Tieto kuolemasta saavutti vasta yövuorosta tullessa ja sarjakuvalle ylipäätään tärkeä hahmo on poissa, työnsä silti elää.
Stan Leessa oli monia ongelmallisia puolia, mutta ongelmattomat puolet vetivät pidemmän korren.
Sarjakuvan, kuten niin monen taiteen, parissa elantonsa hankkivissa monella on egotismia ja narsismia ja niin Stan Leessakin myös.
Silti tietty naiivi hyväntahtoisuus muodostui tavaramerkiksi ennen kuin otti roolin sarjakuvan kivana wanhana setänä.
Vaikka Disneymäisesti omikin luomisprosesseja on enemmän näyttöä ihmisestä joka pyrki kohti tasa-arvoisempaa maailmaa jo 1960-luvulla jolloin se ei ollut mitenkään hip ja hop aate.
Sen lisäksi Stan Lee näytti ettei koskaan ole liian myöhäistä. Vaikka olikin ollut alalla jo pitkään Ihmeneloset ja muu nykyMarvelin kivijalka syntyivasta herran ollessa nelissäkymmenissä. Ja kahdeksankymppisenä teki itsensä cameoistaan tutuksi miljoonille ihmisille enemmän kuin enin suuren maailman elokuvatähdistä koskaan.
Monster Magnet kappaleessaan Melt sanoi hyvin:
" And I was thinking how the World should have cried, on the day Jack Kirby died"
Kuningas lähti liian varhain, mutta hänenkään työtään ja luomuksiaan ei ole unohdettu. Nyt myös armoitettu showmies joka kauppamiehen taidot olivat vertaansa vailla.
Itse en usko toisiin olemassaolon muotoihin saati kuolemanjälkeisiin eksistensseihin, mutta vaikka niitä miten naljailtaisiin kaupalliseksi roskaksi molempien luomukset ovat saaneet oman elämänsä, perinnön joka elää.
Ja jossa kuolemakin on vain tilapäinen pysähdys.
