtaa ihan minä päivänä tahansa. Se mikä oli muutama vuosi sitten haluttua ja siitä maksettiin hyvin muuttuukin yhtäkkiä ihan roskapaperiksi jota eivät halua keräilijät eivätkä divarit. Monen sarjan osalta saanut todeta miksi en mynyt pari vuotta sitten kun nyt ei kiinnosta enää ketään lähes ilmaiseksikaan.

Kohta 40-vuotta sarjakuvaa olen keräillyt ja vuodesta 2009 olen kokoelmaa harventanut suurimmaksi osaksi tilanpuutteen takia mutta osittain myös siksi että vanhempana kun sarjoja on lukenut on saanut todeta että ei ne kyllä iske nykyään enää yhtään.

Omassa kokoelmassa alkaa olemaan 50% luopuminen nyt lähellä. Vähän yli 7400kpl joista olen luopunut ja pikkuisen yli 7900kpl jäljellä. Mynnissä en ole voittoa tavoitellut vaan olen aina verrannut divarien ja huutonetin hinnat ja pyytänyt 95% myymistäni lehdistä kolmasosan niiden hinnoista. Joissakin jotka olen tiennyt halutuiksi olen pyytänyt puolet muiden hintoihin verrattuna ja erittäin harvoin jopa lähes saman. Voittoa myynnissä olen saanut niistä jotka olen olen ostanut kun valuuttana on ollut markka. Tappiolla 99% niistä joissa valuuttana on ollut euro. Yleensä tuolla kolmasosalla ei edes mene kaupaksi vaan hintaa pitää tiputtaa. Divareissa vaihdossa saa noin kolmasosan paitsi joissakin sanotaan että tämä on kolmasosa mitä tulevat pyytämään ja sitten kun nettisivuilta katsoo kauppojen jälkeen on pyyntihinta paljon enemmän ja vaihdossa saikin ehkä viidesosan tai kuudesosan divarihinnasta.

Parhaiten menivät huutonetissä kaupaksi sellaiset roskasarjat mitä divarit eivät ottaneet vastaan kun niitä ei kuulemma kukaan kysele eikä niitä liiku kuten Taotao, Maija Mehiläinen, Hevoshullu jne ja niistä tuli jopa voittoakin. Divareissa suosituimmat taas eivät myynnissä tahdo mennä kaupaksi kun kaikilla on jo ne.

Se kun lähtee priimaa investoimaan tarkoittaa yleensä että huutonetissä huudat siitä jonkun kanssa kilpaa. Seuraava  ostaja olisi samasta lehdestä valmis maksamaan ehkä 2/3 hinnasta. Jos hän on jo löytänyt oman kappaleensa lehdestä on seuraava valmis maksamaan siitä ehkä puolet. Yhtäkkiä lehti jonka ostit 70€ hintaan on toisille kiinnostava vasta 30€ hintaan jolloin investointi ei ollut kovin kannattava. Jos taas divarista ostat priiman on se yleensä vielä kauempana sitä hintaa mitä tulet siitä myynnissä saamaan.

Postikin on tehnyt myynnin hintojensa takia hankalaksi. Aiemmin jaksoin myydä yksittäisiä lehtiä mutta kun kirjeenä maksaa lähetys nykyään enemmän kuin pakettina en ole jaksanut nähdä vaivaa siinä että yksittäisiä punnitsen, paketoin, suojaan ja vien postiin jatkuvasti. Siksi nykyään myyn enimmäkseen vain täysiä sarjoja/vuosikertoja. Oma vaivansa myös uusia kuukausia ilmoituksia ja seurata meneekö kaupaksi vai ei.

Nykyään ei kirpputoriltakaan tule enää ostettua sarjiksia sillä ajatuksella että onpa halpa josta voisi luettuaan saada jopa voittoa vaihdossa tai myynnissä. Ei saa voittoa. Eikä välttämättä kelpaa vaihdossakaan.

Jos oikeasti ostat sarjiksia sen takia että haluat ne myös lukea niin sanoisin että kannattaa tarkasti hintoja vertaillen ostaa sellainen ihan ok kuntoinen jonka myynnissä et tipu niin korkealta ja saat ehkä kolmasosan sijoituksesta takaisin.

Sori, kuulostaa ehkä pessimistiseltä mutta reilun kymmenen vuoden myynnin/vaihdon jälkeen realismia ja kiihtyvällä vauhdilla hinnat näyttävät koko ajan vain tippuvan ja roskasarjojen määrä lisääntyvän muutamia sarjoja ja numeroja lukuunottamatta. Joissakin kova hinta pysyy divareissa vuodesta toiseen mutta jos seuraat tilannetta niin ne myös useimmiten pysyvät vuosia myynnissä kunnes joku ne ostaa mahdollisesti vaihtoehdillä eikä rahalla kuten itse olen tehnyt. Jotakin lehteä seurasin muistaakseni seitsemän vuotta divarin sivuilta ennen kuin sen ostin vaihtolehdillä joten kysyntä ei ollut eikä rahalla sitä kukaan halunnut ostaa.

[Darth Mika]

Minähän en myy mitään sarjakuvaa, jos ei sit vahingossa ole tullut kaksioiskappale. En siis keräile sijoitusmielessä...ainoastaan omaan käyttöön.

Mulle tärkeetä on 1. painos. Jos taas jotain olennaista on tulllut lisää sarjakuvaan, niin voin ostaa myöhemmän painoksenkin. Ihan priimaa ei tartte olla...K3 käy hyvin.

