Kuvien skannaaminen (ja vektorointi)

[Patrick Wester]

Mielenkiinnolla olen seuraillut näillä palstoilla käytyjä keskusteluja sarjakuvantekemistavoista. Itse olen tähän saakka pelannut ihan perinteisillä metodeilla (kynä/paperi/korjauslakka/psyykelääkkeet jne.). Monet sarjakuvantekijät näköjään skannailevat tuotoksiaan koneelle, jossa korjailevat ja tekstittävät yms. Millaisia (minimi) vaatimuksia tommonen meininki asettaa skannerille ja printterille? Omistan melko pätevän tietsikan, mutta skannerini on valmistettu Viipurissa ennen sotia. Tulostin lienee vielä vanhempi.

[Markku Myllymäki]

Kokeillahan voit. Jos mustavalkojälki on tavoite,
vanhat vermeet voivat olla ihan OK. Skannaa
niin isolla resoluutiolla kuin voit ja sitten maun
mukaan ennen tai jälkeen käsittelyn voit
halutessasi pienentää jos siltä tuntuu.
Kannattaa testailla jonkin aikaa, kun asetukset
sattuu kohdalleen niin 50 euron skanneri saa
ihan kivaa jälkeä aikaan.
Kunnon kuvankäsittelyohjelma on välttämättömyys.
Paint Shop Pro toimii, jos/kun ei ole varaa
Photoshoppiin (~1000 e...).
Eli koeta ensin ja jos ei kerrassaan onnistu, niin
katso sitten mitä tarvitsee uusia.
...ja noista psyykelääkkeistä tuli mieleen, että
hermoja kuvankäsittely tietokoneella kysyy.

[Reima Mäkinen]

Julkaisukoossa mv piirroksen (bittikartan) tarkkuus pitäisi olla vähintään 400dpi (mielellään 600). Jos siis piirrät julkaisukokoa isompaan kokoon, niin rupuskannerillakin pärjää.

Tai jos vektoroit kuvan, jolloin skannerin tarkkuudella ei ole juuri väliä. Itse skannaan vektoroitavat mv-kuvat yleensä 200dpi tai alle. Tietenkin tämä riippuu myös vektorointiohjelman treisaus-asetuksista.

Tälläiset pienemmät kuvat pyörii sukkelammin myös käsittelyssä. Printteri tietenkin tekee just niin tarkkaa kuin se pystyy. :-) Käytännössä kai kaikki vähänkään graafisesti suuntautuneiden henkilöiden tulostimet on nykyään vähintään 300dpi tasoa. Tarkat silmät erottaa sahalaitaa vielä 600dpi:n tulosteissa, mutta useimmille tuo 400dpi menee sukkana läpi (riippuu myös paperista).

[Timo Ronkainen]

Jos värität tietokoneella, skanneri joka tekee hyvää m/v 300 tai 600dpi -jälkeä riittää aivan hyvin. Kuva kannattaakin aina skannata mustavalkoisena 1bit kuvana. Miksi? Koska skannausaika on silloin vanhemmallakin skannerilla lyhyt, viiva on takuuskarppi ja musta, eikä sitä tarvi erikseen käyrilla ja tangenteilla ruuvata. Sitten vaan väännät kuvan ensiksi grayscaleen ja siitä sitten cmykiin ja alta värittää.
Tulostimella ei ole loppujen lopuksi mitään väliä. Harvoin mitään tulostan, etenkään värien tarkistamiseksi. Ei ne satu muutenkaan kohdalleen tulostimessa, ei tee ainakaan samanlaista jälkeä kuin painossa.

Timo

[Patrick Wester]

Jep. Tuossa tuli jo valtavasti infoa. Minulla on koneella Photo Shop, mutta lähinnä olen leikkinyt sen kanssa valokuvilla. Mutta tosiaan, jos saisi päivitettyä itsensä sarjiskuvioissa tietokoneaikaan, nuo tekoprosessit voisivat saada vähän uutta ilmettä.

[Reima Mäkinen]

Lisätään nyt vielä.
Vektoriohjelmat pyörii mopoissakin. Fotari vaatii (versiosta riippuen) hiukka enemmän vääntöä ja keskusmuistia (mielellään 128-512mt) varsinkin jos tosiaan käsittelee värillisiä (RGB) kuvia.

[Veli Loponen]

Lisätään nyt vielä.
Vektoriohjelmat pyörii mopoissakin.

