Blueberry

[Hege]

Hopeatähteä tuossa vilkuilin ja siinä näkyy olevan sama asia noiden tekstien suhteen. Hiemanhan tuo muuttaa kerrontaa kun repliikin eivät aina rytmity oikein.

Mutta pitäisin tuota semmoisena viimeisen silauksen puuttumisena, sössimistä olisi jos meille tarjottaisiin esim. pikselimössöä.

[tertsi]

Ehkä"sössiminen" on turhan voimakas sana tässä yhteydessä, mutta kun aattelee että niin pienellä vaivalla tai jopa ihan samalla vaivalla nuo puhekuplatkin olisivat ihan jees.

Ei edes bulkki-Willerissä ole tuollaisa puhekuplia.

[Hege]

No nyt on hopeatähti luettu ja tietyistä elokuvista tutuista kohdistaan huolimatta tämä oli oikein mukava pikku tarina, alku oli mukavan synkeä (vähän niinku elokuvassa Sheriffi) ja Blueberry tulee kaupunkiin (vähän niinku elokuvassa Ruoska, joka on tavallaan Sheriffin henkinen jatko) ja loput olikin Rio Bravoa. Lopun McClure-ratkaisu nosti kyllä hymyn huulille helppoudestaan huolimatta.

Mutta ne tekstit, hiukan pitää nostaa ärtymystasoa edellisestä viestistä, tekstithän oli ajoittain niin putkeen pistettyä että tuntui kuin henkilöt olisivat vain luetelleet sarjatulella sanomisiaan, ikäänkuin huonosti näyteltyä siis, jolloin illuusio aina säröytyy.
Murinaa.

[Antti Vainio]

Ihmettelenpä kuinka kauan Giraudilla menee yleensä piirtämiseen? Vaatteet ja miljöö on aidon oloista, joten tarkkaa taustatyötä hän kyllä niiden eteen on tehnyt aina ja tekee nytkin.

Käsittämättömän nopea, sen sutaisut on sellaisia mistä monet ammattilaiset voi nähdä vain unta. En ole ihan varma miten se hieroo noita välillä luonnos-> valmis sivu mutta se huitaisee esim. ihmiset aina oikein tuosta vaan, olen nähnyt

[tertsi]

olen nähnyt

Missä olet nähnyt? Kerro heti.

[Antti Vainio]

Kerran Helsingissä (ironisesti se oli sarjakuvafestivaaleilla päätähtenä kun teemana oli supersankarit), toisen kerran useita vuosia myöhemmin Fantask-sarjakuvakaupassa Kööpengraadissa, se oli puhdas sattuma ja hyvää tuuria. Olin niin ujo silloin moisten tähtien kanssa että kummallakaan kerralla en uskaltanut pyytää kuvia tai edes omistuskirjoitusta albumiin

[Curtvile]

Kerran Helsingissä (ironisesti se oli sarjakuvafestivaaleilla päätähtenä kun teemana oli supersankarit), toisen kerran useita vuosia myöhemmin Fantask-sarjakuvakaupassa Kööpengraadissa, se oli puhdas sattuma ja hyvää tuuria. Olin niin ujo silloin moisten tähtien kanssa että kummallakaan kerralla en uskaltanut pyytää kuvia tai edes omistuskirjoitusta albumiin

hämmentävää kyllä Giraud itse pitää supersankareista.
Ne on kuulemma "kauniita".
Miehen työskentelynopeus on kyllä legendaarinen. En ole nähnyt ikinä luonnossa (kadehdinnalla A. Vainiolle), mutta jossain näistä  usemmasta sadasta VHSstä on nopeuttamaton ote kuinka syntyy Giraud/Moebiuksen siveltimella tyhjälle A3-arkille  Blueberry.
Mies on kone, pakko olla.
Toinen täysin uskomaton piirre on Blueberryjen ja esim. Jerry Corneliuksen välinen tyyliero.
Blueberry on kyllä sarja jonka ei soisi loppuvan.
Ja ehkä siksi valittu tie onkin hyvä.

[Ossi Hiekkala]

Joo, kyllä on ihmisen vaikea ymmärtää tuollaista piirustustahtia. Jälki on erittäin pikkutarkkaa mutta silti hyvin ilmavaa. Henkilöt ovat ilmeikkäitä. Eipä häntä turhaan luokitellakaan yhdeksi parhaista koskaan. On myös hauskaa katsoa, millaisia olivat hänen ensimmäiset sarjakuvansa nuorna poikana. Jälki on toki karua mutta kehitys on ollut todella nopeaa. Giraudissa ovat lahjat ja ahkeruus yhdistyneet.

[tertsi]

Todettakoon tässä kuitenkin, että tuollainen nopea Blueberry-piirros on paljon helpompi tehdä kuin rakentaa ihan oikea Blueberry-sarjakuvaruutu, jonka pitää sisältää tietyt kerronnalliset asiat. Pitää myös miettiä ruudun suhde edellisiin ja seuraaviin ruutuihin.

