5 999. viestinä voisin kertoa, että mikä siinä Twilightissa on niin hirmuisen kamalaa.
Samat ongelmat tuntuvat vaivaavan sekä kirjoja, elokuvia että sarjakuvia. Mennään siis nyt itse kirjoihin, joka on koko ilmiön juuret. Sivuan samalla elokuvia ja sarjakuvia.
Twilight kirjasarjaAluksi täytyy sanoa, että jos n. 200 ensimmäistä sivua keskityy Edward nimisen hahmon mystisyyteen, paljastaen tämän lopulta vampyyriksi, on varmasti aika tyly temppu sekä lukijoille että kirjailijalle, että kirjan takakannessa lukee ensimmäisinä sanoina: "First, Edward was a vampire”.
Päähahmot sarjassa ovat turhan "täydellisiä", eikä asiaa auta yhtään se, vaikka kuinka Bellaa sanotaan muutaman kerran kömpelöksi, kun hahmoissa ei ole muutenkaan oikein poweria. Hahmot ovat jo nyt vähintään yhtä tuttuja kuin Harry Potter, ja silti ne ovat paperin ohuita ja muodottomia.
Kömpelyys on sitäpaitsi myös aivan liian helppo "juoni kikkailu" jolla ilmeisesti vain pyritään välttymään selitysten keksimiseltä sille, että miksi Bella ei vain ihan totta tee itse jotain, vaan Edward joutuu pelastamaan hänet aina. Ei ole kovin yllättävää, jos joka kerta kun hahmo on kiperässä tilanteessa, tapahtuu siitä pelastuminen saman elementin avulla. Lisäksi on tottakai häiritsevää, että mies hoitaa aina kaiken, ja naisen tehtävä on "olla söpö, näyttää hyvältä, rakastaa miestään ja hankkiutua vaikeuksiin".
Ensimmäisessä Twilight elokuvassa viitataan Teräsmieheen. Meille kuitenkin käytännössä yritetään tyrkyttää samaa asetelmaa, jota nähtiin Teräsmies ja Spider-Man sarjakuvissa ja elokuvissa ihan tarpeeksi, eikä se ollut hyvä juttu silloinkaan. Meyer on kertonut saaneensa vaikutteita naisten kirjailija Jane Austenilta, jonka kirjoja on ihmetelty jo lähes 200 vuotta. Osa tulkitsee Austenin kirjat satiiriksi, osa taas juuri semmoisena. Mutta onko Meyer sittenkin nero, ja Twilight kirjat ovatkin satiiria? Ei siltä kyllä vaikuta.
On myös hyvin häiritsevää, että nuorille teini-tytöille tarkoitetussa kirjasarjassa päähenkilö yrittää itsemurhaa, vain koska poikaystävä jättää hänet. Kun me olimme nuoria, jopa me tiesimme, että se ei ole oikea tai hyväksyttävä syy. Tosin eihän semmoista itsemurhan kyseessä ollessa tietenkään olekaan.
Meyer selvästi tuntuu myös laskevan liikaa adjektiivien varaan kirjoittamisessa. Samoin kuin sanan "henkäistä" käyttäminen "sanoa" verbin sijasta. Persoonallisuutta tai teknistä taitoa hänellä ei ole, ainakaan tässä. Twilight tosin onkin naisen ensiteos. Mutta luulisi asian jo hieman muuttuneen, kun onhan nainen kirjoittanut jo jonkin aikaa. Puolustusta tai ei, se ei teoksia pelasta.
Tarinan sisäinen logiikka joutuu myös useasti koetukselle, ja jopa rikotaan. Itseasiassa, jos aivan tarkkoja ollaan, niin Meyer tuntuu rikkovan kirjasarjan loppuun mennessä kaikkia laatimiaan sääntöjään koskien vampyyrejä. Huomaa myös, että Meyerille ei ole kovin tuttua fantasia, kauhu tai vampyyrikirjallisuus, tai edes vampyyrimytologia.
Jo typerääkin typerämpi Teräsmies viittaus viittaa siihen, mutta yhtälailla myös muut piirteet tekstissä. Esimerkiksi kirjoissa, elokuvissa tai sarjakuvissa ei ole annettu minkäänlaista selitystä sille että miksi isä antaa Bellan tehdä käytännössä katsoen mitä huvittaa, eikä osoita pienintäkään huolta tyttärensä käytöksestä tai touhuista. Minä ainakin huolestuisin. Vähemmästäkin.
Monesti olen kuullut Twilightista erään hauskan argumentin. Se kuuluu seuraavasti:
"Koska Twilightissa ei ole esiaviollista seksiä, tai seksiä ylipäätään, ei se ole oikea vampyyritarina.". Argumentti on esitetty lähinnä ironiseen sävyyn, mutta täytyy myöntää, että siinä on pointtia. Twilight suhtautuu seksiin jopa katolisen holhoavasti.