Anteeksi, kun puhun nyt rumia (tai lähinnä sanon ruman sanan), mutta Corel Draw vaatii vektoroinnissa uskomattomasti vääntöä. Mun yli 300 megaa ei riitä alkuunkaan. Photarilla en ole saanut ikinä konetta jökiin, mutta Corelilla onnistuu helposti.
Tietenkin vois kokeilla pienemmällä resoluutiolla skannattuja kuvia, mutta epäilenpä auttaako.
Mutta corel ei taida täyspuhdas vektoriohjelma ollakaan, vai?

[Tero Mäntylä]

Aiheeseen liittyen kysyisin mihin kokoon ihmiset piirtävät sarjakuvasivunsa. Itse kun piirrän A3 kokoon ja scanneri on edelleen A4 kokoa. Kuvan yhdistäminen käy jo kätevästi mutta on edelleen ärsyttävä operaatio. A3 Scannerin hankkiminen taitaakin olla vähän tyyrimpi operaatio.

[Patrick Wester]

Aiheeseen liittyen kysyisin mihin kokoon ihmiset piirtävät sarjakuvasivunsa. Itse kun piirrän A3 kokoon ja scanneri on edelleen A4 kokoa. Kuvan yhdistäminen käy jo kätevästi mutta on edelleen ärsyttävä operaatio. A3 Scannerin hankkiminen taitaakin olla vähän tyyrimpi operaatio.

Eipä noita A3-kokoisia skannereita paljon tule edes vastaan. Minä piirrän myös A3 kokoon ja sen mitä olen tuotoksiani skannaillut, olen kyllä joutunut välissä pienentämään kopiokoneella eka.

[Reima Mäkinen]

Welzu, Corel 3:lla ja (Micrographix Draw 2.0:lla) tein jo 386 40mhz koneella hommia sujuvasti. Vektorointi, siis bittikartan "treissaus" saattaa toki olla ongelma isojen ja yksityiskohtaisten kuvien kanssa. Jotta näitä vektorikuvia pystyisi käsittelemään, on ihan totta, hyvä pitää vektorointiasetuksissa huolta siitä, että nodeja, eli ankkuripisteitä ei tule liikaa. Varmasti eri ohjelmissa on eroja ja uudet ohjelmat on aina hitaampia kuin vanhat.

Ihan sama juttu on muuten fonttien kanssa. Jos teet (tai yrität käyttää) omia fontteja joissa on liikaa nodeja, siitä ei hyvää seuraa. Vektoriohjelman idea on juuri siinä, että suora ja kaari voivat muodostua kahdesta pisteestä ja niiden väliin matemaattisesti piirretystä viivasta. Ei siinä välissä välttämättä montaa lisäpistettä tarvita viivan elävyyden säilyttämiseksi.

Skannerin nopeus ei ole minusta kauheen oleellinen juttu. Enämpi aika kumminkin aina tuhrautuu vanhojen laitteiden kanssa kaikkeen muuhun säätämiseen. Sittenhän on tosiaan niitä säätöjä jotka vaikuttaa. Mv-kuva (lineart) luetaan sisään nopeammin kuin harmaasävyinen tai täysväri. Edelleen rasteripisteiden poisto (descreen) hidastaa konetta ainakin mulla entisestään.

Kuvaruudulla julkaistaviin kuviin riittää se 72-76dpi lukutarkkuus, mutta toisaalta saattaa olla hyvä käyttää jotain 100-150dpitä, jotta kuvia (niiden osia) voi hieman suurentaa  halutessaan. Eri asia on sitten se, että mitä järkeä on tehdä pelkästään näytöllä toimivia kuvia...

[Jukka Koivusaari]

Kuva kannattaakin aina skannata mustavalkoisena 1bit kuvana.

Tuon kannatuksen ainaudesta rohkenen olla valopöytätussaajan kanssa hiukan eri mieltä.
Harmaasävy tai värikuvasta saa valo- ja kontrastisäädöillä lyijykynäviivat häivytettyä kätevästi pois.

Tässä ensimmäisen ruudun tekstit on hyvä esimerkki 1-bittisen skannauksen ja huolimattoman hahmottelukumituksen seurauksista : http://www.kolumbus.fi/jik/tex.htm

[Timo Ronkainen]

Tuon kannatuksen ainaudesta rohkenen olla valopöytätussaajan kanssa hiukan eri mieltä.
Harmaasävy tai värikuvasta saa valo- ja kontrastisäädöillä lyijykynäviivat häivytettyä kätevästi pois.

