Preacher

[Curtvile]

Itse asiassa ei: kyse ei ole kirjoittajan hätkähdytysyrityksestä, Garth Ennis kun on toistuvasti haastatteluissa lausunut olevansa

“more and more hardcore atheist with each passing year.”

Linja jonka ymmärrän oikein hyvin.
Ennisin uskonnonvastaisuus löytyy kautta tuotannon Preacherista Demoneihin, True Faithiin, Chronicles of Wormwoodiin ja lukuisista sotasarjakuvistaan.
Garth ei usko satuhahmoihin saati vaadi että muiden tulisi elää satuhahmoihin uskovien normien mukaan, osaltaan varmastikin pohjois-irlantilaisen taustansa takia.

Jos jossain on sievistelty syypää löytynee juurikin mainitusta DCn toimituskunnasta, ei Enniksestä tai Dillonista. The Demonin ajoista lähtien Ennisin tekstiä on tarkasteltu ihan varmuuden varalta.

Itselleni Ennisin uskonnonvastaisuudessa ei ole ongelmaa, en pidä uskontoja (mitään niistä)järjestäytyneessä muodossaan muuna kuin yhteiskunnallisena ongelmana ja vain ongelmana.
Usko on kunkin yksityisasia ja vain sellaisena pysyvänä ihan ok, järjestäytyneellä uskonnolla en näe arvoa.
Tämä ei tietääkseni ole 1:1 Ennisin näkemys mutta tästä perspektiivistä nähtynä tilanne on toinen: uskonto on silkkaa aku ankan taskukirjaa ja sen käsitteleminen vakavasti otettavan ilmiönä yksinomaan absurdia jonka voi vain tehdä naurettavaksi.

Uskonnon sisältä toki tämä näkemys näyttäytyy vain infantiilina herjaamisena, mutta uskonnon ulkopuolelta taas täysin loogisena päättelynä.

Tämän Ennisin tuotannon piirteen olen nähnyt yhtenä syynä miksi monet haluavat korostaa vain sen huumoria ja räävittömyyttä, sivuuttaa ateistisen maailmankuvan jotta voi keskittyä vain tarinaan.
Ei siihen mitä tarina sanoo.
Silloin uskonnon sisäinen logiikka pitäisi korvata johdonmukaisuudella ja logiikan määritelmä ei pätisi siihen.

Itse olen miettinyt onko juurikin tekijänsä maailmankuvan yhtäläisyys ateismissaan ja feminismissään omaani yksi syistä miksi nautin Ennisin kyvystä kertojana, sen ei-yksiselitteisestä mutta humanistisesta maailmankuvasta.
Varmaankin.

Toinen on tietenkin aihevalintansa kuten sodat ja kriisitilanteet joiden käsittelyssä Garth Ennis on mielestäni omaa luokkaansa.
Ennen muuta koska ei sorru yleisimpiin sudenkuoppiin, ne normaalisti kovan karskit suorittajat kun eivät ole silkkoja samaistumismalleja ja uransa edetessä kerrontansa "hyvien" ja "pahojen" harmaasävyjen kirjo on moninkertaistunut.

Mies on jälleen nosteessa sarjakuvapiireissä.
Pride &Joyn ja  Bloody Marien lisäksi kun uudelleenjulkaistaan englanninkielisessä maailmassa myös Adventures of Rifle Brigade eli suomeksikin nähty Karkeajännityksen Kiväärikompania ,siinä kuin The Demonia ja Hitmania sekä Punisherin tuomarointia (nähtävästi  viimeksimainittua tarinoitten sisäisessä kronologisessa aikajärjestyksessä, ei julkaisujärjestyksessä) kokoomina.

