Ja nyt luin Coseyn La secret de tante Mirandan, väljää jatkoa Une mysterieuse melodielle. Tai tapahtumien kannalta ei tarvitse olla lukenut tuota edellistä, mutta pohjustaa kuitenkin millaista tunnelmaa ja estetiikkaa Cosey nâissä harrastaa...
Tarina on vauhdikkaampi, Coseyn Minni ei tosiaankaan ole mikään damsel in distress vaan hyvinkin aktiivinen ja seikkailullinen hahmo (ja Mikkinsä hissukampi, tässä Mikki, Polle ja Hessu ilmestyvät paikalle vasta albumin lopulla Minnin ja Helunan avuksi...siinä vaiheessa kun varsinainen seikkailu on jo ohi), joka Helunan kanssa uhmaa luonnonvoimia ja Mustaa Pekkaa suunnatessaan tätinsä vuoristomajalle hakemaan Mustaa Muistivihkoa, ja Isojalkaankin tietysti törmätään.
Piirros on samantyylistä, eli Ub Iwerks on yhä kova juttu, ja 20-30-luvun vaihteen populaarikulttuuri muutenkin. Ja runsaammasta seikkailullisuudesta huolimatta tunnelmassa on myös samaa henkeä kuin edellisessä eli jos siitä ei tykännyt yhtään tuskinpa niin tekee tästäkään.