No, toi onkin sitten se poikkeus. Eli jokaista skannauskohdetta pitää miettiä erikseen. Ja myös kuvan lopullista käyttöä. Mutta jos originaali on selkeä m/v -piirros, silloin se on ehdottomasti selkeintä ja nopeinta vetää 1bittisenä.

Timo

[Juha Kouvalainen]

Itse piirrän edelleen kaiken A4-koossa juuri tuon skannerinkin pienuuden vuoksi. Joutuuhan siinä värillä nyhräämään miniatyyrikuvia nenä kiinni paperissa, mutta en jaksaisi yhdistellä kuvia enää konellakaan erikseen. Myös A3-kokoisten originaalien säilytys suorana vie melkoisesti tilaa ja vaatii kalliit isot kansiot.

Muutamalla kymmenellä eurolla saa jo ihan takavuosien parhaisiinkin verrattuna huippulaatuisia skannereita, joskaan välttämättä ihan sitä halvinta ei kannata valita. USB2-liitäntäinen skanneri toimii myös ykkösversion USB-portissa eikä ole merkittävästi hitaampi. Kakkosversio nopeuttaa skannausta yleensä n. 20-50%.

Nykyisissä skannereissa optinenkin tarkkuus on jotakuinkin minimissäänkin 1200 x 600 dpi tai 2400 x 1200 dpi. Molemmat riittävät loistavasti, sillä jo 600dpi käynee originaalikoonkin skannaukseen.

Omat stripit skannailen "vain" 300dpi:llä vaikka originaalit ovatkin vain A4-koossa - strippien keskimääräinen painokoko lienee kuitenkin tästäkin merkittävästi pienempi, joten uskon 300dpi:nkin riittävän, jolloin tiedostokokokin jää kohtalaiseksi ja toimitus onnistuu sujuvasti myös sähköpostin liitetiedostona. Ainahan kuvat voi toki vektoroida, mutta täytyy myös muistaa, että se siunaus ei aina ole autuus: eri painoissa on eri ajurit ja joskus saattaa vain yllättyä, millaiseksi painotyö vääristyikään (mystisiä mustia alueita ja katkeilevia viivoja). Bittigrafiikkakuva kuitenkin useimmiten pysyy kasassa...

[Janne Kuusinen]

 Täällä päässä on vähitellen siirrytty A3:een, vaikka se aiheuttaakin paljon lisäruljanssia viimeistelyn suhteen. Ensin A3 pitää pienentää A4ksi tarpeeksi hyvällä monistuskoneella, vasta sitten pääsee skannaamaan ja hiomaan. Joidenkin A3-sarjojen kohdalla olen vain leikannut ruudut irti ja skannannut ne erikseen sydän verta vuotaen.

 Olisi kiva tietää, mikä on esim. Uderzon, Manaran tai Bilalin töiden sivujen alkuperäiskoko... mahtaakohan A3kaan riittää ensinmainitulla?

 

Nykyinen skannerini on LPT-liitäntäinen Primax vuodelta 1997,

 Tuota en voi kuin ihmetellä, että miten jonkun LPT-liitäntäinen Primax on voinut pysyä ehjänä kaikki nämä vuodet? Ilmeisesti käyttö on ollut vähäistä? Ja kai nyt skanneihin sentään jotain raitaa tulee, tuleehan?
 Oma käyttöni on ollut mielestäni keskitasoa, ja silti olen onnistunut väsyttämään yhden Primaxin lisäksi myös Boederin Sm@rtScan Slim Editionin koneiston. Tänään tuli sitten vaihdettua taas, valintani oli CanoScan D646U ex, Citymarket 59,90€. HP:n olisin ostanut, jos olisi ollut varaa.
 Sen verran kätevä kapistus on skanneri, ettei siitä enää luovu, kun on kerran käytön aloittanut.

[Timo Ronkainen]

Olisi kiva tietää, mikä on esim. Uderzon, Manaran tai Bilalin töiden sivujen alkuperäiskoko...

Kyllä se on Uderzolla ollut sivunpuolikas A3 -kokoon (about). Eli kokosivu on ollut A2 (neljä aanelosta [graafikon aamiainen, neljä nelosta:ta]). Mutta noihin aikoihinpa ei ollutkaan skannereita vaan reprokamera, jonka lasin alle mahtuu vaikka A0 (16 aanelosta [graafikon iltapala]).

Timo