Tulee mieleen Oktobriana, mutta sehän on fuskua.
Oikeesti tulee mieleen Venäjän vallankumouksen jälkeiset seinälehtisarjakuvat tms. joita teki mm. Majakovski. Tämä oli siis ennen Stalinin vainoja. Visuaalinen tyyli oli lähellä kubismia. Seinäsarjoista oli joskus juttua Sarjainfossa. Myös tuon ajan propagandaelokuvat ovat hillittömiä, kuten vaikka Aelitan nähneet tietävät!
Sanottiin että Stalin inhosi sarjakuvia mutta piti piirretyistä, siksi jälkimmäiset kukoistivat sosialistisessa blokissa mutta sarjakuva ei. DDR:ssä tehtiin Digedageja, mutta erityisen kommunistisina niitä ei voi pitää.
Alberto Breccian piirtämä Che-elämäkerta-albumi koitui käsikirjoittajansa Hector Oesterheldin hengenmenoksi, kirjan painos tuhottiin ja originaalit haudattiin maahan. Belgialainen FRMK on uudelleenjulkaissut albumin muutama vuosi sitten. Sivut kuvattiin kirjan muutamista säästyneistä kopioista. Tässä kohden olisi varmaan hyödyllistä tuntea eteläamerikkalaista sarjakuvaa laajemminkin.
Jotkut 60-luvun u-ukoista oli aika vasemmistolaisia, esim. Spain Rodriguez on kertaillut sosialismin sääntöjä useammassakin albumissaan. Mainion väsymätön World War 3 -lehti jaksaa aina vaan mm. Seth Tobocmanin ja Peter Kuperin voimin. Heidän tyylinsä takaa löytyy vaikutteita 20-luvun kantaaottavista linoleikkauksista aina Masereeliin saakka.
Sitten on tuo Breaking Free, joka suhtautuu vapautuneesti tekijänoikeuksiin. Kyseessä on vähän niinkuin "vallankumous vasta-alkajille ja edistyneille". Anarkiaa opettamassa Tintti ja Haddock.
Eikä pidä unohtaa Willemiä, jolta on juuri ilmestynyt kokoelma suomeksi!
Ai joo ja Paulette, joka ei saanut unta yöllä, koska hänestä oli tullut kommunisti... Laittaisin sen kuvan tähän (suosikkiruutuni ever!) mutten jaksa alkaa skannaamaan...