Minä olen sitä mieltä, että luonnoslehtiön ei tarvitse olla mitään kallista paperia, kunhan kynä siinä hyvin kulkee. Kalliin lehtiön kanssa tulee sellainen olo, "ettei tällaiseen nyt ihan mitä tahansa voi sutata" ja sitten alkaa oikein väkisin vääntämään, ettei vain tulisi huonoja luonnoksia! Vähän kuin jo etukäteen suunnittelisi, että myöhemmin siitä luonnoslehtiöstä julkaistaan hieno kirjanen, kuten Sienkiewiczillä.
Pah. Minä ainakin olen onnellisempi, kunhan saan tuhertaa jollekin ja antaa vain huonojen luonnosten tulla. Ihan tavallinen kopiopaperikin käy, siitä on vielä se etu, että ohuena se näkyy hyvin valopöydällä. Ongelma vain on, että se ruttaantuu helposti (toisaalta, niinhän luonnoksille tapaa yleensä käydä niiden lopulta päätyessä arkistoitavaksi ö-mappiin). Tarkempia ja lopullisia luonnoksia varten käytän sitten Cansonin Bristol -paperia (225g).
