Nuorempana Kingdom Heartsit olivat mulle isoimpia pelisuosikkeja, joiden itse pelattavuus toimii edelleen hyvin, mutta hieman innostus sarjaan on vuosien varrella kuollut, kun osa osalta tarina ja mytologia menivät keskenään ristiriitaisten twistien ja retconnauksien keskellä aivan tarpeettoman monimutkaisiksi. Sen pitäisi kertoa jotain, että pari vuotta sitten ilmestynyt Kingdom Hearts 3 on sarjan kahdestoista peli. Uteliaisuuden ja nostalgian yhdistelmä pisti kuitenkin tätä mangaakin vilkaisemaan ja ollaan kuitenkin vasta ekan pelin tapahtumissa, kun juonessa oli vielä jotain tolkkua.
Myönnettävästi ei ole eka kerta, kun tämän luin. Yläasteen tet-viikon suoritin paikallisessa Fantasiapelit - liikkeessä, mutta hyllyjen järjestelyn ja roskien tyhjennyksen jälkeen minulle oli niin vähän fiksua tekemistä tarjottavana (ei sen ikäisenä saanut edes kassalle päästää), että liikkeen esimies antoi luvan lukea myynnissä olleita sarjakuvia, kunhan pysyivät myyntikelpoisina ja tämän enkkukäännös oli siinä joukossa. Mutta, tästä on jo sen verta reilusti aikaa, niin eipä voi mitenkään tuoreista muistoista puhua.
Jos lähtee peleihin vertaamaan, niin huumorinuppia säädetty pidemmälle. Ei pelejäkään voi syyttää yltiö vakavuudesta, mutta vitsejä lisäilty, pelien vitsejä viety pidemmälle ja mangalle tyypillisesti reaktioilmeet vedetty kunnolla överiksi. Eipä tämä toki haittaa, kun eihän Disney/Final Fantasy crossoveria kannata liian vakavasti ottaa.
Rytmitys on myös paljon nopeampi. Toki tältä ei voi välttyä, kun pelin, jossa asiat voi välianimaatioita lukuunottamatta kokea omaan tahtiinsa, kääntää toiseen tarinankerronnan muotoon ja tutoriaalien, mini-pelien ja levelien grindauksien kaltaiset fillerit sopiikin leikata, mutta hieman hahmot ja tarina kärsivät tästä. Koitan miettiä jos tämän lukisi pelejä pelaamatta, niin olisiko Sora, Riku ja Kairi pääkolmikosta kauheasti otetta pokkarin lopussa, puhumattakaan isoista juoni/infodumbauksien määrästä? En tiedä miten nämä asiat yleensä toimivat, mutta en ihmettelisi vaikka lisenssimangoihin olisi jo sopimuksia sutatessa määritelty tiukat rajat lukujen/pokkarien määrään, niin tämä saattaa olla asia jolle itse tekijätiimi voi hyvin vähän, mutta väkisinkin mielessä käy vaihtoehtoinen versio, jolla olisi lupa fiilistelläkkin hetki, seikkailu voisi alkaa vasta useamman luvun jälkeen ja ehkä jokaisessa Disney maassa ehtisi vierailla kokonaisen pokkarin verran.
Tämä rytmitysongelma antaa pahiten hallaa taistelukohtauksille, jotka sujahtavat nopeasti ja yleensä koostuvat aika hektisistä ruuduista, jotka voisi asetella melkein mihin järjestykseen tahansa. Ihmemaan taistelu oli ainoa, joka tuntui oikeasti toimivalta, koska sankarin piti pysähtyä oppimaan jotakin voittaakseen, eikä vain ollut vauhtiviivoja, kunnes pahis kaatuu.
Mitään pahaa sanottavaa en kyllä keksi kuvituksesta. Mukavan ilmeikäs ja jokaisen Disney hahmon alkp. piirrostyyli vangittu täydellisesti. Näitten tyyli on myös oikealla tavalla ristiriidassa KH:n omien hahmojen kanssa, sillä se korostaa hyvin sitä ideaa, että nyt nämä vieraillevat poissa omasta maailmasta, mikä on semmoinen efekti mihin pelit eivät ole samalla tavalla pystyneet.
Ihan nautittava lukukokemus ja varmasti monet minun ongelmani ovat olemattomia tai ainakin pienempiä niillä, joilla ei ole kokemusta peleistä vertailukohtana. Uskoisin, että tämä on hyvä vaihtoehto, jos ei halua pelisarjan monimutkaisuuteen sotkeutua, mutta premissi kiinnostaa.