Jo ketjussa aiemmin mainittujen (ateisti)ensihoitaja Pru yliluonnollisten ökkömönkiäisten maailmassa -sarjakuvan ja Red Teamin jatko saavat seurakseen nähtävästi nettipelin(jonka pelaajille jotka eivät ennestään Ennistä tunne, Garth voi tuottaa ..sanotaanko yllätyksen) kylkiäiseksi/mainokseksi tehdyn World of Tanks sarjakuvan jossa Ennis saa pitkästä aikaa (minusta) kuvitus-aisaparikseen Carlos Ezquerran


Ihan suoraan peruskorkkaria odottavalle tuo( aiempien näyttöjen pohjalta) lienee karvaampaa kalkkia.
Itse olen pitänyt aiemmista sotasarjakuvistaan kautta linjan.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Itse asiassa ei: kyse ei ole kirjoittajan hätkähdytysyrityksestä, Garth Ennis kun on toistuvasti haastatteluissa lausunut olevansa
Linja jonka ymmärrän oikein hyvin.
Ennisin uskonnonvastaisuus löytyy kautta tuotannon Preacherista Demoneihin, True Faithiin, Chronicles of Wormwoodiin ja lukuisista sotasarjakuvistaan.
Garth ei usko satuhahmoihin saati vaadi että muiden tulisi elää satuhahmoihin uskovien normien mukaan, osaltaan varmastikin pohjois-irlantilaisen taustansa takia.

Ennis saattaa olla ateisti, mutta mielestäni Preacheristä ei kuitenkaan välity ateistinen maailmankuva. Jumala ja enkelithän ovat sarjakuvan maailmassa oikeasti olemassa, joskin surkuhupaisalla tavalla. Päähenkilö ei pelkästään usko Jumalaan vakaasti, vaan tietää hänen olevan olemassa ja myös tekee ”sanallaan” ns. yliluonnollisia asioita.

Eli mainitsemasi ”satuhahmot” ovat sarjakuvassa oikeasti olemassa, mutta ihmiset ovat tulkinneet ne/heidät aivan väärin ja lisäksi vääristäneet uskonnot vallankäytöllään. Kyllä tuo on jonkinlaista uskontokritiikkiä, joskin roisilla ja hätkähdyttävällä tavalla.

[VesaK]

Sanoisinpa jopa, että mielestäni Ennis on enemmän anarkisti kuin ateisti. Eli vihaa organisoitua uskonnon harjoittamista, upseereita, ylivertaisia supersankareita, jne. sääntöjen mukaan tallaajia. Plus sitä mihin sellainen johtaa.

[Gothicus]

Sanoisinpa jopa, että mielestäni Ennis on enemmän anarkisti kuin ateisti. Eli vihaa organisoitua uskonnon harjoittamista, upseereita, ylivertaisia supersankareita, jne. sääntöjen mukaan tallaajia. Plus sitä mihin sellainen johtaa.

Luulen VesaK:n tässä lähestyvän jo jonkinlaista totuutta. Henkilökohtaisessa elämässään Ennis saattaa olla ateisti, mutta sarjakuvansa ovat luonteeltaan ennemminkin anarkistisia. Garth Ennis myös käsittelee sarjakuvissaan ateistille hyvin epätavanomaisia aihepiirejä ja osoittaa niitä kohtaan kiinnostusta. Aivan kuten Sampsakin tuossa aikaisemmin jo mainitsi.

Mielestäni Curtvile vetelee yhtäläisyysmerkkejä olemattomien asioiden välille ja yksinkertaistaa niitä.

[Jarkko Sikiö]

Kyllä Sampsa siinä oikeilla linjoilla on, että Ennis runttasi sarjaan kaiken mitä valtavirtasarjoissa ei tuolloin voitu esittää.

Ennis paalutti uuden rajalinjan sarjakuvataiteen ja sovinnaisuuden välille, jonka Comics Code, sittemmin kustantajat ja myös lukijat, oli määrittänyt.

Vertigo oli myös korkeatasoisesti toimitettu, vaikka taitaa osa Preacherin hölmöimmistä ratkaisuista mennä tekijöiden sijaan toimituksen tilille.

[Curtvile]

Ennis saattaa olla ateisti, mutta mielestäni Preacheristä ei kuitenkaan välity ateistinen maailmankuva. Jumala ja enkelithän ovat sarjakuvan maailmassa oikeasti olemassa, joskin surkuhupaisalla tavalla. Päähenkilö ei pelkästään usko Jumalaan vakaasti, vaan tietää hänen olevan olemassa ja myös tekee ”sanallaan” ns. yliluonnollisia asioita.

