Lewis Trondheim ja eläimet

[Raaka]

Luettuani Trondheimin "Jälkiä rinteessä" ja "Blacktown"in tuli jostakin mieleen tehdä semmoinen koe, että kuvittelin sarjaan eläinten (jänis, kissa jne.) sijasta ihmiset.

Sarjat, jotka ensin olivat tuntuneet hauskahkoilta, menettivät täysin mielenkiintonsa. Jutut, jotka alunperin huvittivat, muuttuivat aivan tylsiksi.

En ihan ymmärrä. Tarkoittaako tämä sitä, että voi piirtää aivan tylsän jutun, mutta kun siihen pistää ihmisten sijaan eläimiä, siitä tuleekin hauska ja mielenkiintoinen? Niin kiva, että ulkomaillakin julkaistaan?

[Kapteeni Kenguru]

Eläimien symbolisen voiman tajusivat jo natsit aikanaan. Katsoin kerran dokumentin Kolmannen valtakunnan propagandasta, missä esitettiin pätkiä saksalaisista 30-luvun piirretyistä. Tuohon aikaanhan piirretyt eivät olleet välttämättä suunnattu pelkästään lapsille (ainakin Tex Avery tai joku Warnerin animaattori sanoi niin jossakin toisessa dokumentissa) vaan niitä katsoivat myöskin aikuiset.
Ehkä sitten natsi-ideologia upposi paremmin kalloon juutalaissarvikuonon avulla.

Erilaisten ikonien ja symbolien merkityksestä voi lukea lisää vaikkapa Scott McCloudin teoksesta Sarjakuva - näkymätön taide, vaikkei siinä nyt suoranaisesti eläin- ja ihmishahmoja vertaillakaan.

Kokeilkaapa joskus muuten katsoa Simpsoneita ja kuvitelkaa ettei se olekaan piirretty, vaan rooleja esittäisivätkin ihmisnäyttelijät.

[Grezen]

Eläinsaduillahan on aika vankka historiapohja aina Aisopoksesta alkaen. Suomalaisessa kansanperinteessä eläinsadut ovat olleet niitä suosituimpia, ja kullakin eläimellä on omat, kaikkien tietämät luonteenpiirteensä. Kettu on ovela, karhu vahva ja tyhmä, koira uskollinen jne.

Joskus tässä taannoin oli tehty tutkimus, jossa ankka määriteltiin maailman hauskimmaksi eläimeksi. Siis oli vaihdettu jonkin vitsin päähenkilöksi erilaisia eläimiä, joista ankka oli saanut aikaan hersyvimmät naurut. Mutta onhan se aika hassu otus!

[Veli Loponen]

Samaa pohdin minäkin. Ja tätä ketjua lukiessani pohdin, että olikohan Lewiksen yhtenä tarkoituksena saada lukijat pohtimaan tätä, kun hän päätti ruveta käyttämään eläinhahmoja...
Toi Blacktown olis menny ihan ihmishahmoillakin, vaikkakin sitten se olisi ollut vain yksi tavallinen länkkäritarina lisää. Muissa juuri eläinhahmot olivat selkeästi kantavia voimia.

[Antti Vainio]

katsokaapa Nick Parkin studion  Creature Comforts - animaatioita. ne sällit ovat miettineet täysin samaa kuin Raaka. kun tavallisten ihmisten periaatteessa tappavan tylsät jorinat yhdistetään nerokkaisiin animaatiohahmoihin ja irrotetaan ne yhteydestään niin se on jotain, en oikein tiedä miten sitä kuvaisi, fantastisen tavallista kai

[VesaK]

Lewis on tehnyt taasen jatkoa päiväkirjoilleen ja itsetutkailuilleen, albumin "Desoeuvre" (L´Association), joka käynnistyy siitä kun Lewis havahtuu toteamaan, että hänen viimeisin albbbunsa tuli valmiiksi jo 80 päivää sitten eikä uutta ole vieläkään tekeillä! (Toki hän on välissä kirjoittanut pari animaatiokäsistä yms., mutta niitä ei lasketa.) "80 päivää... no, eihän se jollekin toiselle ole aika eikä mikään, mutta minä olen tehnyt sarjakuvia 14 vuottta putkeen, kertaakaan pysähtymättä."
Albumihan siitä syntyy, kun Trondheim pohtii millaiseksi hänen elämänsä tästä eteenpäin muotoutuu. Visiossa pitkäpartainen pappa-Lewis tokaisee: "Nyt sain mahtavan idiksen uuteen Jussi Jänikseen! Hän menee Guatemalaan!"
Jussi Jänis tulee itsekin tenttaamaan Trondheimilta, koska hänen seikkailunsa saavat jatkoa, ja siitä edelleen tarina kasvaa yleiseksi sarjakuvantekijöiden ikääntymisen ja mielenterveyden tutkielmaksi.

