Cat Shit One

[Jarkko Sikiö]

Cat Shit One (Antarctic Press, 2020) on Motofumi Kobayashin hillitön antropomorfisin eläimin – kanit vs. kissat – toteutettu mukaelma Vietnamin sodasta.

Tässä sarjassa ääniefekteillä on suuri merkitys. En muista sarjakuvasodan koskaan kuulostaneen näin vakuuttavalta. Tunnelma on katossa.

Olen lukenut vasta ensimmäisen osan kolmiosaisesta sarjasta, eikä siinä sen suurempia tapahtunut, mutta olipa vain jo päästävä hehkuttamaan.

Oikeastaan ainoa, mistä en niin pitänyt olivat värilliset loppusivut, jotka lähinnä vain rikkovat sarjan tunnelman.

Uusintajulkaisu on päätynyt Antarctic Press -kustantamolle, mutta muistan käännelleeni repaleista versiota jossain pääkaupunkiseudun divarissa.

Kuvittelin sarjan tulleen länteen 90-luvun puolella vaikka se Wikipedian mukaan saapui ensimmäisen kerran 2004.

[haplo]

Vilkaisin omat pokkarit ja näyttäisi koko sarja tulleen englanniksi vuoden 2004 aikana. Itse hankin nämä muistaakseni käytettynä huuto.netistä paria vuotta myöhemmin.

Monesti olen selaillut sarjaa, mutta koskaan en ole ensimmäisen kerran jälkeen uudestaan lukenut. Silti tästä on jäänyt takaraivoon jokin ajatus yhtenä parhaimmista lukemistani sotasarjakuvista.

[Curtvile]

Tuttu sarja jonka ensimmäisen osan olen hukannut jonnekin sarjis- ja kirjapinojen sekaan.

Aina rinnastanut tämän eniten Art Spiegelmanin Mausiin, sekä antropomorfisuudesta että tinkimättömyydestä. Molemmat hyödyntävät eläinhahmoilla yleistämistä, Cat Shit Onessa vielä neuroottisen tarkasti piirretyssä tekniikassa ja miljöössä.
Varusteet, maasto, kaikki paitsi itse hahmot on piirretty valokuvallista realismia mukaillen ja sitten on jänöt ja katit, pandat ja karhut joiden sotakokemuksessa mennään rujosti kilon paloihin.
Vastaava ihmisten kuvaus fotorealismina ja ihmisinä olisi etäännyttävä, " kuka noista välittää?" tai peräti herättäisi kysymyksiä valitusta näkökulmasta.

Hyvä sarjakuva rumasta sodasta.