On Garth Ennis kirjoittanut Teräsmiehestäkin Hitmanissa mutten usko että siihenkään uskoo saati pitää hyvänä asiana...Tai Boysin porukkaa.

Koska olen lukenut vain alkukielisenä en suomeksi en mene vannomaan miten käännös Preacherissa funkkaa mutta jos "surkuhupaisalla" tarkoitetaan totaalisia runkkareita ihan ilman seuraajiaankin on sanakirjani aika pahasti vanhentunut.
Preacherissa kun jota kuinkin kukin uskova taho esitetään joko jälkeenjääneenä tai tavalla tai toisella sadistisena.
Jumalaan Jesse Custer uskoo mutta ei tavalla jumala on suuri ja hyvä vaan: jumala on kaveri joka ansaitsee saada turpaansa.

Suomenkielessä kuin ateismia käytetään antiteismin sijasta.

Luulen VesaK:n tässä lähestyvän jo jonkinlaista totuutta. Henkilökohtaisessa elämässään Ennis saattaa olla ateisti, mutta sarjakuvansa ovat luonteeltaan ennemminkin anarkistisia. Garth Ennis myös käsittelee sarjakuvissaan ateistille hyvin epätavanomaisia aihepiirejä ja osoittaa niitä kohtaan kiinnostusta. Aivan kuten Sampsakin tuossa aikaisemmin jo mainitsi.

Mielestäni Curtvile vetelee yhtäläisyysmerkkejä olemattomien asioiden välille ja yksinkertaistaa niitä.

Se on mielipiteesi, omani pohjaa Ennisin sarjakuviinalakaen troubled soulsista ja True Faithista Preacherista ja Goddessista jossa ei siinäkään uskottu jumaluuksiin, Hellblazeriin ja jo mainittuihin War Storiesien jaksoihin joissa mm ammutaan tarinan sankareiksi eniten sopivien toimesta pilkkaa krusifikseihin.
Jonka näen jostain hassusta syystä uskonnonvastaisena.


war storiesista puhuen

War Stories on pitänyt sisällään vakuuttavia sotatarinoita (lähes samaa tasoa kuin Sodan lieskat), joten hienoa kuulla, että lisää on vielä tulossa. Mitä tuohon World of Tanks -mainoslipareeseen tulee, niin vaikea kuvitella, että siitä löytyisi mitään ikimuistoista. Todennäköisesti vain kierrätetään vanhoja juttuja. Mutta toisaalta, Ennisin tankkitarinat ovat olleet hyviä ja eka numeron perusteella Shadowman-pelin mainossarjis oli ihan luettavaa, joten voihan se olla, että tuohonkin on saatu upotettua tarinallista syvyyttä. 

Tämä mainossarjis on viisiosainen, 32 sivua/osa jossa vihreähkö(ei siis puoluekannaltaan) Cromwell tankin miehistö Ranskassa saa peräänsä saksalaisten panssariosaston

[VesaK]

Troubled soulsissa Ennisillä uskonto oli sivuroolissa, osana koneistoa joka johti Pohjois-Irlannin sotatilaan - ja uhreja tuli siinä molemmin puolin. Toki Ennis on tähän(kin) lempiaiheeseensa palannut monta kertaa ja tunnustanut värinsä.
True Faithissa hyökättiin nimenomaan (Katolista) kirkkoa vastaan, poltettiin muutamakin tabernaakkeli ja irvisteltiin uskovaisille nuorille. Yliluonnollisia elementtejä ei siinä tarinassa vielä ole, vaan ihan ihmisten pystyttämien uskonnollisten savijalkojen potkimisella mennään. Tietysti pahin piru kaikista on rouva pääministeri.

Ennisin Teräsmies esitettiin ainakin Hitmanissa vähän yksinkertainena maalaispoikana jolla sattuu olemaan supervoimat.