Mutta jotta sarjakuvien piirtäminen olisi mielekästä, pitää olla nopea piirtäjä.

[tertsi]

Giraudilla kävi aikoinaan hyvä tuuri. Hän pääsi parikymppisenä avustamaan tai oikeastaan tussaamaan Jijén Jerry Springiä. Siinä sitten tuleva mestari sai hyvän pohjan ja itsevarmuutta tulevalle uralleen.
Harmi, ettei Suomessa ole tämmöistä mestari-kisälli perinnettä.
Aikoinaan Tarmo Koivisto sai hyviä vinkkejä Joonakselta. Nuori Koivisto oli kysellyt ihmeissään Joonakselta, että miksi ihmeessä Koiviston huolellisesti tehdyt sarjakuvat eivät näytä "oikeilta", siis samanoloisilta kuin sanoma- ja sarjakuvalehtien sarjakuvat. Joonas neuvoi panemaan kuviin reilusti enemmän mustaa.


Jo mainitsemalleni Jijélle kävi vähän samalla tavalla:
Jijén kanssa samassa työhuoneessa työskentelivät nuoret hurjat Morris, Franquin ja Will. He sanoivat, että Jijén Jerry Spring ei näytä niin hyvältä kuin amerikkalaiset sarjakuvat. No, Jijé otti neuvoista vaarin ja tarkasteli amerikkalisia sarjiksia ja rupesi käyttämään tehokkaampia kuvakulmia sekä enemmän mustaa.


Tuo tyylikkään mustan käyttö ei ole muuten mitään ihan helppoa vaikka onkin avain onneen.

[VesaK]

Hassua kyllä, uransa alussa - jo koulupoikina - J. Giraud ja Jean-Claude Meziérès tutustuivat. Kävivät muistaakseni samaa katolista koulua. Mezi tykkäsi kovasti tehdä villin lännen seikkailuja, Giraud taasen dikkaili scifiä.
Kuinkas sitten kävikään... 

[tertsi]

Giraud ja Meziéres olivat yhdessä käymässä Jenkeissä.

Esim. vanhoissa Zoom-Blueberryissä oleva ratsastaja, joka on painettu vihreällä kannen sisäpuolelle, on itse asiassa Mezieres. Hänestä on ihan samanlainen valokuva.

http://www.noosfere.org/mezieres/pages/travaux/western2.htm

[Markku Myllymäki]

Harmi, ettei Suomessa ole tämmöistä mestari-kisälli perinnettä.

Kun ei ole oikein mestareita (ei ole solvaus, Suomessa vaan ei ole laajasti julkaistuja sarjakuvan piirtäjiä ollenkaan niin paljoa kuin esim. Ranskassa, edes suhteessa väkilukuun) eikä suomalaiseen mentaliteettiin muutenkaan tuo kisällinä toimiminen nykyään taitaisi muutenkaan upota.

Älyttömästi voi kokeneemmalta oppia, sen tiedän... Jos olisin saanut about kymmenen tärkeintä vinkkiä 20 vuotta sitten, olisin ainakin kuusi-kahdeksan vuotta nopeammin päässyt nykytilanteeseen eli olisin nyt jo paljon parempi. Tällä vauhdilla (luupää kun olen) loppuu ihmisikä enne kuin olen tyytyväinen...

Kvaak on muuten aika hyvä tietolähde. Vakavasti.

[tertsi]

suomalaiseen mentaliteettiin muutenkaan tuo kisällinä toimiminen nykyään taitaisi muutenkaan upota.

Tuota Walthérykin jossain kommentoi, tosin ei Suomen nykytekijöitä vaan francobelgejä.
Nykyään tyyppi, joka on julkaissut yhden albumin kulkee rinta rottingilla ja kuvittelee tietävänsä kaiken eikä ota kritiikkiä vastaan varsinkaan vanhemmilta tekijöiltä.
Silloin ennen vanhaan Walthéry oli jo julkaissut useita seikkailuita, mutta kummasti Peyon ja Franquinin neuvot kelpasivat.

[Markku Myllymäki]

Jenkeilläkin homma on toiminut, ovat olleet isoissa studioissa töissä ja tieto on siirtynyt "jälkipolville".

Mutta joskus siitä sitten lukee jossain onnistuneessa artikkelissa tai muussa nettikeskustelussa... Tieto liikkuu hitaasti...

Toisaalta, nuo francobelgit ovat kyllä sitten kehittäneet sen opetuksen pohjalta oman genrensä ("pottunokkaukot") ja tuo taiteijoiden yhteistyö taitaa vain vahvistaa suuntausta. Sama juttu tietysti muuallakin (USA: supersankarit, Japani: manga jne.).

Blueberrykin on arkkityyppi länkkärisarjiksille, jotka ovat lähellä piirrostyylillisesti. Ja Giraudin matkijathan ovat ihan oma koulukuntansa, esim. Wilson.