Kansi olisi hyvä olla kunnossa ja ei irtolehtiä. Eniten vihaan kamalan sitkeitä hintalappuja, hinnan kirjoittamista sisäsivulle tai piirrosjälkiä. Tekijän nimmarointi kyllä käy, mut ei mielellään että sarjakuva on omistettu jollekin.

Niittien ruosteisuus on kanssa ikävää. Yleensä vaihdan ne uusiin, jos on liian ruosteinen.
Sitten, jos sarjakuvasta puuttuu jotain hilpetööriä...juliste tai jotain mitä siinä oli alunperin. Se kanssa raivostuttaa.
Nyt kun tässä lukee tätä luetteloa, niin taidan sittenkin olla aika ronkeli!

[echramath]

Jos puhutaan kirjaimellisesti investoinnista, ajatuksena olisi varmaan ostaa jotakin, säilöä se jonnekin ja myydä myöhemmin saaden sen verran voittoa, että se peittoaa kyseisenä aikavälinä tapahtuneen inflaation. Lisänä vielä kai tarkoitetaan sitä, että ostetaan jotakin jotakuinkin siihen listahintaan, millä sitä myydään yleisesti, jos osaa koluta kirpputoreja ja etsiä sieltä hyvin hyvin alihinnoiteltuja löytöjä se on ihan oma taitonsa, ja divarin pitäminen vielä oma lukunsa, siinähän myyjä tietää yleensä myyvänsä melkoiseen alihintaan, mutta se kuuluu asiaan.

Lisäksi seuraavaksi tulee mieleen, että tuoton pitäisi peitota muut mahdolliset sijoituskohteet, kuten erilaiset indeksirahastot, joissa voi sijoittaa melko turvallisesti ja kuitenkin jonkinmoisella tuotolla pörssiosakkeisiin tajuamatta itse aiheesta yhtikäs mitään. Virtuaaliset arvopaperit eivät edes käytännössä voi tuhoutua, ellei nyt tuli joku ydinsota, mutta sarjakuvakokoelmaa uhkaa aina edes pieni pilaantumisen vaara tulen, vesivahinkojen, tuhoeläinten ja ties minkä muodossa.

Joten päästään siihen, että en oikein jaksa uskoa, että mihinkään nykyiseen keräilyharvinaisuuteen kannattaa löydä rahojaan kiinni, ainakin ankka- ja länkkärikeräilijöiden kuolinpesiä on tulossa markkinoille lähivuosina. Jos onnistuu bongaamaan uusista teoksista tulevat keräilyharvinaisuudet, sillä voi tietysti spekuloida. Off-topicina, onnistuin kyllä aikanaan aivan vahingossa tekemään jonkun verran voittoa ostamalla aivan 2000-luvun alussa kasibittisiä Nintendoja ja niiden pelejä (ihan vain huutonetistäkin vai oliko joku muu palvelu siihen aikaan) ja myymällä vuosikymmenen lopulla satojen prosenttien voitolla, mutta en kuvittele voivani toistaa tätä tempausta.

Itselläni ei ole sarjakuvakokoelmaa, kotikirjastossani on kyllä sarjakuvia.

[poptique74]

Mulla on ollut pääasia se, että kunhan saan sarjan täyteen, niin siitä on sitten hyvä upgreidata parempikuntoisiksi. Esimerkkinä just tuo kovasti etsimäni Napoleon Solo, niin sehän oli selkämyksestään auki yli puolenvälin ja muutenkin kansiltaan aika kehnossa kunnossa, mutta pakko se oli ostaa pois kun tuli vastaan.

Niin ja mikseipä noista huonokuntoisista tuplista voisi sitten teettää tuollaisia "vuosikertasidoksia" jos siltä tuntuu: ovat ainakin sitten varmasti uniikkeja kappaleita. 

[warthog]

Sarjakuvia löytyy myös todella (jopa vähintään kohtuukuntoista 70-lukua) halvalla joistain paikoista. Eli arvioin että investoiminen kannattaa pitemmän päälle.
Lisäksi kun vie kamaa divareihin jota saa ILMAISEKSI kirjaston kierrätyshyllyistä ja ottaa vaihdossa sarjiksia niin sehän on ilmaista. 

[J4N1]

Lisäksi kun vie kamaa divareihin jota saa ILMAISEKSI kirjaston kierrätyshyllyistä ja ottaa vaihdossa sarjiksia niin sehän on ilmaista. 

Kun ilman saa ja halvalla myy, niin kyllähän siinä väkisin tuppaa jotain käteenkin jäämään.

[hdc]

Sarjakuvia löytyy myös todella (jopa vähintään kohtuukuntoista 70-lukua) halvalla joistain paikoista. Eli arvioin että investoiminen kannattaa pitemmän päälle.
Lisäksi kun vie kamaa divareihin jota saa ILMAISEKSI kirjaston kierrätyshyllyistä ja ottaa vaihdossa sarjiksia niin sehän on ilmaista. 

Kirjajobbareissa saattaa tietysti olla sellaisia jotka ostavat (tai ottavat) mitä tahansa kohtuukuntoista mitä halvalla/ilmaiseksi saa ja laittavat varastoon odottamaan josko jossain lähtisi hinta nousemaan Ehkä samaa voi soveltaa sarjakuviinkin...
Vaatii tietysti että on jossain paljon puoli-ilmaista varastotilaa.