Goddessissa "maajumalat" - jumalattaret - saavat selvästi enemmän sympatiaa kuin Preacherin perinteinen partaukko. Sympatiaa Saatanalle tihkui varsinkin Ennisin tulkinnassa Hellblazerista, siinä isä Jumala piilotteli taustalla ja antoi omien kuviensa riehua keskenään, mitä nyt yhdelle langenneelle enkelille lausui suorat sanat ja nakkasi ulos pirtistään.

No, Ennis on Ennis, joka "siviilissä" mm. Bryan Talbotin mukaan tykkää juottaa ihmisiä pöydän alle samalla kun jorisee loputtomia sotahistoriallisia katsauksia.    

[tmielone]

Preacher Deluxe 3 ja 4 nyt arvioitu myös Kvaakissa.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Preacher Deluxe 3 ja 4 nyt arvioitu myös Kvaakissa.

Nyt on nämäkin tullut luettua. Parin tutun kanssa olen ollut samaa mieltä siinä että kolmoskirja menee alussa pahasti puuduttavaksi Tappajien pyhimyksen ylipitkän osuuden kanssa. Vampyyrien kanssa kuitenkin tulee myöhemmin ok viihdettä. Nelonen on erittäin nautittava kirja; etenkin Herr Starr ja Graalin paluu räjäyttävät pankin.

[tmielone]

Nyt on nämäkin tullut luettua. Parin tutun kanssa olen ollut samaa mieltä siinä että kolmoskirja menee alussa pahasti puuduttavaksi Tappajien pyhimyksen ylipitkän osuuden kanssa. Vampyyrien kanssa kuitenkin tulee myöhemmin ok viihdettä. Nelonen on erittäin nautittava kirja; etenkin Herr Starr ja Graalin paluu räjäyttävät pankin.

Samoilla linjoilla itsekin. Tappajien pyhimys on hieno hahmo, mutta syntytarinassa on hieman tiivistämisen varaa eikä se taidekaan niin vakuuta. Pidin kuitenkin todella paljon helvettiosiosta. Niin ja neloskirja on todellakin täyttä timanttia.

[VesaK]

Tappajien pyhimyksen tarina on muokattu suoraan italo-kostowesternien kliseistä + helvettijakso. Yhdelläkin lehdellä olisi juttu tullut selväksi, kuten herr Starrin ja Cassidyn taustatarinakin selkisi.

Mutta muuten hyvin iskee pakan sekoitus keskelle juonen kaarta, vaikka sitten taas "Salvation" on aika pitkä välisoitto.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Graalin järjestön tukikohdassa taisi tapahtua ”pikkuisen”. Herr Starrin lisääntyvää kettuuntumista ja myös kirjaimellista hajoamista eli ulkonäön konkreettista muuttumista on hauska seurata!

Sivu on peräisin kolmannesta Preacher Deluxesta.

[Gothicus]

Eihän Cassidy ole kuolematon...

Jep, mutta asian yksityiskohtaisia taustoja tarkemmin tuntemattomalle ja Cassidyn kaltaiseen olentoon ensi kertaa "tutustuvalle" - kuten Herr Starrin tapauksessa - tilanne saattaa erittäin perustellusti vaikuttaa tuolle.

[Curtvile]

Ei, kyllä tuo kuulostaa vain ja ainoastaan kääntäjän valinnalta.
Todennäköisesti kupaln koon ja merkkimäärän sanelema.

Kuolemattomalla ja mahdottomalla tappaa kun on merkitysero, vaikka lopputulemassa samaa onkin.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tuli Preacher Deluxen suomennettu vitoskirja luettua. Sinänsä hätkähdyttävää, viihdyttävää ja suositeltavaa menoa edelleen, mutta taso tippuu väistämättä upean neloskirjan jälkeen, koska sellaisiin eeppisyyksiin ei voida aina kohota. Mutta kyllä myös hahmogalleria tuntuu vajaalta, koska Tulipia ja Cassidyä ei juurikaan näytetä.

(E: Lisätty selvennys vitoskirjasta.)