Meyer luulee olevansa kovinkin ovela, kun hän piilottaa tarinaan ilmeisen tarinan sisäisen seksi argumentoinnin, jolla on tarkoitus selittää tämä "puute" tarinassa: "Ei puremista ennen avioliittoa.". Jostain syystä, vaikka minun kuinka pitäisi välittää moisesta, niin itselläni herää lähinnä vain huvitus. Ja jos se jäisi vain siihen, mutta kirjoissa ei viitata vampyyrien kulmahampaisiin sanallakaan, puhumattakaan että käytettäisiin kyseistä sanaa. Miten tämä on edes mahdollista vampyyri aiheisissa kirjoissa, ilman että tekee sen tahalteen?
Jopa minun täytyy myöntää, että tämä on jollakin hyvin vinksahtaneella tai kieroutuneella tai muuten kummallisella tavalla nerokas ajatus. Vahinko vain, että se menee hukkaan, juurikin kirjasarjan muun yleisen huonouden vuoksi. Hyvänen aika. Meyer saa kirjoillaan Anne Ricen ensimmäiset 2 vampyyri kronikka kirjaa taas näyttämään hyvältä. Jopa Ghost Rider elokuvien nopeutustehosteissa on enemmän viihdearvoa, kuin Twilight elokuvien vastaavilla.
Ja mikähän ihme siinäkin on, että vaikka seksi viitteet eivät Meyerin holhoavaan konservatiiviseen katoliseen sovi, mutta päähahmot hiplaavat toistensa kasvoja enemmän kuin Meyer viittaa "tärkeisiin" tarina elementteihin kertomalla ne Bellan kertomana? Tosin kuulemma kirjoissa on myös huume referenssi, mutta ainakaan minulle se ei jäänyt mieleen.
Minusta on myös suorastaan raskauttavan häiritsevää, että nainen valitsee itselleen miehen, joka stalkkaa häntä ikkunasta yöllä kun hän nukkuu. Ja jos pureminen on viittaus seksiin, niin onko sarjan Carlisle vampyyri pedofiili, kun hän puree vain teini-ikäisiä?
Toisaalta, puhumme kirjasarjasta, jossa päähenkilönä oleva mies on tuhat vuotta seurustelukumppaniaan vanhempi, käy teini-ikäisten kanssa koulua ja stalkkaa tyttöjä näiden nukkuessa.
En ole aivan varma, haluanko välttämättä edes nähdä kuvaa Stephanie Meyerin miehestä, tai tavata tätä, koska minun kuvani hänen käsityksestään romanttiseen rakkauteen on pysyvästi häiriintynyt. Kirjasarjasta todella huomaa, että Shakespearen Romeosta ja Juliasta on otettu vaikutteita. Sekä kirjallisuuden kehitystä ajallisesti katsoen, mutta myös...no, te tiedätte.
Hahmojen nimet eivät ole myöskään järin originaaleja. Ainoa vähääkään originaali on Rennesme, joka on kahden nimen yhdistelmä. J.K. Rowling, johon Stephanie Meyeriä usein verrataan, sentään selkeästi hallitsi tämän alan, ottamalla nimiä milloin mistäkin, aina latinan kielestä vanhoihin englantilaisiin nimiin.
Kuuluisa vampyyien baseball kohtaus oli ainakin minulle pettymys, ja ainakin X-Men sarjakuvassa tehtiin Claremontin aikaan paremmin vastaavanlainen kohtaus. Kirjat tuntuvat myös jatkuvan loputtomiin.
Vaikka, jos minulta kysytään, koko tarinan olisi ihan hyvin voinut tiivistää yhteen kirjaan, jolloin olisi jäänyt myös aikaa kirjoittaa se monella tapaa paremmin, ja poistaa sen kaikkein häiritsevimmät elementit.
Toisaalta, kirjasarjan voi tiivistää yhteen lauseeseen: "Tyttö rakastuu Vampyyripoikaan, ja loppuajan he istuvat nurmikolla toistensa sylissä, kun kamera kiertää heidän ympärillään, eikä mitään järin kiinnostavaa tapahdu."
Kirjasarja kun on niin offensiivinen sekä miehiä, että naisia kohtaan, että olisi ollut paljon turvallisempaa vain laittaa Jacob ja Edward yhteen, ja potkaista vikisevä tyhjäpäinen Bella jyrkänteeltä alas, ja joku olisi plussana saattanut jopa yllättyä käänteestä.
Lopuksi laitetaan vielä kappale, joka mielestäni kuvaa kirjoja, sarjakuvia ja elokuvia:
http://www.youtube.com/watch?v=TH_YbBHVF4g
Aihe: Houkutus - Twilight (Luettu 110 kertaa)