[Tafel]

Mausissakin on aika olennainen osa sen eläinhahmot vaikka siitä ei näykään muuten kuin graafisesti että ne ovat eläimiä. Hiiret ovat sympaattisempia kuin ihmiset.

[Matti Karjalainen]

Tarkoittaako tämä sitä, että voi piirtää aivan tylsän jutun, mutta kun siihen pistää ihmisten sijaan eläimiä, siitä tuleekin hauska ja mielenkiintoinen?

Luin eilen ensimmäisen osan japanilaisen Motofumi Kobayashin "Apocalypse Meow"- sarjakuvasta, joka esiteltiin Sarjainfossa joku aika sitten. Sarjakuva kertoo realistiseen sävyyn Vietnamin sodasta - teoksessa on sotilasslangia ja muuta terminologiaa selittäviä alaviitteitä kuin akateemisessa lopputyössä - ja sen päähenkilöt on kuvattu kaniineiksi (jenkit) ja kissoiksi (vietcong). Hahmot käyttäytyvät ja toimivat niin kuin ihmiset vastaavassa tilanteessa, mutta piirrosjälki on tavattoman "eläimellistä": kanisotilaat todella näyttävät kaneilta pörröisine käpälineen päivineen.

Lopputulos on kieltämättä mielenkiintoinen, mutta epäilemättä sarjakuva toimisi samalla tavalla, vaikka hahmot olisivatkin ihmisiä.

[Laajis]

kuvittelin sarjaan eläinten (jänis, kissa jne.) sijasta ihmiset.
(klipeti-klip)
Tarkoittaako tämä sitä, että voi piirtää aivan tylsän jutun, mutta kun siihen pistää ihmisten sijaan eläimiä, siitä tuleekin hauska ja mielenkiintoinen?

En usko, että kyse on henkilöiden eläimyydestä sinänsä, vaan Trondheimin kyvystä piirtää juuri sopivalla tavalla huvittavan ilmeikkäitä ja persoonallisia hahmoja. Jotka vieläpä sopivat tarinaan kuin nyrkki silmään. Luultavasti kykysi kuvitella ihmishahmoja ei vain yllä trondheimilaisiin korkeuksiin.

Trondheimin käsikirjoitus ja kuvat yksinkertaisesti ovat erottamattomia. Ne ovat nimenomaisesti sarjakuvaa - eivät kuvitettua tarinaa - ja tekijä lienee nähnyt tarinat kuvina mielessään jo käsikirjoittaessaan. Eivät ne olisi yhtä hauskoja Barksin tai Sokalinkaan piirtäminä, vaikka kuinka olisivat eläinhahmoilla esitettyjä.

Vastaavanlaisia esimerkkejä voi ajatella lisääkin. Esimerkiksi seuraava sarjakuva:
Poika puhaltaa isoa purkkapalloa. Purkkapallo poksahtaa ja leviää hänen naamalleen. Purukumista sotkuisa ja tahmea poika sanoo: "Oho! Naamani taisi kääntyä nurin!"

Ei kuulosta kovin hauskalta, jos siihen rupeaa ihan itse ihmistä kuvittelemaan, mutta kun näkee saman Bill Wattersonin piirtämänä, alkaa naurattaa.

Aina ei kuvaa ja tekstiä voi noin vain käsitellä toisistaan irrallaan.

[Curtvile]

Vastaavanlaisia esimerkkejä voi ajatella lisääkin. Esimerkiksi seuraava sarjakuva:
Poika puhaltaa isoa purkkapalloa. Purkkapallo poksahtaa ja leviää hänen naamalleen. Purukumista sotkuisa ja tahmea poika sanoo: "Oho! Naamani taisi kääntyä nurin!"

Ei kuulosta kovin hauskalta, jos siihen rupeaa ihan itse ihmistä kuvittelemaan, mutta kun näkee saman Bill Wattersonin piirtämänä, alkaa naurattaa.
Aina ei kuvaa ja tekstiä voi noin vain käsitellä toisistaan irrallaan.

Loistavasti oivallettu. mies huomaa kameran ja osuu tolpppaan ei kuulosta hauskalta, ennen kuin näkee Rowan Atkinsonin version.
jo mainittuijen Apocalypse Meow´n, Mausin ja Sokalin Ankardon lisäksi ottaisin esiin Blacksadin. Toimii upeasti.
Itse en ole Lewis Trondheimin suurin fani. Jälkiä lumessa uutena kahdella eurolla oli hinta-laatu-suhde kohdallaan.
Eläimellistäminen sinällään jo toimii. johtunee siitä mitä arvoja annamme kulttuurisestikin eläimille.
Käsikirjoittajalla säästyy vaivaa kertoa luonteesta, koska kaikki tietävät kettujen olevan ovelia, pöllöjen kirjaviisaita jne.