Milles sivuille teillä on OK Corrallin hutipainot osuneet, omassa albumissa tuota valkoista paistaa läpi erityisesti sivuilla 3, 33, 35, 38, 40.
Lähinnä mietin että kannattaako festareilla plarata myyntitiskiä läpi paremman version löytämisen toivossa. Tuo hutipaino tekee noista yökohtauksista suorastaan raivostuttavan tuskallista luettavaa.
Ja itse teoksesta täytyy mainita että väritys on huonompaa kuin edellisissä osissa. Vaikka onkin yö niin voisi hieman käyttää eri kirkkauksia. Nyt kaikki on samaa ruskeaa,eikä mikään tunnu erottuvan joukossa. Jos tämän painaisi harmaasävyissä niin tuskin saisi selkoa.
Ohessa olen lukenut tuota nuorempaa Blueberryä Charlier-Wilson tuotantona, eli Helvetillinen tehtävä, Missourin demonit... Nämä on hyviä, Wilson piirtää sillälailla Giraudin malliin, että ei tarvitse jäljen vuoksi nikotella, melko täysiä sivuja tosin. Ihan samaa eeppisyyttä ei näissä ole kuin alkuperäisessä parhaimmillaan.
Joudun pyörtämään aiemman päätöksen olla hankkimatta näitä sivujuonteita, ainakin Wilsonin piirrostyöt pitää saada hyllyyn.
