Kyllä hinnaston tekemisessä on kauhea duuni ja sikäli nettiversioon tuskin suostutaan, että se on ns. rahanarvoista tietoa, josta jotkut ovat valmiita maksamaan. Silti siis vain osa työhön kuluvasta ajasta ja vaivasta siinä palautuu.
Jos ajattelee, että lehtien hinta perustuisi siihen miten ne liikkuvat, eli miten niitä on saatavissa myyntiin/ostettavissa, niin divarien pitäjät ovat ainoita joiden voi kuvitella olevan tästä hajulla. Siltikin yhden henkilön laatimassa hinnastossa hinta helposti vääristyy sillä omien kokemusteni mukaan eri kamat liikkuvat eri puolella Suomea vähän eri tahtiin.
Kiinteistöalallahan on systeemi, missä kaupunkien välittäjät pitävät keskinäistä rekisteriä toteutuneista kaupoista. Tämän tyyliseen systeemiin voisi yrittää netissäkin pyrkiä. Sillä erotuksella, että asiakkaat voisivat kertoa mihin hintaan ovat tuotteita ostaneet ja milloin. Vaatisi varmaan ohjelmointia, jos haluaisi keskiarvon sijasta painottaa vielä hiukan enemmän tuoreita kuin vanhoja ostotapahtumia. Tällainen systeemi olisi tietenkin lapsellisen helppo sabotoida, joten hintatietojen antajat pitäisi myös huolella valita ja rekisteröidä.
Ainakin minä koen, että antikat ovat viimeisiä keitaita, eli muistumia vanhasta meiningistä, missä kauppojen hinnoissa oli hieman tingin varaa. Siis se lehteen/kirjaan merkattu hinta ei välttämättä ole myyntihinta. Sikäli siis pelkästään lehtien katselu liikkeessä ei vielä kerro koko totuutta!
Olen samaa mieltä siitä, että painettu hinnasto varmaankin haittaa keräilyä melkein yhtä paljon kuin hyödyttää. Myyntipaikat, joissa tavara liikkuu hitaasti nojaavat luonnollisesti siihen, vaikka tosiaan eivät olisi minttejä kappaleita eläissään nähneet. Ehkä tosiaan olisi fiksua laatia hinnasto vain minteille tai vain keskikuntoisille. ...Tai molemmille omansa.
Rengin ehdottama tietojen keräys johonkin keskustelusäikeeseen kuulostaa mahdottomalta sikäli, että nimikkeitä ja vuosikertoja ja erikoistapauksia on NIIN paljon. Kyllä se jonkinlaista järjestelmällisyyttä vaatisi. Tietenkin voisi ajatella kokeilla jollain yhdellä kiinnostavalla nimikkeellä?
Männä vuosina yksi hintatietojen lähde oli Suomen Sarjakuvaseuran huutokauppaluettelot. Näitä huutokauppojahan ei ole pidetty vissiin 10-15 vuoteen. Se johtuu osin netistä ja osin siitä, että kiinnostunutta vapaaehtoista luettelon kasaajaa ei ole löytynyt. Sen etuna tosiaan oli että toteutuneista kaupoista ilmoitettiin sekä hinta, että kunto.
Aihe: Olisiko Kvaakkiin mahdollista saada keräilyhinnastoa? (Luettu 6545 kertaa)